Viljasato kasvaa, mutta
ruoan laatu heikkenee

Ilmastonmuutoksen harvoista ainakin näennäisesti myönteisistä vaikutuksista hehkutetaan useimmin ravintokasvien tuotannon tehostumista nykyistä lämpimämmällä maapallolla, jossa myös kasvien yhteyttämiseen tarvittavan hiilidioksidin saatavuus paranee. Kasvukauden piteneminen ja muut parantuvat olosuhteet lisäävät satotasoja ainakin lyhytaikaisesti, mutta tämä on valitettavasti vain osa totuutta, korostaa saksalaistutkija Petra Högy Plant Biology -tiedelehdessä julkaisemassaan selvityksessä. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohotessa viljan – tutkimuksessa ainakin vehnän – jyvät jäävät pieniksi ja käyttökelpoisuudeltaan nykyisiä heikommiksi.

Myös jyvien kemiallinen koostumus muuttuu epäedullisesti. Tulevaisuuden vehnässä on nykyistä vähemmän valkuaisaineita, mikä alentaa ravintoarvoja ja heikentää muun muassa leipomisominaisuuksia. Lisäksi uusissa ”kasvihuoneolosuhteissa” kasvatettavan viljan rautapitoisuudet olivat kahdeksan prosenttia alhaisemmat kuin nykyolosuhteissa vertailuna kasvatetuissa vehnässä. Muutos on huono uutinen, jossa jo nykyisellään noin puolet väestöstä kärsii raudan puutoksista ja anemiasta. Vielä pahempaa saattaa olla vaarallisten raskasmetallien rikastuminen jyviin. Högyn kokeissa hermostovaurioiden riskiä lisäävän lyijyn pitoisuudet nousivat 14 prosentilla oloissa, jotka vastaavat 2050-luvulle ennustettuja kasvukausia.

Viljan kemiallinen koostumus näyttää kuitenkin vaihtelevan suuresti uusissa olosuhteissa. Esimerkiksi erittäin haitallisen kadmiumin pitoisuus jäi alhaisemmaksi kuin vertailukasvustoissa. Syytä jyvien kemiallisiin muutoksiin koe ei paljastanut. Ainakin teoriassa viljelijä voi nostaa valkuaispitoisuutta lisäämällä typpilannoitusta. Tämä keino ei kuitenkaan näytä toimivan ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittoja vastaan.

KAI AULIO