Essaouira on jalokivi Atlantin rannalla

TS/Teemu Holmi<br />Essaouiran rannoilla pääsee laukkaamaan hevosella 150 dirhamin tuntihinnalla.
TS/Teemu Holmi
Essaouiran rannoilla pääsee laukkaamaan hevosella 150 dirhamin tuntihinnalla.

TEEMU HOLMI

Laskuvesi on alimmillaan aamuseitsemän, kahdeksan aikaan, jolloin on jopa mahdollista kahlata Essaouiran kaupungin edustan pikkusaarelle. On vain oltava varma ehtimisestä hyvissä ajoin ennen nousuvettä takaisin ikivanhojen korallien reunustamalle mantereelle. Atlantti ei anna anteeksi.

Rantapromenadilla muuria vasten nojaa hahmo, joka on pukeutunut pitkään, hupulliseen kaapuun. Kaapu on perinteinen tuareg-asuste, joka suojaa auringolta ja viimovalta tuulelta, jotka ovat aina vaivanneet paimentolaisheimo tuaregeja heidän alkuperäisillä asuinsijoillaan aavikoilla.

Mies tähyilee merelle kohti Marokon kuningaskunnan ylpeyden, Essaouiran kaupungin edustan pientä saarta, jolla vartioivat portugalilaisen linnoituksen rauniot. Saaren hiekkarannan ovat vallanneet lokit, joita ilman Essaouira ei olisi Essaouira.

Medinassa on tingattava rohkeasti

Siniset ovet ja ikkunankarmit ovat Essaouiran tunnuspiirteitä. Medinan kujat siivotaan usein, mikä tekee kaupunkiin tutustumisesta viihtyisää.

Pääbasaarialue Souk Jedidistä on mielenkiitoista lähteä vaeltelemaan kapeille ja varjoisille sivukujille, joiden yläosiin on ripustettu pyykkejä kuivumaan rakennuksesta toiseen vieville naruille. Monista avonaisista ovista voi seurata taitavien puuseppien työskentelyä kun he nikkaroivat pöytiä, korulippaita ja shakkilautoja basaarimyyjille. Näiden tuotteiden lisäksi laadukkaat sandaalit ja eksoottiset korut houkuttavat hankkimaan matkamuistoja. Hauska vierailukohde on Ibn Khaldoun -kujan sekamelskalta näyttävä "kansainvälinen" käytettyjen kirjojen kauppa, josta voi oikeasti tehdä sekä ranskan- että englanninkielisiä löytöjä.

Essaouiran rikkaasta juutalaishistoriasta kertovat edelleen jäljellä olevat kolme synagogaa. Rue Sidi Mohammed Ben Abdallah -kadun Moon Silver myy juutalais- ja arabiantiikkia, jota ostaessa on oltava varuillaan. Antiikkia kun on liian helppo väärentää ja maallikon liian vaikea todeta vääräksi.

Mattoja on kaupan Essaouirassa miltei yhtä paljon kuin sen taivaalla liitelee lokkeja. Tuareg-matot ovat kestäviä ja laadukkaita, jos vain osaa valita oikean ostopaikan. Matto-asialla on hyvä kierrellä useita kauppoja ja tingata rohkeasti. 3 500 dirhamin lähtöhinnan pystyy pienellä vaivalla tinkaamaan kolmannekseen ja matto pakataan tiukkaan, lennolle sopivaan pakettiin. Sääntönä maton ostamisessa on se, että muistaa katsoa myös pohjapuolen - sen pitää olla yhtää kovaa tekoa kuin päällyspuolen. Tuaregien lempivärillä värjätty sininen indigo-matto on kaunis valinta.

Sardiinit ovat kalastajien ylpeydenaihe

Sadoittain parveilevat lokit lentelevät satama-alueella metsästäen kalojen perkuujätteitä, joita kalastajat jättävät jälkeensä. Jopa kuuden tunnin päästä ulapalta sinisillä puuveneillään palatessaan kalastajat kerääntyvät kalatorille perkaamaan ja myymään saaliitaan.

Markkinapaikalla leijuu vahva kalanhaju. Kalastajien kädet ja vaatteet ovat miltei yltä päältä suomuissa. Veneitä lipuu satamaan, joissakin kolme, toisissa useampi mies. Meri on antanut jälleen hyvän annin.

Kun jollakin on laatikollinen tuoretta kalaa, ympärille kerääntyy välittömästi joukko kiinnostuneita hänen huudettuaan myyntispiikkinsä. Muuta mainontaa ei tarvita - merenelävät menevät kuin kuumille kiville.

Erilaiset ravut sekä koukuilla ja verkoilla saadut eksoottiset kalat vaihtavat omistajaa äänekkäässä, huutojen vallitsemassa tungoksessa. Välillä meteli kuulostaa tappelulta, mutta ei se sitä ole; kärkevän aggressiivinen sanailu on arabien tapa käydä kauppaa ja yleensä keskustella. Suurisaksisen ravun saa mukaansa 42 dirhamilla.

