Ajattelitko, että kanteleella voi soittaa vain kansanlauluja? Naantalilaiset ystävykset näyttävät, että soitin taipuu vaikka poppiin
TS Nuoret -toimitus katsoo Turkua nuorten ja opiskelijoiden näkökulmasta. Lähetä juttuvinkki: ts.nuoret@ts.fi
Kantele, tuoSuomen kansallissoitin. Monien mielikuvissa se on muskarista ja Pikku kakkosesta tuttu kirkkaanvärinen viisikielinen soitin tai Väinämöisen hauen leukaluusta veistämä soittopeli. Kantele on kuitenkin paljon enemmän. Sen sointi voi olla kirkas tai tumma, herkkä tai rytmikäs, eivätkä genrerajat juuri pidättele soittajaa.
– Kuin yhdessä soittimessa olisi kokonainen sinfoniaorkesteri, summaavat naantalilaiset kanteleensoittajat Hilla Heino, 17, ja Tia-Maria Tervahartiala, 17.
Tarinan mukaan naantalilaisnuortenkin kiinnostus kanteleensoittoa kohtaan sai alkunsa Pikku kakkosesta. Nopeasti pienkanteleet vaihtuivat isompiin konserttikanteleisiin. Nyt kantele on soinut nuorten arjessa aktiivisesti jo kymmenen vuoden ajan.
Ensi syksynä koittaa Naantalin musiikkiopiston syventävien opintojen päättötyön aika. Yhteismusisointiin tottuneet ystävykset suorittavat sen yhdessä eli duona.
– Kun olemme aloittaneet samaan aikaan, niin olemme aina olleet soitossa samalla tasolla, joten on ollut helppo soittaa yhdessä. Nykyään soitamme yhdessä joka viikko. Olemme tulleet parhaiksi kavereiksi, Heino hymyilee.
Heinon ja Tervahartialan käsissä soivat tätä nykyä kanteleperheen isoimpiin lukeutuvat konserttikanteleet. Niissä voi olla jopa neljäkymmentä kieltä, ja soittimen koneisto hoitaa sävelten ylennykset ja alennukset.
Koska kanteleperhe on laaja ja soitin monipuolinen, saa kanteleella aikaan jos jonkinmoisia ääniä ja sävyjä. Sointi riippuu soittimen lisäksi sen soittajasta sekä soittotavasta. Siten kantelemusiikki voi olla esimerkiksi herkkää ja kaunista tai rytmikästä ja tanssittavaa.
– Kanteletta voi soittaa usealla tavalla. Voi kokeilla vaikka rummuttaa tai voi soittaa matta- tai huiluääniä. Kantele on sillä tavalla tosi monipuolinen: ihan mihin kokeilunhalua vain riittää, Tervahartiala hehkuttaa.
– Voi käyttää paljon eri välineitä soittamiseen. On tikkukanteleita, ja plektraa voi käyttää soittaessa. Ja me olemme soittaneet joskus jousellakin kannelta. Ja haarukoillakin, Heino lisää.
Kanteleen monipuolisuus yllättää pitkäaikaiset harrastajansakin yhä uudelleen. Kansanmusiikin lisäksi kanteleella soi esimerkiksi poppi ja rokki. Heinolle ja Tervahartialalle käänteentekevää oli pop-kanteletar Ida Elinan löytäminen.
– Se oli eka kerta, kun kuulin, että joku soittaa kanteleella jotain muuta kuin kansanmusiikkia. Tia-Maria näytti joitain Youtube-videoita, ja se oli ihan sellainen ahaa-elämys, että tällä soittimella voi tehdä muutakin, Heino muistelee.
– Se avasi ihan eri näkökulman tähän soittimeen. Että tämä voisikin olla vieläkin hauskempaa, Tervahartiala komppaa.
Naantalin musiikkiopiston kansanmusiikkipuolella opiskelevien kaverusten soittama musiikki on vaihtunut sittemmin yhä suuremmalta osin popiksi. Soitettaviksi pääsevät myös omat sävellykset.
– Aluksi sanoitimme tosi paljon polkkaa ja polskaa, siis suomalaista kansanmusiikkia. Nykyään olemme soittaneet ehkä enemmän sellaista pop-tyyppistä, Heino kertaa.
Kanteleensoitto on antanut Heinolle ja Tervahartialalle paljon. Toistensa lisäksi he ovat tutustuneet kanteleensoittajiin ympäri Suomea osallistuessaan leireille, kokeneet onnistumisia ja päässeet esiintymään ja kilpailemaankin.
– Jos joku haluaa nimenomaan kanteleen vaikka joihinkin juhliin, niin koska meitä kanteleensoittajia on niin vähän, olemme päässeet esiintymään aika paljon, Heino kertoo.
Myös ammattiura kanteleen parissa on käynyt kummankin mielessä. Nyt kuitenkin tuntuu, että musiikki tulee jäämään osaksi elämää vain harrastuksena. Kantele ei kuitenkaan ole katoamassa elämästä.
– Se on kuin toinen kaveri, Tervahartiala nauraa.
