Sisustus oli makuasia
jo antiikin Kreikassa

Tapa sisustaa, kalustaa jokin tila, on vaihdellut eri aikoina vallitsevien makutottumusten ja eri kulttuurialueiden mukaan.

  Myös vallitsevat olosuhteet samoin kuin tilan käyttäjän sosiaalinen asema ja tilan arkkitehtoninen luonne ovat antaneet oman ratkaisevan ominaispiirteensä ratkaisuihin.

Näiden lisäksi ilmasto on ollut tärkeä tekijä. Esimerkiksi aukotuksilla ja tekstiileillä on toinen merkitys lämpimillä kuin kylmillä seuduilla.

Elämä yhdessä tilassa

Tiedot historiallisten aikakausien sisustamisesta ja tyyleistä rajoittuvat pääasiallisesti ylemmän yhteiskuntaluokan tapoihin elää ja asua.

  Voidaan kuitenkin arvioida, että tietyllä konservatismilla on ollut merkittävä vaikutus kansanomaiseen asumistapaan, mistä syystä muutoksia ei kenties ole paljoakaan tapahtunut 1800-luvun loppuun, 1900-luvun alkuun mennessä.

Elämä keskittyi yhteen isoon tilaan, jonka keskipisteenä oli tulisija.

Muu sisustus koostui pitkin seinän vieriä olevista penkeistä, pöydästä, arkuista ja tekstiileistä. Myöhemmin mukaan tulivat säilytystilana käytettävät erilaiset kaapit, ja makuupenkit korvattiin erilaisilla sängyillä.

Huonekalut koristeltiin

Säilyneiden seinämaalausten, kohokuvien ja erilaisten kuvioitujen esineiden perusteella tiedetään, että Egyptissä ja Kauko-Idässä samoin kuin Lähi-Idässä ja Intiassa on esihistoriallisena aikana esiintynyt jo varsin kehittynyt tyyli sisustaa.

Varsinkin Egyptin taiteesta löydetään esimerkkejä tutuista huonekaluista, tavoista käyttää niitä.

Materiaalit ja muodot ovat jo tuolloin olleet kullekin alueelle ominaiset.

Antiikin Kreikassa sisustamiseen kiinnitettiin erityisen paljon huomiota.

Puusta, pronssista tai kivestä valmistetut huonekalut koristeltiin kasvi- ja eläinaiheilla.

Istuimet olivat leveitä ja niihin samoin kuin makuusohviin oli tapana pingottaa kangas tai nahka. Rakennuksissa eriteltiin erilaisia tiloja niiden käyttötarkoituksen mukaan.

Hellenismin aikana yläluokan suosima asunto keskittyi sisäpihan ympärille.

Pylväiden koristamat käytävät antoivat lisää valoa takana sijaitseville asuintiloille.

Tästä kehittyi roomalaisten tyypillinen atriumtalo, joka on tullut tutuksi varsinkin Pompejin kaivausten yhteydessä paljastuneista jäännöksistä.

Tutkimukset ovat myös paljastaneet sen, että huoneilla oli oma käyttötarkoituksensa ja että ne olivat siihen aikaan runsaasti kalustettuja ja koristeltuja.

Mukavuudenhalusta kertovat istuimissa käytetyt irtotyynyt.

Tekstiilit tilanjakajina

Tekstiilit ovat olleet merkittävä osa sisustusta. Varsinkin lämpimissä maissa niitä käytettiin teltoissa, muurattujen rakennusten seinien verhoina samoin kuin erottamaan huoneita toisistaan. Ne valmistettiin kankaasta, nahasta, ruo''osta ja paperista.

Sen sijaan pohjoisemmissa osissa tekstiileillä tuli olemaan toinenkin funktio: ne eivät toimineet ainoastaan koristeena, vaan niitä ripustettiin sekä seinille että telttamaisesti kattoon lämmöneristeeksi.

Oikeastaan tapettien ja verhojen alkuhistoria on hyvin lähellä toinen toisiaan. Sana tapetti tuleekin kreikan kielen sanasta tapes , joka tarkoittaa mattoa tai seinävaatetta. Se viittaa siihen, että alunperin tapetti on nimenomaan ollut kudottu tai ommeltu kuosi- ja kuvakangas.

Asunnosta alkoi tulla koti

Bysantin taide esittelee meille upeat verhoasetelmat, joiden runsas käyttö oleskelu- ja asuintiloissa jatkuu läpi koko keskiajan.

  Romaaninen pyörökaarityyli ja gotiikan suippokaarityyli näkyivät aikakauden puuleikkauksissa, joilla eri puulajeista valmistettuja vähäisiä huonekaluja koristeltiin.

Erityisesti tämä vaikutti Englannissa, jossa gotiikan aikana kehitettiin edelleenkin linnoissa esiintyvä oma tyyli sisustaa tila komeilla seinäpaneeleilla ja avoimilla kattotuoleilla.

Yleisesti oli kuitenkin niin, että keskiajan ihminen ei pitänyt huonekaluja tärkeinä. Muutos tapahtui vähitellen, kun voimistuva kauppa ja kehittyvä kaupunkilaitos muuttivat käsityksen asumisesta.

Enää asuinpaikkoja ei vaihdettu, asunto ei ollut enää suoja, paikka, jossa oleskeltiin tietty aika ennen kuin siirryttiin toiseen paikkaan. Siitä alkoi tulla koti, perheen vakituinen asunto kaikkine huonekaluineen ja muine tavaroineen. Uusi aika herätti uudelleen menneiden aikojen kiinnostuksen kodin sisustamiseen ja viihtyvyyteen.

TARJA-TUULIKKI LAAKSONEN