Sillanrakennusta yli 36 vuotta

Siltainsinööri Jouko Välimäki on ollut 36 vuoden aikana mukana sadoissa sillankorjausurakoissa. Ura alkoi tie- ja vesirakennuslaitoksen palkkalistoilla siltakortiston hoitajana. Vuonna 1978 perustettiin valtakunnallisia sillankorjausryhmiä, ja silloin Välimäki teki ensimmäiset sillankorjausohjelmansa.

– Minusta tuli tällainen ohjelmointimies, eli listaan mitä, koska ja millä tavoin mitäkin kohdetta pitää korjata, Välimäki kuvaa.

Samaan aikaan kun perustettiin korjausryhmät käynnistettiin myös laaja tutkimusohjelma siltamateriaalien ja korjaustapojen kehittämiseksi. Myös analysointi- ja tutkimusmenetelmien kehittäminen siltojen kunnon arvioitiin laitettiin työn alle.

Vielä 1970-luvulla siltojen korjaustarpeet arvioitiin pitkälti silmämääräisesti.

Monta oppia
kantapään kautta

Tiedon puutteen takia tehtiin monia virheitä. Esimerkiksi eri materiaalien reagoinnista toisiinsa ei tiedetty. Monella taannoin tehdyllä korjauksella suorastaan kiihdytettiin siltojen rapautumista, kun esimerkiksi vanhaa betonia ei piikattu kokonaan pois ja uutta laitettiin kylkeen. Piikkausmenetelmät eivät myöskään olleet nykyisen veroisia.

Aiemmin vesieristeenä käytetty lasikangasbitumimatto kävi niin ikään betonin päälle.

Tapahtui myös työaikaisia virheitä; merivettä saatettiin käyttää pruukin tekemiseen ja suola sai betonin rapautumaan tai valuun tuli pakkasvaurioita.

Siltojen rakentamis- ja korjausmenetelmät sekä käytettävät materiaalit ovat kehittyneet valtavasti. Merkittävä muutos oli vesipiikkausmenetelmien ja piikkausrobottien käyttöönotto 1990-luvulla.

Vaikka koneet ja materiaalit ovat kehittyneet, työt ovat tulleet vaikeammiksi ja ongelmat hankalammiksi. Tämä johtuu osin liikennemäärien kasvusta, Välimäki sanoo.

– Kirjalansalmen sillan pendelilaakerien vaihtaminen oli todella vaikeaa ja aikaa vievää, ja vaikutti valitettavasti melkoisesti saaristotien liikenteeseen.

Avattavien läppäsiltojen korjaukset ovat ylipäätään pulmallisimpia, sillä niissä pitää liittää paljon erityyppisiä ohjauskoneistoja ja laitteistoja toisiinsa.

Tämänhetkisistä Välimäen töistä haastavin on Reposaaren sillan remontti.

–  Työ siltojen parissa on ollut tosi mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Loppuvuodesta jättäydyn näistä hommista eläkkeelle hyvillä mielin ja siirryn puuhastelemaan vaimon kirpputorille, siltainsinööri toteaa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.