Pirunpelto voi kätkeä hiidenkirnuja

TS/Tatu Lertola<br />Nunnavuoren pirunpelto on sata metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Lauri Laine etsii tieuran paikkaa.
TS/Tatu Lertola
Nunnavuoren pirunpelto on sata metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Lauri Laine etsii tieuran paikkaa.

SAKARI HIHNALA

Mielenkiintoinen ja useimmille tuntematon retkeily- ja käyntikohde löytyy läheltä. Vajaan neljän kilometrin päässä Turun kauppatorilta on Impivaaran urheilukeskuksen ja Runosmäen asuntoalueen välissä Turun kaupunkialueen korkein kohta Nunnavuori. Sen laelta avautuu upea näköala tuomiokirkolle. Näköalaakin todennäköisempi käynnin syy on huipun vieressä oleva sata metriä pitkä ja 50 metriä leveä pirunpelto. Oman kiinnostuksensa asiaan tuo kiista pirunpellon sisällöstä ja syntytavasta. Monet muistavat vielä neljännesvuosisadan takaiset tapahtumat, kun kansantieteilijä Keijo Parkkunen yritti ottaa asioista selvää omin luvin.

Viime keväänä hyväksytyssä Turun ympäristöohjelmassa pirunpelto mainitaan Turun kaupunkiseudun huomattavimmaksi muinaisrannaksi, joka on suojeltu luonnonsuojelulailla. Viheraluepäällikkö Lauri Laine luokittelee pirunpellon paikalliseksi luonnonnähtävyydeksi, joka otettiin viheralueohjelmaan Runosmäen ja Takakirveen asukkaiden toivomuksesta. Paikallisten asukkaiden ja uteliaiden turistien lisäksi Nunnavuorella käy paljon koululaisryhmiä.

Nunnavuoren korkein kohta on 63 metriä merenpinnan yläpuolella. Maisema on karua ja helppokulkuista kuin Lapissa tai ulkosaaristossa. Ilman ohjausta muodostuneet polut ovat kuluttaneet niukkaa aluskasvillisuutta. Myös itse pirunpelto on helppokulkuista. Kivet ovat pyöreäkulmaisia ja sopivan kokoisia kävelyyn kiveltä kivelle. Kivet ovat niin tiukasti kiinni toisissaan, että ne eivät muljahtele jalkojen alla.

Viheralueohjelman toimenpidelistassa suunnitellaan, että "pirunpellosta tiedotetaan paremmin". "Alueelle johtava tie viitoitetaan ja pirunpellon muodostumisesta ja arvoista kerrotaan joko kyltein tai esittein sekä internetsivuilla." Lauri Laine toppuuttelee innokkaimpia. Viheralueohjelma on tehty kymmeneksi vuodeksi eikä mikään sen kohta ole yksinään toimenpidepäätös. Lisäksi pirunpelto on merkittävä vain paikallisesti, ei koko kaupungin kannalta.

Vilkkaassa käytössä olevaa ympäristöä katsellessaan hän kuitenkin toteaa, että oikein suunnitellut ja rakennetut polut kyllä tarvittaisiin ohjaamaan ihmisten kulkua, jotta ympäristö ei kuluisi. Lisäksi polkujen varteen pitäisi saada levähdyspenkkejä, vaikka nousu ei olekaan jyrkkä. Varsinainen pirunpelto ei kulu kovassakaan käytössä

Kivipelto vai jotain muuta

Virallisen selityksen mukaan pirunpelto on 7 500 vuotta vanha jääkauden loppupuolen muinaisranta, josta aallot ovat vieneet pois mullan ja hioneet kivet sileiksi. Keijo Parkkunen on toista mieltä. Hän on vakuuttunut, että pirunpelto kätkee sisäänsä isoja hiidenkirnuja, jotka olisivat aivan toisen luokan muinaismuistomerkkejä kuin nykyinen kivipelto.

Parkkusella on vahvat perusteet uskoonsa. Hän on tutkinut vuosikymmenien varrella luvan kanssa useita yksityisillä mailla olevia pirunpeltoja. Niiden alta on paljastunut hiidenkirnuja, joita tyhjentäessään hän on löytänyt paineessa syntyneitä metallikiviä, joissa on mm. kultaa.

Kuuluisin Parkkusen tutkimista pirunpelto-hiidenkirnuista on Jalasjärvellä sijaitseva "Hiidenkirnu-Pirunpesä", jonka hän tyhjensi yhdessä Pertti "Spede" Pasasen kanssa. Nyt se on Ylivallin nuorisoseuran ylläpitämä kolmostieltä viitoitettu matkailunähtävyys, johon viime kesänä tutustui noin 7 000 turistia 25 eri maasta.

Parkkunen ei usko jääkauteen. Hänen mukaansa pirunpellot ja hiidenkirnut syntyivät 4 000 vuotta sitten yhdessä hetkessä, kun maapalloa Saturnuksen renkaiden tavoin kiertäneet vesimassat tulivat valtavan suihkun tavoin alas valtavien sähköpurkausten saattelemina.

Kaivinkone ei kestänyt

1980-luvulla Keijo Parkkunen vei Nunnavuoren pirunpellolle tunnetun kaivonkatsojan, joka ilmoitti, että noin neljän metrin syvyydestä löytyy paljon vettä. Parkkusen uteliaisuus kasvoi niin suureksi, että joulun alla 1982 hän palkkasi kaivinkoneurakoitsijan kaivamaan pirunpeltoa. Tieuran ja pikkukuopan he ehtivät saada valmiiksi, ennen kuin kaivinkone hajosi.

Asia herätti aikanaan valtavaa huomiota. Sitä käsiteltiin hovioikeutta myöten. Parkkunen ja avustaja saivat sakkoa "haaskauksesta". Valituskäsittelyjen jälkeen vuonna 1985 kaupunki ennallisti pirunpellon Parkkusen kustannuksella. Parkkunen joutui maksamaan korvauksia myös "alueen maisemallisten arvojen menetyksestä". Nyt neljännesvuosisata myöhemmin Lauri Laine etsii paikkaa, jossa maisemallisia arvoja olisi menetetty. Hän olettaa, että tieuralta pois nostetuissa ja takaisin laitetuissa kivissä olisi vähemmän sammalta kuin muissa. Tieuran paikkaa hän ei löydä, vain yhden vähäsammaleisen kuopan.

Lähimmäs Nunnavuoren pirunpeltoa pääsee omalla autolla tai bussilla kulkemalla Signalistinkadun varrella olevan Runosmäen koirapuiston parkkipaikan kautta. Siellä ajan kaltoin kohtelema kyltti kertoo etäisyyden pirunpellolle olevan 400 metriä. Lähelle pääsee myös Impivaaran urheilualueen parkkipaikoilta ja Takakirveen omakotialueen kaduilta. Runosmäen ja Impivaaran väliseltä ulkoilureitiltä noustaan kohti mäen lakea.