Matkailu

Kahvilat kertovat kulttuurista

TS/Hannu Tuominen<br />Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia jätti jälkeensä suositun kahvilakulttuurin. Kuvassa Budapestin Gerbeaud-kahvila entisessä loistossaan.
TS/Hannu Tuominen
Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia jätti jälkeensä suositun kahvilakulttuurin. Kuvassa Budapestin Gerbeaud-kahvila entisessä loistossaan.

HANNU TUOMINEN

Tietysti kahvilat, vastaa suomalainen, kun häneltä kysyy, mikä on Ranskassa parasta. Ranskalainen itse sijoittasi kahvilan listan peräpäähän, koska se on siellä itsestäänselvyys. Siihen on totuttu jo pienestä pitäen. Ranskalainen kahvila ei tarvitse tunnelman luomiseen plyysiverhoja tai kristallikruunuja. Tunnelma on kehittynyt vuosisatojen aikana hälinästä, perinteistä sekä palvelusta, jota Suomessa näkee enää harvoin.

Tietysti Pariisin St-Germain-des-Prés -kadun Les Deux Magots -kahvila eroaa maaseudun kyläkuppilasta. Pariisin kahviloissa henkilökunnan hitaus ja töykeys ovat tavaramerkki. Maaseudulla puristetaan kättä, annetaan poskisuudelmia ja viljellään hyväntuulista huulenheittoa. Jokainen ranskalainen kahvila on persoonallinen paikka - ei suuren ketjun standardoitu kuppila.

Kahvilat tulivat sosiaaliseen tarpeeseen

Kahvilakulttuurin kukoistus perustui 1800-luvulla suurkaupunkien levottomaan elämään ja asuntokurjuuteen. Ihmiset saattoivat paeta ahdasta ja kylmää asuntoaan kahvilan lämpöön. Kuppilat olivat olohuoneen jatkeita, joissa valoa ja tilaa riitti. Kahviloissa, niin kaupungeissa kuin pikkukylissäkin, on voinut istua toisten seuraan ja juoda kupillisen virkistävää juomaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Keskieurooppalaiseen kahvilakulttuuriin kuuluu olennaisena osana kiireetön istuskelu. Kun on tehnyt tilauksen, voi istua pöydän ääressä niin kauan kuin haluaa. Voi lukea sanomalehden, kirjoittaa rakkauskirjeen, haaveilla, seurata muita ihmisiä tai suunnitella vaikkapa vallankumousta.

Monet kahvilat eivät olleet pelkästään pysähdyspaikkoja, vaan moni lähes asui siellä. Kahvilat olivat uusien aatteiden pesiä, joissa ei pelkästään luettu lehtiä, vaan myös kirjoitettiin ja toimitettiin niitä. Oma posti noudettiin kahvilan tiskiltä, ja käyntikorttiin painettiin kahvilan osoite.

Pariisi on kahviloiden kaupunki

Katukahvilat ja Pariisi ovat jo parinsadan vuoden ajan kuuluneet kiinteästi yhteen. Merkittävä kehitys kahvilakulttuurissa tapahtui, kun 1800-luvulla katuja levennettiin suuriksi bulevardeiksi, ja kahvilat levittäytyivät ulos jalkakäytäville.

Seine-joen vasemman rannan kahvilat Le Procopé, Café de Flore tai Brasserie Lipp ovat tulleet kuuluisiksi tunnetuista kävijöistään. Nimekkäät taiteilijat, kirjailijat ja itseään älykköinä pitäneet henkilöt ovat tavanneet toisiaan ja parantaneet maailmaa aina 1700-luvulta lähtien. Kuuluisiin kanta-asiakkaisiin ovat kuuluneet muun muassa Lenin , Trotski , Oscar Wilde , Salvador Dalí , Rudolf Nurejev , Richard Wagner , Jean-Paul Sartre , Simone de Beauvoir ja Ernst Hemingway .

Myös suomalaiset Albert Edelfelt , Mika Waltari ja Jean Sibelius viihtyivät mainiosti Pariisin katukahviloissa.

