Turkulainen Maija, 20, pääsi tiukan seulan läpi suosittuun opiskelupaikkaan, jonka pääsykokeissa piti käyttää ananaspurkkeja ja haitarinsoittajaa
TS Nuoret -toimitus katsoo Turkua nuorten ja opiskelijoiden näkökulmasta. Lähetä juttuvinkki: ts.nuoret@ts.fi
Ohjaa kohtaus. Käytössäsi on ananaspurkkeja, haitarinsoittaja sekä näyttelijöitä. Tällainen tehtävänanto jaettiin Teatterikorkeakoulun ohjauksen pääsykokeissa viime keväänä.
Samasta turkulaislukiosta valmistuneet Maija Antikainen, 20, ja Kris Mäki, 20, törmäsivät kyseisissä kokeissa. Ensinäkeminen tapahtui pääsykokeiden kolmannessa vaiheessa, kun kahdestasadasta hakijasta oli jäljellä enää kourallinen. Pyrkijöitä riittää, sillä koulutuksesta valmistuneet ohjaavat esityksiä ammatti- ja laitosteattereissa.
Pääsykokeissa ohjattiin teatterikorkeakoululaisia, lavallistettiin tekstejä, työskenneltiin pareittain ja ryhmissä, tehtiin omat soolot sekä keskusteltiin raadin haastatteluissa. Tehtävänantojen välissä raati piti luentoja esimerkiksi aristoteelisyydestä ja siitä, mitä henkilökohtaisuudella tarkoitetaan ohjauksen kontekstissa.
Kaksi viikkoa kestävissä kokeissa juostiin, hikoiltiin ja laulettiin. Hakijoita haastettiin etsimällä heikkoja kohtia. Esimerkiksi Mäen haastatteluissa toistui ”kaikesta pitäminen”, minkä takia henkilökohtaiseksi soolotehtäväksi koitui käsitellä kaikkia vihaamiaan asioita. Vaikka osa tehtävistä olikin piikikkäitä, kannustavaksi koettu raati oli aina hakijoiden puolella.
Antikainen ja Mäki pitivät useamman viikon pääsykokeita työläinä, mutta mieluisina, sillä pääsihän kokeissa tekemään teatteria.
”Teatteri on ollut isoin unelmani niin pitkään, että tuntuisi oudolta tehdä jotain täysin muuta.”
Kris Mäki
– Ehdotimme jopa, että perustaisimme teatteriryhmän hakijaporukalla, Antikainen muistelee.
Ohjaustehtäviä esitettiin muille hakijoille, jolloin Mäki ja Antikainen pääsivät näkemään muiden teatterillista ajattelua. Taso oli kova ja kumpikin yllättyi päästessään vaihe vaiheelta jatkoon. Mäki ja Antikainen läpäisivät pääsykokeet viimeiseen vaiheeseen asti, mikä ei ole aivan tavallista kahdelta pian valmistuvalta ylioppilaalta. Lopulta kokeet olivat käyty ja hakijat vetäytyivät odottamaan tuloksia.
Tieto opiskelupaikoista tuli lakkiaisia edeltävänä päivänä. Kävi niin, että Antikainen pääsi kouluun ja Mäki aloitti ensimmäisen välivuotensa.
Seuraavalla viikolla valituille ohjaajaopiskelijoille selvisi tulevan kolmen vuoden lukujärjestys.
– Pudotusperusteet eivät aina ole selvät, enkä oikein itsekään tiedä, mitkä valintaperusteet kohdallani olivat. Opiskelupaikkoja on vähän ja vaikka joskus valmistuisikin koulusta, niin työpaikkoja on rajatusti, Antikainen toteaa.
Teatterikorkeakoulun aula tuntuu menettäneen jännittävyyttään sitten pääsykokeiden. Antikainen kertoo ensimmäisen syksynsä olleen ”haipakka”.
– Päähämme kaadettiin uutta tietoa. Aamupäivät juoksimme, iltapäivät pohdimme taiteilijuutta. Kuukauden kahden päästä sitä jo laitostui. Nälkä tulee lounasaikaan ja viideltä päivän päätyttyä olemme kaikki aivan loppu, Antikainen kokoaa.
Taideyliopiston haku päättyi kevään ensimmäisessä yhteishaussa tammikuussa. Mäki palasi ennakkotehtävien äärelle ja odottaa nyt, käykö kutsu pääsykokeisiin toistamiseen. Taidetutkintojen pääsykokeissa ei välttämättä menesty vuosi vuodelta paremmin ja siksi Mäkeä hiertävät kommentit, joissa podetaan kouluunpääsyä seuraavalle vuodelle.
– Viimeksi suhtauduin hakuun siten, että jos pääsen, niin hyvä ja jos en pääse, pidän mielelläni välivuoden. Enää en ehkä halua toista välivuotta, joten haen tällä kertaa muuallekin, Mäki suunnittelee.
Tulevassa produktiossaan Mäki toimii ohjaajan assistenttina Vartiovuoren kesäteatterissa, minkä lisäksi oma musikaali on tekeillä pöytälaatikossa. Mäki lähtisi mieluusti opiskelemaan, sillä koulun sisällä on mahdollista keskittyä itselle haastaviin asioihin.
– Kentällä ei oikein voi ajatella niin, että seuraavassa ohjauksessani keskityn vain aikatauluttamiseen. Koulussa sen sijaan voi paneutua vain yhteenkin asiaan, Mäki sanoo.
