Ennen vanhaan paloauto oli varusteltu vain tulipalojen sammuttamista varten. Nykyään palopumppujen ja letkujen lisäksi autossa on vehkeet niin pintapelastukseen kuin myrskytuhojen, tulvien ja öljyvahinkojenkin torjumiseen. Liikenneonnettomuuden uhrien pelastamisessa hydrauliset voimapihdit ja leikkurit ovat tuikitarpeellisia.
Paloautot tehdään räätälöidysti tilaajan toiveiden mukaan. Toki perusvarusteet ovat autoissa samat, mutta esimerkiksi kaappien määrä ja autoon tulevien varusteiden määrä vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti, tiedetään Viher-Vehmaan Pajalla Tammelassa ja Forssassa.
– Pelastuslaitokset elävät nekin niukkuuden aikaa niin henkilöstön kuin kalustohankintojenkin suhteen. Siksi moni uusi ajoneuvo on kuin sekajuna, eli ajoneuvo on kompromissi perinteisestä sammutusautosta ja säiliöautosta, Yrjö Viher-Vehmas sanoo.
Pajalla on liki puolen vuosisadan kokemus raskaan kaluston päällirakenteiden valmistajana. Paloautojen varustelu tuli kuvaan 15 vuotta sitten, ja nyt ne ovat yksi päätuotteistamme, yrittäjä Pasi Viher-Vehmas kertoo. Lisäksi yritys varustelee ajoneuvoja puolustusvoimien käyttöön.
Päätyönään sammutus- ja säiliöautoja valmistavia yrityksiä on Suomessa kolme. Pääsääntöisesti pelastusalan kalusto on kotimaista, vain muutamia autoja on vuosien mittaan tuotu ulkomailta, lähinnä Puolasta. Vastaavasti suomalaista palokalusto-osaamista viedään ulkomaille, aina Kiinaan asti.
Suunnittelua ja
sähköjärjestelmiä
Moni paloasema on rakennettu vuosikymmeniä sitten, ja autotallit ovat nykyautoille ahtaita. Auto pitää rakentaa niin, etteivät korkeus ja leveys kasva ohjaamon äärimittoja suuremmiksi. Tämä seikka vaatii joskus muutoksia alustarakenteeseen. Etenkin Helsinki-Vantaan lentoaseman paloautoille on tiukka kokorajoitus, sillä niiden pitää mahtua kulkemaan pysäköintihalleissakin.
Ennen varsinaista rakentamista Pasi Viher-Vehmas on viettänyt pitkän tovin tietokoneen ääressä suunnitellen tulevaa ajoneuvoa. Autossa käytännöllisyys on yksi lähtökohta. Tavarat pitää saada helposti ja nopeasti käyttökuntoon ja niin ikään kasattua pois.
– Jo suunnittelussa on pidettävä silmällä sitä, ettei auton paino kasva tarpeettomasti, sillä ylimäärätonnit kasvattavat polttoaineen kulutusta ja heikentävät ajo-ominaisuuksia. Aiemmin teimme kuorma-auton ohjaamoihin pidennyksiä, nyt miehistötilat ovat tehdasvalmisteisia. Kalustokori vesiputkien hitsauksineen kaikkineen on meidän sarkaamme, Viher-Vehmas kertoo.
Kuten muissakin autoissa myös hyötyajoneuvoissa elektroniikan määrä on moninkertaistunut viime vuosien aikana. Auton omien ja pelastuslaitteiden sähköjärjestelmien toimiminen kimpassa on ratkaistu erillisillä ohjainyksiköllä.
– Meidän sähköjärjestelmämme ja auton alkuperäisen sähköjärjestelmän välillä tieto kulkee Can-väylässä.
Ratkaisu vähentää johdotuksen määrää ja samalla pienentää vikaherkkyyttä. Kosketusnäytön kautta voidaan säätää niin palopumpun venttiilejä, vaahdon määrää kuin vesipumpun painettakin. Näytöltä voi myös seurata generaattorien toimintaa ja virran riittävyyttä.
Ohjainyksikkö kykenee välittämään valtavan määrän informaatiota käyttäjälleen. Jatkossa tämä multiplexin-ohjain voi toimia auton mustana laatikkona, josta voitaisiin tulostaa vaikka koko hälytystehtävän raportti. Tehtävän keston lisäksi muistiin tallentuisivat, miten pumppua on käytetty sekä paljonko vettä ja polttoainetta on kulunut, Viher-Vehmas visioi.
Hälytysajoa
14-tonnisella
Yksi merkittävistä muutoksista 2000-luvulla on ollut GPR-komposiittirakenteen käyttöönotto rosteriteräksen korvaajana, millä on saavutettu jopa 35 prosentin painon säästö. Uudet sammutusautot painavat täysvarustuksessaan noin 14 tonnia.
Lasikuitupohjainen komposiittirakenne on hintava, mutta huoleton ja kestävä materiaali. Se on helppo pitää puhtaana eikä sammutuksessa käytettävä vaahtoneste syövytä eikä ruostuta sitä.
Isojen paloautojen ohella parhaillaan Forssassa on työn alla Tampereelle tilattu uudentyyppinen pakettiautoon varusteltava kevyt sammutusyksikkö.
Tähän tulee tulee uudenlainen Cafs-pumppuyksikkö (Compressor airfoam system), joka on laatuaan ensimmäinen Suomessa. Järjestelmä sekoittaa veden sekaan ilmaa ja vaahtonestettä. Näin vettä säästyy ja optimaalisen pisarakoon ansiosta sammutus on tehokasta, lisäksi vesivahingot pienenevät. Euroopassa tällaisia on jo yleisesti käytössä, jopa vakuutusyhtiöt ovat sponsoroineen palolaitoksia kevyiden sammutusyksikköjen hankinnassa.
Toisaalta tällainen sammutusyksikkö on nopea ja näppäräkäyttöinen etenkin kaupungeissa, Viher-Vehmas tietää.
Suomessa ei palopuolen laitteistoja juuri valmisteta. Pääosin palopumput ja hälytyslaitteet ovat amerikkalaisvalmisteisia, vesisäiliöt ostetaan mm. Hollannista.
Ympäristöseikat tuovat jatkossa uusia haasteita.
– Tulevaisuuden paloauto ei ehkä ole maakaasuauto, mutta hybridi olisi mahdollinen. Hälytysajoon sisältyy väkisinkin myös jarrutuksia, joista energiaa saataisiin talteen, Viher-Vehmas arvelee.
