Paranormaalit asiat kiehtoivat Kuparikettua jo lapsena – nyt hän paljastaa, millainen on nykynoita, joka ei palvo pahuutta vaan kunnioittaa elämää

Noituus on Kupariketulle, 31, elämänkatsomus. Hän toimii julkisuudessa nimellä Kuparikettu, sillä nykymaailmassa anonymiteetti tuo turvaa.

– Minua ovat pienestä asti kiehtoneet paranormaalit ja selittämättömät asiat. Erilaiset kykyni aktivoituivat elämäni eri vaiheissa. Lapsena sain paljon selkounikokemuksia, tiesin asioita ennalta ja koin vahvaa yhteyttä luontoon sekä eläimiin. Pusuttelin sammakoita lapsena nähdäkseni muuttuvatko ne oikeasti prinsseiksi, Kuparikettu avaa henkistä polkuaan.

Alakoulussa alkanut koko peruskoulun läpi kestänyt koulukiusaaminen vaikutti häneen kuitenkin syvästi.

– Silloin vetäydyin kuoreeni. Kykyni sekä itsevarmuus ja -tunto katosivat. Kun aloin opiskella draamaa ja näyttelijäntyötä, avauduin uudestaan pikkuhiljaa. Parikymppisenä kävimme äitini kanssa spiritualistisilla kursseilla ja sosiaalisen median kautta avautui uusi maailma. Olen toiminut meediona Youtubessa vuodesta 2015 eteenpäin. Lopulta uskalsin julkistaa, että olen ollut noita koko ajan, Kuparikettu kertoo.  

Noita-sana on valikoitunut Kupariketun käyttöön, koska se edustaa hänelle terminä kaikkea sitä mitä hän kokee olevansa. Suomessa noita-sana on ollut historiallisesti kauemmin käytössä kuin esimerkiksi shamaani.

Tänä päivänä kukin voi kutsua itseään miksi haluaa. Kuparikettu painottaa kuitenkin sitä, että on hyvä hallita teoriatieto ja tutustua itseensä huolellisesti, ennen kuin siirtyy noituuden harjoittamisessa käytännön tasolle.

– Kun joku on kiinnostunut aloittamaan noituuden parissa, olisi hyvä opiskella tiettyjä asioita ensin. Tähän kuuluu esimerkiksi noituuden historia, termistö ja välineiden perustieto. Samalla, kun opiskelee teoriaa, on hyvä tehdä itsetutkiskelua. Tähän sopii esimerkiksi meditointi, hän kertoo.

Noituus ei Kupariketun mukaan sulje tiedettä pois, vaan sekä filosofiaa, psykologiaa, kulttuurientutkimusta että historiaa voidaan hyödyntää elämänkatsomuksen parissa. Historiaan ja muihin kulttuureihin tutustuminen on tärkeää myös siksi, ettei vahingossa harjoita kulttuurista omimista.

– Terve kriittisyys on aina tärkeää. Erilaiset kurssit voivat olla myös kehittäviä. Silloin pitää kuitenkin tutustua siihen, millainen kurssin vetäjä on kyseessä, kuinka paljon hänellä on kokemusta ja kuinka paljon hän ottaa palkkaa kokemukseensa nähden. Noituus on elämänmittainen matka eikä mihinkään ole kiire, Kuparikettu muistuttaa.

2000-luvulla noitia ja henkisyyttä on enemmän kuin koskaan. Sosiaalinen media tuo Kupariketun mukaan tiedon ihmisille kätevästi, mutta siihen liittyy riskinsä. Medialukutaito on tärkeää, sillä ihmisillä on paljon mielipiteitä, joita joskus esitetään vääristyneinä faktoina.

– Lisäksi sosiaalisen median iso riski on sen estetiikkapainotteisuus. Noitaidentiteetti voi valaa ihmiselle itsevarmuutta vääristä syistä. Perinnenoidat ovat huolissaan trendeistä, jotka syntyvät populaarikulttuurin myötä. Pinta ja ulkoinen olemus eivät riitä, sillä noituudessa ihmisen sisäinen voima ratkaisee.

Tiedon jakaminen on Kupariketulle tärkeää, sillä tieto hälventää ennakkoluuloja ja pelkoa. Hän listaa, että monet ajattelevat noituuden edustavan pahuutta, elämäntapaa demonisoidaan, mielenterveyden ongelmiin vedotaan tai ajatellaan, että kyseessä on päälle jäänyt leikki.

– Pahimmassa tapauksessa ennakkoluulot kärjistyvät tappouhkauksiksi minua tai perhettäni kohtaan. En kertoisi noituudestani ihmisille, joista vaistoaa, että he eivät voi muuttaa omia käsityksiään tai vastaanottaa tietoa millään tavalla. Uusin kirjani ilmestyy aikaisintaan elokuussa ja se sisältää kattavasti myös sellaista informaatiota, jota ei ole käännetty aikaisemmin kauheasti. Stereotypioiden kääntäminen omaksi voitoksi toimii parhaiten hyökkääjiä vastaan. Noituuden tuoma vapaus, muiden auttaminen ja elämää kunnioittava maailmankuva on ihaninta mitä tiedän, Kuparikettu tiivistää.