Promenadin laidalla sijaitsee katusoittajien viihdyttämä kalatori, jonka ruokapöydät täyttyvät vastapyydetyistä meren herkuista. Kattavaan menúun (60drh) kuuluu raikkaan salaatin lisäksi mm. sardiineja, katkarapuja ja merianturaa.

Essaouira on tunnettu maukkaista sardiineistaan. Pääbasaarialue Souk Jedidin basaarikatu Rue Mohammed el Qorryn vaatimaton pikkukalapaistamo myy kahdella dirhamilla pitaleivän neljänneksiä, jotka on täytetty sardiinilla ja mausteisella kastikkeella. Tuplahinnalla saa tupla-annoksen, eli kauppa on reilua. Sardiinipita maistuu mahtavalta; pelot kadulta ostetusta ruoasta haihtuvat nopeasti, mutta vatsan hyvinvoinnin kanssa on silti hyvä olla varuillaan. Kotoa lähtiessä on hyvä ottaa hepatiittirokotus varmuuden vuoksi.

Jimi Hendrixin suosimissa maisemissa

Jos ei Essaouiraa ilman lokkeja, ei sitä myöskään ilman kameleita. Tuaregien perinteinen kulkuväline ja resurssien lähde on nähtävissä heti kaupungista ulos astuttaessa.

Kamelisafari on paras tapa saada tuntumaa kameleihin. Näillä seuduilla käytössä ovat dromedaarit eli yksikyttyräiset kamelit. Niiden hyödyllisyydestä kertoo paljon niistä käytetty nimitys Ata Allah, Jumalan lahja.

Safarin aluksi saadaan ylle siniset tuareg-kaavut. Metsikön läpi ja dyynien yli tallusteleva kameli on kuin nelivetomaasturi - meno on sen verran tasaista. Lyhyen matkan jälkeen tullaan rannalle, jonka pintaa viistää tuulen lennättämä hiekkaverho. Onneksi päässä on tuareg-huivi.

Harmillista on kuulla, että kaupungin eteläpuolisten rantojen laajat eukalyptus-, argon- ja akaasiapuumetsiköt joutuvat tekemään tilaa suurelle golfkentälle ja turistipalveluille, jotka valmistuvat vuonna 2010. Kun liikaturismi löytää tiensä idylliselle alueelle, sen ote ei hellitä.

Viiden tunnin safarin aikana opitaan paljon kameleista, muun muassa se, että ne kykenevät 160 kilometrin päivämatkoihin.

Safarin mielenkiintoisinta antia on toisen portugalilaislinnoituksen raunioille saapuminen. Laskuveden aikaan Jimi Hendrixin laulussaan Castles Made of Sand viittaamille raunioille pystyy kiipeämään.

Kun on vielä ihasteltu Diabatin kylän edustalla seisseen, kaupungin Mogadoriksi portugalilaisvallan jälkeen nimenneen sulttaani Sidi Mohammed Ben Abdallahin 1700-luvulla rakennettuman palatsin raunioita, on aika mennä takaisin metsikköön. Opas johdattaa argonpuiden varjostamaan paikkaan, missä nautitaan perinteistä marokkolaisteetä eli shayta ja kotona leivottua khobz-leipää.

Itse Diabatin kylä on hyvin vaatimaton, jopa aution oloinen. Tuuli tuivertaa pääkadulla, jolla lapset potkivat jalkapalloa ja naiset kantavat pyykkikorejaan. Rantahotelli on nimetty Hendrixin mukaan - pientä hyötyä yritetään saada kuuluisuuden siivillä.

Diabatista pois kävellessä on pistäydyttävä kylän laitamilla sijaitsevassa kahvilaravintola Diabatissa, joka mainostaa itseään "Hendrixin kylän kahvilana". Perinteiseen tapaan saviastiassa valmistettu, kasviksista ja lampaanlihasta koostuva pataruoka tagine (50drh/ 2 hlöä) on tukeva lounas safaripäivän jälkeen. Jälkiruokana virvoittava tee, chai, ja pikkuleivät (10drh) tekevät olon autuaaksi.

TS/Teemu Holmi<br />Lokit ovat osa Essaouiraa.
TS/Teemu Holmi
Lokit ovat osa Essaouiraa.
TS/Teemu Holmi<br />Essaouiran muureja vasten piirtyvät jalka- palloa villisti pelaavien poikien siluetit.
TS/Teemu Holmi
Essaouiran muureja vasten piirtyvät jalka- palloa villisti pelaavien poikien siluetit.
TS/Teemu Holmi<br />Tuareg-mies tähyää Atlantille medinan muurin kupeessa.
TS/Teemu Holmi
Tuareg-mies tähyää Atlantille medinan muurin kupeessa.
TS/Teemu Holmi<br />Sinivalkoiset ovenpielet ja ikkunankarmit ovat Essaouiran arkkitehtuuria.
TS/Teemu Holmi
Sinivalkoiset ovenpielet ja ikkunankarmit ovat Essaouiran arkkitehtuuria.