Evoluution myötä muotoutunut kommunikointi- ja varoitusjärjestelmämme perustuu pitkälti ”kasvojenlukutaitoomme”, joka alkaa kehittyä jo varsin varhaisessa iässä. Ihminen alkaa tunnistaa tunneilmaisuja ja ilmeiden merkityksiä noin puolen vuoden ikäisenä, toteaa tutkija Mikko Peltola Tampereen yliopistossa viime vuonna tekemässään tutkimuksessa.
Vauvat kommunikoivat ympäristön kanssa suurelta osin kasvojen kautta. Vauva oppii hyvin varhain matkimaan vanhempiensa ja sisarustensa ilmeitä – esimerkiksi hymyjä ja yllättyneisyyttä. Seitsemän kuukauden ikäisinä lapset kiinnostuvat Peltolan mukaan iloisia kasvoja enemmän pelästyneistä kasvoista, joita vauvat voivat jähmettyä tuijottamaan pitkäksi aikaa. Lapsen varoitusjärjestelmä alkaa kehittyä, kun hän alkaa tunnistaa uhkaavia ja pelottavia tilanteita ja valpastuu.
Reesusapinat tunnistavat lajitovereidensa kasvoja samalla tavalla kuin ihmiset, osoittaa Robert R. Hamptonin johdolla Emoryn yliopistossa Atlantassa tehty tuore tutkimus. Ihmisten ja muiden sosiaalisten kädellisten selviytymisen kannalta on olennaista erotella sukulaiset ei-sukulaisista, ystävät vihollisista ja liittolaiset vastustajista. Tutkijat olettavat tarkan kasvonpiirteiden havainto- ja erittelykyvyn kehittyneen apinoiden ja ihmisten esi-isille jo 30 miljoonaa vuotta sitten, ehkä aikaisemminkin.
Hevoset, joiden kanssa me ihmiset jaamme pitkän yhteisen historian, ovat Oklahoman valtionyliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan loistavia ihmiskasvojen tunnistajia. Hevoset jopa oppivat erottamaan identtiset kaksoset toisistaan niille näytetyistä valokuvista. Hevoset myös löytävät hoitajien joukosta sen henkilön, josta niille on aiemmin näytetty pelkästään valokuvia.
Sanaton viestintä
sanoja tärkeämpää
Kasvojen tunteisiin liittyviä ilmeitä tulkitaan hyvin samalla tavalla eri kulttuureissa. Ilo, suru ja muut perustunteet ovat yleismaailmallisia, kuten ilmeetkin niiden ilmaisijoina.
Sanaton viestintä – ilmeet, eleet, asennot ja katseet – on tärkeä osa ihmisten keskinäistä viestintää. Se on jopa puhetta tärkeämpää. Sanattoman viestinnän tutkijan Ray Birthwistellin mukaan sanattoman viestinnän osuus kommunikoinnistamme on jopa 93 prosenttia, puheen vain 7 prosenttia.
Prosenteista voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä, mutta selvää on, että jos puheen sisältö ja sanaton viestintä ovat kommunikointitilanteessa ristiriidassa, luotamme enemmän sanattoman viestinnän vihjeisiin.
Keskinäinen viestintämme on usein ristiriitaista, sillä kehonkielen tulkitsemiseen vaikuttavat monet asiat. Viestintää hankaloittaa jo se, että peittelemme usein tietoisesti tunnereaktioitamme ja vääristelemme viestejämme. Elämänkokemus onneksi opettaa, että hymy voi kätkeä taakseen muita tunteita tai tähdätä vilppiin tai manipulointiin.
Kun tulkitsemme toisen kehonkieltä, pyrimme tarkkailemaan kokonaisvaikutelmaa, jotta tulkitsisimme viestin oikein. Mikko Peltolan tutkimuskin osoitti, että vauvojen pitää nähdä pelästyneen ilmeen havainnoidakseen pelästyneet kasvot kokonaisuudessaan, pelkät pelästyneet silmät muuten neutraaleissa kasvoissa eivät havainnointiin riitä.
Konenäkö
tunnistaa jo ilmeitä
Ihmiskasvojen koneellista tunnistamista on tutkittu jo yli 30 vuoden ajan. Maailmalla on luotu ja luodaan parhaillaan järjestelmiä, jotka kykenevät tunnistamaan paitsi ihmisten kasvoja myös niiden ilmeitä. Tunnistustaito on tällä hetkellä yksi konenäön kehitystyön kuumimpia alueita.
Oulun yliopiston ja Kiinan tiedeakatemian käynnissä olevassa yhteisessä tutkimuksessa luodaan teknologiaa, jolla ihmisen ilmeitä voidaan tunnistaa automaattisesti videokuvista. Tunnetilan automaattisesta monitoroinnista ja analyysistä on hyötyä esimerkiksi terveydenhuollossa, jossa sen innovaatiot voivat auttaa lääkäreitä ja hoitajia työssään.
Konenäön entinen ylivoimainen este kasvojen tunnistukselle, pimeys, on oululaisten tutkimuksessa voitettu infrapunakameralla. Kasvojen lisäksi konenäkö tunnistaa jo niiden perusilmeitä luotettavasti.
Oulun tutkimusryhmää johtavan professori Matti Pietikäisen mukaan toiveissa on saada tulevaisuudessa käyttöön ihminen-kone- käyttöliittymiä, joissa ihminen kykenee keskustelemaan koneen kanssa kuten toisen ihmisen kanssa.
Koneellista kasvojentunnistusta voidaan tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi biometrisessä tunnistamisessa, televiestinnässä, psykologisessa tutkimuksessa ja kehittyneissä ihminen-kone -liittymissä.
Pelkästään ihmisen tunnetiloja tunnistaville järjestelmille uskoisi olevan useita sovelluskohteita.
