Tuuli, 22, vietti kuukauden kuunari Helenan kyydissä – purjehdus kiehtoo niin, että suomen kielen opiskelija harkitsee jopa merenkulkualan ammattia
TS Nuoret -toimitus katsoo Turkua nuorten ja opiskelijoiden näkökulmasta. Lähetä juttuvinkki: ts.nuoret@ts.fi
Tuuli Hanhivaara, 22, innostui purjehtimisesta reilu vuosi sitten. Hän osallistui tuolloin Suomen purjelaivasäätiön järjestämälle purjehdukselle kuunari Helenalla puolikkaan Atlantin yli. Avomeri, öinen tähtitaivas ja merellä kimalteleva plankton saivat Hanhivaaran innostumaan: tämä pitää kokea uudestaan. Joitain kuukausia myöhemmin hän huomasi, että samalle laivalle haetaan seikkailureportteria syksyn purjehduksia varten.
– Koska olin rakastunut tähän touhuun, hain tietysti mukaan, Hanhivaara hymyilee.
Hän sai paikan, ja hänen toinen pitkä purjehduksensa alkoi viime marraskuussa. Hanhivaara oli mukana kolmella erillisellä matkaosuudella, jotka kestivät yhteensä viisi viikkoa. Ensimmäinen matka oli Lanzarotelta Teneriffalle ja toinen Teneriffalta Kap Verdelle. Kolmannella osuudella kierreltiin Kap Verden saaria. Seikkailureportterina Hanhivaaran tehtävä oli julkaista postauksia Instagramiin ja kirjoittaa Kuunari Helenan blogia.
– Meitä seikkailureporttereita oli laivalla yleensä kaksi kerrallaan. Viimeisellä osuudella olin tosin ainoa, Hanhivaara kertoo.
Reportterin tehtävä ei ollut kuitenkaan Hanhivaaran ainoa vastuu laivalla. Purjehduksella noudatettiin aikataulua, jonka mukaan jokainen huolehti arjen toimimisesta ja matkan etenemisestä. Aluksella siivottiin, työskenneltiin kannella ja tehtiin ruokaa. Ruokatarvikkeet ostettiin aina ennen kunkin matkaosuuden alkua.
Purjehtijoita oli mukana noin kaksikymmentä. Lisäksi laivalla oli neljän hengen päämiehistö.
Jokainen pääsi myös toimimaan merivahtina ja ohjaamaan laivaa sekä säätämään purjeita. Erityisesti laivan ohjaaminen oli Hanhivaaran mielestä hauskaa.
– On siistiä kun alkaa tottua siihen, mihin pitää kääntää ja mihin laiva menee. Voi surffailla aalloilla, hän iloitsee.
Hanhivaara nautti purjehduksella uusiin ihmisiin tutustumisesta. Hän kertoo, että jokainen on väkisinkin oma itsensä haastavissa oloissa.
– Silloin syntyy tosi hyviä ihmiskontakteja ja löytää juuri ne kaverit, joiden kanssa viihtyy.
Kun joukko ihmisiä on samassa pienessä tilassa keskellä merta, oma aika on kortilla. Välillä alkoi ärsyttää, että ympärillä pyörii koko ajan ihmisiä. Jos halusi omaa aikaa, se piti vain ottaa. Kun sai muutaman tunnin olla itsekseen, olo yleensä helpottui, Hanhivaara kertoo.
Merellä ei myöskään pystynyt olemaan yhteydessä tuttuihin koti-Suomessa. Se ei kuitenkaan haitannut Hanhivaaraa.
– On vain plussaa, etteivät muut saa hetkeen yhteyttä eikä kenellekään tarvitse viestitellä, Hanhivaara nauraa.
Laiva-arjen lisäksi Hanhivaara pääsi todistamaan aluksella pidettyjä häitä, patikoimaan aktiivisen Fogo-tulivuoren reunalla ja kättelemään Kap Verden presidenttiä, joka tuli vierailemaan Helenalla.
– Eräs matkakumppanini osasi portugalia, joten hän toimi paljon tulkkina. Hän oli ilmeisesti puhunut presidentin edustajille, jolloin presidenttikin innostui pistäytymään laivalla, Hanhivaara kertaa.
Hanhivaara aikoo viettää aikaa merellä myös tulevaisuudessa. Nyt hän opiskelee suomen kieltä Turun yliopistossa, mutta pitää myös merenkulkuun liittyvää ammattia mahdollisena.
– Olen ajatellut käydä kansimiehen koulutuksen ja hakeutua miehistön puolelle. Purjelaivasäätiön toiminnassa siitä ei saa palkkaa, mutta voisin kyllä tehdä sitä ammatiksenikin. Olisin todennäköisesti rahtilaivoilla, koska purjealuksille ei pääse niin hyvin töihin, Hanhivaara pohtii.
Varmaa on kuitenkin, että Hanhivaara tulee viettämään aikaa merellä myös jatkossa.