St-Germain-des-Prés'n juppikahviloissa jalkakäytäväpöytien tuolit on sijoitettu kaikki kadun suuntaisesti. Niissä istumalla näkee hyvin ohikulkevat. Tärkeintä on kuitenkin tulla itse nähdyksi. Kahvin hintaa ei kysellä, pöytään tarjoiltuna se joka tapauksessa maksaa enemmän kuin tiskin ääressä juoden.

Venetsiaan muuttaneet sveitsiläiset sokerileipurit olivat ensimmäisiä, jotka yhdistivät kahvin ja leivonnaiset.

Adrianmeren pohjukasta sveitsiläisten ammattitaito levittäytyi eri puolille Eurooppaa aina Skandinaviaan asti. Vaikka Venetsiasta ei tullut varsinaista kahvilakaupunkia, voi Euroopan kalleimmat kahvit juoda San Marcon torilla: kuppi kahvia 17 euroa! Kuulostaa kalliilta, mutta onpa ympäristönä myös Euroopan kaunein kaupunkinäkymä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaksoismonarkian perintö nykysukupolville

Lontoo oli Euroopan ensimmäinen kahvilakaupunki 1600-luvun puolessa välissä. Siellä kahvilat muuttuivat nopeasti olutta tarjoileviksi pubeiksi. Kahvikulttuurin tyyssijana pidettyyn Wieniin tumma vahva juoma saapui vuosikymmeniä myöhemmin. Habsburgien Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian ihastuttavin muisto onkin kahvilakulttuuri, joka maantieteellisesti yhdisti suuren osan itäistä Eurooppaa. Kansallisuuskirjosta ja yhteiskuntaluokkien erosta huolimatta monarkian alueella saattoivat kahvilassa istua saman katon alla kaikenlaiset ihmiset, myös naiset.

Wieniläiseen kahvisalonkiin kuuluvat upottavat sohvat, punaiset plyysiverhot ja marmoripöydät. Miestarjoilija tuo kahvin pöytään valkoisessa posliinikupissa. Pienellä tarjottimella on aina mukana myös vesilasi, vanha perinne sekin. Kaiken kruunaa aito sacher-torttu.

Konservatiivisessa Wienissä kahvilakulttuuri voi edelleen hyvin. Klassikkokahvilat Café Sacher, Sigmund Freudin Café Landtman, Leo Trotskin Café Central sekä smokkiin pukeutuneiden tarjoilijoiden Café Imperial ovat yhä olemassa.

Sosialismi lamaannutti kahvilakulttuurin

Toisen maailmansodan jälkeen monissa Itä-Euroopan sosialistissa maissa Habsburgeilta peritty kahvilakulttuuri koki kovia. Kahviloiden tarjoama joutilaisuus ei sopinut valtaapitävien ideologiaan. Vetelehtijöiden kuppilat olivat toisinajattelijoiden pesäpaikkoja. Kahvilat kansallistettiin ja yhdenmukaistettiin.

Kahvilat kuitenkin selvisivät sosialismista. Tästä ovat todisteina Budapestin keisarivallan aikaiset Café New York, Gerbeaud, Café Astoria ja Café Ruszwurm. Itse keisarinna Maria Teresialla oli tapana poiketa viimeksi mainittuun biedermaier-tyyliin sisustettuun pikkukahvilaan. Gestapon henkilökunta poikkesi kahville Café Astoriaan.

Prahassa jugendtyylisen Kunnantalon, Obecní dumin, tiloissa toimiva upea kahvila tuo peileineen ja kristallikruunuineen tuulahduksen Böömin keisarivallan ajoista. Berliinissä sosialistisen idän puolelle jäänyt legendaarinen Café Kranzler selvisi hengissä siirtymällä Länsi-Berliinin puolelle.

Jos sosialismi ei onnistunut tappamaan kahvilakulttuuria, on kapitalismi onnistunut siinä paremmin. Markkinatalouden puristuksessa ihmisillä ei ole enää aikaa istua kahvilan pöytään ja odottaa kunnes tarjoilija tuo kahvin. Helpommalla pääsee, kun kupposen voi ottaa mukaansa. Nyt on trendikästä kulkea kiireisen näköisenä pahvimuki kourassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Business-kaupunkien - Lontoon, Hampurin, Berliinin tai Amsterdamin - kahviloissa muistilehtiöihin raapustelevat tyhjäntoimittajat ovat kadonneet. Kynän rapinan tilalle on tullut kannettavien tietokoneiden näppäinten naputus. Osasta kahviloista onkin tullut työn ja vapaa-ajan sekasaarekkeita.

