Kun pappi Mia Pusa laittoi someen videon koiristaan, nuori rohkaistui laittamaan viestiä: "Olemme kaikkia opiskelijoita varten"
TS Nuoret -toimitus katsoo Turkua nuorten ja opiskelijoiden näkökulmasta. Lähetä juttuvinkki: ts.nuoret@ts.fi
Nykypäivän sielunhoitoa, kiteyttävät oppilaitospapit Atte Airaksinen ja Mia Pusa pohtiessaan työnkuvaansa. Määritelmä on mitä osuvin, sillä oppilaitospappeina heidän tehtävä on olla eräänlaisia mielen hoivaajia nuorille. Sielunhoito terminä voi kalskahtaa vanhanaikaiselta, mutta henkinen tuki on edelleen kirkon ydintehtäviä.
– Olemme läsnä yhdessä muiden toimijoiden kanssa esimerkiksi ryhmäytyksissä kouluilla tai kriisitilanteiden sattuessa, mutta myös päivystämme Kampuskappelilla. Tehtävät määräytyvät paljon sen mukaan mihin meidät halutaan osallistujaksi kulloinkin, Airaksinen valottaa.
Nuorten rinnalla kulkijana keskeinen osa työtä ovat henkilökohtaiset keskustelut opiskelijoiden kanssa. Nuorten mielessä on pappien mukaan useimmiten jokin tietty aihe, johon kaivataan ulkopuolisen näkemystä. Hengellisyys ja suhde uskoon saattavat nekin nousta pinnalle.
– Aika paljon on ihmissuhteisiin, opintoihin ja jaksamiseen liittyviä teemoja. Nuorten elämässä on isoja ja raskaita asioita tällä hetkellä ja taustalta voi löytyä huolta esimerkiksi maailmantilasta, Pusa toteaa ja kertoo samalla arvostavansa nuorten rohkeutta tulla puhumaan ja kohdata kipeitäkin aiheita.
Opiskelijat saattavat pohtia miten opinnot etenevät, mistä löytyy se kuuluisa oma polku ja millainen tulevaisuus itseä odottaa. Oppilaitospapit rauhoittelevat asiakkaitaan usein kertomalla omasta taustastaan: kummallakaan papin ammatti ei ollut selvä valinta.
”Aika paljon on ihmissuhteisiin, opintoihin ja jaksamiseen liittyviä teemoja.”
Mia Pusa
oppilaitospappi
Airaksinen kertoo miettineensä pitkään alavalintaa, kunnes löysi kutsumuksensa teologian opintojen parista. Pusa oli puolestaan kolmikymppinen tehdessään täyskäännöksen kielenkääntäjän urallaan.
Nyt heillä molemmilla on jo kahdenkymmenen vuoden kokemus nykyisestä työstä, jossa heidän mukaan esimerkiksi eri aineiden ja kielten opiskelusta on ollut valtavasti hyötyä. Omaa polkua peilaten voi rohkaista nuoria.
Papit korostavat, että vakaumuksella ei ole väliä, vaan jokainen on tervetullut uskonnosta riippumatta. Osa saattaa mieltää kirkon vanhakantaiseksi ja ensivaikutelma papista voi olla konservatiivinen. Airaksinen ja Pusa korostavat, kuinka kaikki ovat samanarvoisia heidän luonaan.
– Monella on kokemus, että minua tai tapaani olla maailmassa ei näy missään. Siksi hyväksyvä katse on äärimmäisen merkityksellinen. Olemme kaikkia opiskelijoita varten.
Jos jokin asia mietityttää, he kannustavat lähestymään rohkeasti, sillä jo mielen päällä olevan prosessointi ja puhuminen toiselle auttaa paljon. Oppilaitospappeihin voi olla yhteydessä esimerkiksi sosiaalisen median tai virallisten yhteystietojen kautta, mutta ilman ajanvaraustakin voi piipahtaa juttusilla. He pyrkivät näkymään monissa paikoissa sekä tuomaan persoonaansa läheisemmäksi esimerkiksi kertomalla somessa pieniä yksityiskohtia.
– Kerran eräs nuori kertoi nähneensä ottamani videon koirieni kanssa ja päätti silloin, että tuolle tyypille laitan viestiä, Pusa havainnollistaa.
Airaksinen vastaa suomenkielisestä ammatillisesta puolesta sekä toisella asteella että korkea-asteella. Pusa puolestaan on pappina Turun yliopiston kansainvälisille opiskelijoille sekä Åbo Akademilla ja Novialla. Heidän lisäkseen tiimiin kuuluu kolmas pappi Marja Juntunen, jonka työkenttä on Turun yliopistolla.
Kaikissa paikoissa papit kuuntelevat, tukevat ja auttavat nuoria eri tavoin – ja juuri se on heistä parasta työssä.
– Yksikään päivä ei ole samanlainen. Saa tavata erilaisia ihmisiä ja seurata toisinaan pitkäänkin nuoren kasvua, mikä on mahtavaa. Ajattelen myös, että uskonto toteutuu mitä suurimmalta osin arjessa ja arkisissa kohtaamisissa, Airaksinen summaa.
