Farmariksi paisunut mini on kiharaisten teiden oiva kumppani

TS/Vesa Eskola<br />Mini Clubmanin tavaratila on penkkejä kallistamalla helposti laajennettavissa kohtuukokoiseksi. Tuskinpa kovin moni Clubmania todelliseen tilantarpeeseen hankkiikaan.
TS/Vesa Eskola
Mini Clubmanin tavaratila on penkkejä kallistamalla helposti laajennettavissa kohtuukokoiseksi. Tuskinpa kovin moni Clubmania todelliseen tilantarpeeseen hankkiikaan.

VESA ESKOLA

Järjellä vai tunteella - kiperä päätös. Sydän puhuu persoonallisuuden puolesta, mutta aivot valitsisivat käytännöllisen.

  Mini Clubmania ei kukaan osta järkiperustein: ei vaikka kyseessä on "farmari". Tarjolla on samankokoisia mutta tilavampia pelejä - ja selvästi halvemmalla. Toisaalta Minin muotoilu erottuu ja se on hauska kumppani tyhjällä ja kiharaisella tiellä edettäessä.

Jos kukkaro on kunnossa, ratkaisu on helppo. Järki- ja hupiauto hankitaan erikseen. Annan esimerkin. Järkiautoksi Fiat Multiplan: alle neljä metriä, kuusi paikkaa ja 430 litraa tavaratilaa. Hupiautoksi Mini Clubman: alle neljä metriä, neljä tai viisi paikkaa ja 260 litran tavaratila.

Näiden kahden ääripään väliin mahtuu iso joukko muita vaihtoehtoja, mutta ne eivät puhuttele. Niissä on tehty liikaa kompromisseja.

Vain niiden 24 lisäsentin tähden

Kasvaneen kokonaispituuden lisäksi myös Clubmanin akseliväli on venynyt. Kahdeksan senttiä tuo lisää jalkatilaa taakse. Rehellisyyden nimissä siellä on kuitenkin yhä ahdasta.

Sääli, sillä varsinkin nelipaikkaisena istuimet ovat huippumukavat istua. Jalkatilaa on aikuiselle vain liian vähän. Myös kulku taakse voisi sujua helpommin. Kaapparioveen kiinnitetty turvavyö jää helposti jalkoihin.

Tavaratilakaan ei ole venynyt mahdottomasti: 240 litran vetoisuus riittää isommille kauppakasseille, mutta ei enää pidemmälle lomamatkalle. Onneksi tavaratila laajenee takapenkit kaatamalla tasapohjaiseksi. Farmariversiosta puhuminen on kuitenkin liioittelua.

Downsizing eli pienempi parempi

Pikkuauto on nykypäivänä trendikkäämpi kuin koskaan. Ympäristötietoisena aikakautena pieni on myös poliittisesti korrekti. Clubmanille on kertynyt yllättävästi massaa, mutta kulutus on kurissa. BMW:n uuden sukupolven moottorit ovat upeita - hyvä suorituskyky ei tarkoita isoa janoa.

Clubmania myydään vain Cooper-tasoisena. Perusmoottori on 1,6-litrainen 120 hv bensanelonen, kun ajamassamme S-versiossa on 175 turbon villiinnyttämää laukkayksikköä. Kone kiekuu ja jaksaa puurtaa voimakkaasti läpi laajan kierrosalueen.

Ja auton ajo-ominaisuudet vastaavat hyvin innokkaan kuskin esittämään haasteeseen.

Kolmas vaihtoehto on 110 hv diesel. Kaikissa on puolensa, mutta S:n kone on yliveto. Yhdessä urheilualustan kanssa se tekee kurvailusta pikkuteillä mikroautomaisen hauskaa. Nopean ohjauksen kannattaa antaa viedä mennessään. Turha ratin kääntely tekee menosta hermostunutta.

Kone käy, ei käy, käy, kone ei käy

Koeajon päätteeksi pääsemme testaamaan vielä eurooppalaista iltaruuhkaa. Madridin kehätien liikenne matelee kuin kohmeinen kyy.

Mini näyttää fiksun puolensa. Pysäytysautomatiikka tuo kaupunkiliikkumiseen bonusta. Moottori sammuu automaattisesti auton seistessä, kun vaihde kytketään vapaalle. Kone starttaa uudestaan painettaessa kytkin pohjaan. Omatunnon lisäksi myös ilma kirkastuu.

Clubmanin myynti alkaa marraskuussa. "Farmarin" tekevästä jatkopalasta saa maksaa hieman yli 3 000 euroa. Cooperin lähtöhinta on 29 300 euroa, joskin harva ottaa auton ilman lisäherkkuja.

TS/<br />Menee makeasti. Clubman on yksi nautinnollisimmista etuvetoisista farmareista ajaa.
TS/
Menee makeasti. Clubman on yksi nautinnollisimmista etuvetoisista farmareista ajaa.