Kissan ekologiaa tunnetaan vasta vähän

Kissan tapaa käyttää elinympäristöään tunnetaan yllättävän vähän.
Kissan tapaa käyttää elinympäristöään tunnetaan yllättävän vähän.

Suomessa on tätä nykyä kissoja lemmikkeinä likimain saman verran kuin koiria, noin 600 000. Hämmästyttävää on, että lemmikkikissojen

yöllisistä liikkeistä ja retkistä tiedetään vähemmän kuin isojen kissapetojen liikkeistä luonnossa.

Kissan tapaa saalistaa ja käyttää elinympäristöään, sen suhdetta muihin pienpetoihin ja ylipäänsä kissan ekologiaa tunnetaan yllättävän vähän.

Kattavampia kissatutkimuksia on tehty eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa, Uudessa–Seelannissa, etelänmeren saarilla ja Yhdysvalloissa. Suomessa ei kissojen elinympäristön käyttöä ollut selvitetty vielä ennen 2000-lukua lainkaan, ja Euroopassakin kissaa on tutkittu näiltä osin vähän.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Kaarina Kauhala Turun ja ulkopuolinen tutkija Katja Holmala Helsingin yksiköstä ovat viime vuosina tehneet seurantatutkimusta Kaakkois-Suomessa, Virolahdella vapaana luonnossa kulkevien kissojen (Felis silvestris catus) parissa, ja nyt kohteeksi on valittu Turun esikaupunkialueiden lemmikkikissat.

Virolahdella tutkijat seurasivat lemmikki–, navetta– ja villiintyneiden kotikissojen liikkumista ja elinympäristön käyttöä usean vuoden ajan kissojen kaulan ympärille kiinnitettyjen radiolähetinpantojen avulla. Kaarina Kauhala on jo ehtinyt aloittaa vastaavanlaisen projektin Turun alueella. Siinä seurataan täkäläisillä esikaupunkialueilla asustavien, radiolähettimillä varustettujen kissojen liikkumista vähintään vuoden ajan.

Seurantatutkimusten tuloksia vertaamalla tutkijat voivat selvittää, miten turkulaiset kotikissat elinpiirissään liikkuvat ja miten toisaalta maalaisyhteisössä, toisaalta lähellä kaupungin keskustaa elävien kissojen tavat käyttää elinpiiriään eroavat toisistaan, kun elinympäristöt ovat keskenään erilaisia.

– Varsinaisia eurooppalaisia villikissoja ei Suomen luonnossa ole, mutta usean vuoden loukkupyynnillä onnistuimme saamaan kiinni kolme villiintynyttä kotikissaurosta. Vastaavat naaraspuoliset kissat jäävät tavallisesti pihapiiriin niin sanotuiksi navetta- tai suulikissoiksi. Virolahden tutkimuksessa meillä oli mukana kahdeksan kissaa, neljä urosta ja neljä naarasta. Uroksista kolme oli täysin villiintynyt. Muut kissat olivat navetta– tai lemmikkikissoja. Yöaikoina teimme paikannuksia noin 15 minuutin välein, jotta saimme tietoa kissojen elinpiirien alueellisesta käytöstä ja niiden kulkemista reiteistä, Kaarina Kauhala kertoo.

Virolahden kirkonkylä maalaismaisemineen ja maalaistaloineen oli kooltaan 21 neliökilometriä. Tutkijat jakoivat elinympäristöjen mosaiikit seitsemään luokkaan: pihoihin, peltoihin ja rantoihin sekä mänty–, kuusi–, lehti– ja sekametsiin.

Tutkimuskissat viettivät eniten aikaa elinpiirissään sijaisevien maalaistalojen pihapiireissä, peltojen reunamailla ja sekametsissä. Luonnon tarjoama aluskasvillinen suoja on niille tärkeä. Kissojen elinpiirien ydinalueilla ja öisillä poluilla, missä ne viettivät yli puolet ajastaan, oli keskimäärin eniten peltoa ja vähiten lehtimetsiä ja rantoja.

Kissojen elinpiirien koko oli keskimäärin 94 hehtaaria (ha) ja ydinalueiden 14 hehtaaria. Elinpiirien säde vaihteli 55 metristä aina 1 142 metriin asti, ja kissojen reittien pituudet 1, 454 kilometristä 6, 109 kilometriin. Vastaavat keskiarvot olivat 774 metriä ja 3,292 kilometriä. Laajimmilla alueilla liikkuivat metsäkissat. Sukupuolien välillä ei ollut eroja elinpiirin koossa. Yksilöllisiä erojakin havaittiin.

Kissan elinpiiri pysyi vuodenajasta riippumatta samankokoisena.

Useiden kissojen elinpiirien ydinalueet leikkasivat toisiaan, sillä villejä uroksia lukuun ottamatta kissa ei ole territoriaalinen eläin.

–Kotitalon sijainti on kissan liikkumisen kannalta keskeinen: Jos ravinnon saanti on turvattu, kissa pyörii vain noin 200 metrin säteellä pihapiiristä. Villiintyneillä kissoilla elinpiiri muodostuu isoksi, Kauhala sanoo.

Maakohtaiset erot elinpiirien samoin kuin kissatiheyksienkin kohdalla ovat suuria. Esimerkiksi Etelä-Ruotsissa ja Australiassa elinpiirit ovat laajoja. Australiassa villiintyneiden kissojen pitkäaikainen ydinaluekin oli liki 580 ha. Pienimmät elinpiirit on havaittu Englannissa, Skotlannissa ja Australian Canberran esikaupunkialueilla (9–20 ha).

Kissa on pienpeto. Se saalistaa tavallisimmin ravinnokseen piennisäkkäitä ja kaneja ja vähemmässä määrin lintuja. Britanniassa on arvioitu, että saarivaltakunnan yhdeksän miljoonaa kissaa saalistavat huhti–elokuun aikana noin 57 miljoonaa nisäkästä ja 27 miljoonaa lintua.

Virolahden alueella pesii 146 lintulajia, joista 50 viihtyy kissojen eniten käyttämissä elinympäristöissä.

RKTL:n tutkijat ovat arvioineet, että jos kylässä ja sen ympäristössä liikkuu 50 kissaa, jotka saalistavat yhtä tehokkaasti kuin kuningaskunnan esikaupunkien puutarhoissa viihtyvät kollegansa, ne kantavat kotiin yhteensä noin 150 lintua. Saarivaltakunnassa esikaupunkien puutarhojen lintukannoissa on havaittu laskua, ja kissaa epäillään osasyylliseksi. Toisaalta ulkona liikkuvat kissat pitävät kurissa hiiri-, myyrä- ja rottakantoja.

Tutkijoiden mukaan on tärkeää, että vastuulliset kissanomistajat kontrolloitavat lemmikkinsä liikkeitä ja huolehtivat raivotaudin eli rabieksen leviämisen ehkäisemiseksi myös lemmikkien rokotusten pitämisestä ajan tasalla.

JARMO WALLENIUS