Kreikassa vallalla äijämeininki

Kreikassa kuppilat ovat ukkokahviloita, miesten kokoontumispaikkoja, jonne naisilla ei ole mitään asiaa. Siellä puhutaan jalkapallosta, politiikasta ja pienistä eläkkeistä. Paikalliset naiset kiertävät ukkokahvilat kaukaa, jotta "paha" ei tarttuisi.

Miehet, pääasiassa eläkeläiset, kokoontuvat kahvilaan aamulla puoli kymmenen maissa. Korttia isketään pöytään ja puhutaan tärkeitä. Ja joskus väitelläänkin kiivaasti. Siestan aikana kuppila kuitenkin tyhjenee ja miehet menevät kotiin vaimon laittaman ruoan luo. Myöhemmin iltapäivällä palataan takaisin, uusi puhdas vaimon silittämä paita päällä.

Ketjukahvilat toistensa kopioita

Amerikkalaiset ovat tuoneet kahvilakulttuuriin standardoidut kahvilaketjut. Starbucks on kahvilamaailman MacDonald's. Starbuckseja on jo lähes 10 000 yhteensä 39 maassa. Ketjun kahvilat myyvät laatutuotteita, mutta jokainen kuppila on tismalleen samanlainen kaikkialla maailmassa. Moni miettii kauhuissaan, milloin se aamu koittaa, kun tutun kulmakuppilan paikalla on amerikkalainen Starbucks.

Elokuva- ja televisiosarjan tekijät ovat käyttäneet kahviloita hyväkseen. Kuppilakohtaukset on helppo sijoittaa juoneen ja kahvilassahan voi kuka tahansa tavata kenet tahansa, vaikka salaiset agentit. New Yorkissa voi juoda kupposen TV-sarjan Seinfeldin Dinerissä tai Pariisissa voi pistäytyä aperitiiville Monmartren Amelien kahvilassa. Frasierin kantakahvilaa Steatlessa tai Frendien New Yorkissa ei oikeasti ole olemassa, vaikka jokin kahvila niin saattaa väittääkin.

TS/Hannu Tuominen<br />Pariisin kahviloista Les Deux Magots on eräs kuuluisimmista. Se on hyvä paikka bongata julkkiksia.
TS/Hannu Tuominen
Pariisin kahviloista Les Deux Magots on eräs kuuluisimmista. Se on hyvä paikka bongata julkkiksia.
TS/Hannu Tuominen<br />Prahassa on olutkapakoiden ohella myös tyylikkäitä keisarinvallan aikaisia kahviloita. Kuvassa on Kunnantalon, Obecní dumin sisätiloissa oleva kahvila.
TS/Hannu Tuominen
Prahassa on olutkapakoiden ohella myös tyylikkäitä keisarinvallan aikaisia kahviloita. Kuvassa on Kunnantalon, Obecní dumin sisätiloissa oleva kahvila.
TS/Hannu Tuominen<br />Kahviloissa on mukava tarkkailla muita ihmisiä.
TS/Hannu Tuominen
Kahviloissa on mukava tarkkailla muita ihmisiä.
TS/Hannu Tuominen<br />Kahviloissa on mukava tarkkailla muita ihmisiä.
TS/Hannu Tuominen
Kahviloissa on mukava tarkkailla muita ihmisiä.
TS/Hannu Tuominen<br />Madridissa työpäivän jälkeen poiketaan kahvilaan nauttimaan vahvaa kaakaota churrojen kera.
TS/Hannu Tuominen
Madridissa työpäivän jälkeen poiketaan kahvilaan nauttimaan vahvaa kaakaota churrojen kera.
TS/Hannu Tuominen<br />Kahviloissa on mukava tarkkailla muita ihmisiä.
TS/Hannu Tuominen
Kahviloissa on mukava tarkkailla muita ihmisiä.