Joulupukki flirttaili anopin kanssa ja unohti lapsen – lukijat kertovat kamalimmista ja kauneimmista kohtaamisistaan pukin kanssa

Yllättävät episodit

"Muistan esikoisen ensimmäisen joulun. Mukaan juhlintaan oli kutsuttu myös appivanhemmat. Joulupukki oli enemmän kiinnostunut paikalla olevasta anopistani kuin lapsestamme. Tilanne flirttailuineen alkoi eskaloitua kiusalliseksi ja pukki piti ohjata ulos ennen aikojaan. Päätimme jakaa lahjat itse."

"Olin kolmen pienen lapsen äiti ja olin tilannut partiolaisten joulupukin. Puheltuaan ensin lasten kanssa, pukki yhtäkkiä kysyi minulta, mitä olen puuhaillut kouluaikojen jälkeen. Vielä tänä päivänäkään en tiedä, kuka entisistä luokkatovereistani oli pukkina. Hämmentävä kokemus."

"Meille tuli joulupukki punaisella pakettiautolla, punainen muovinaamio naamalla. Hauskaa se oli nähdä tällainenkin joulupukki."

"Poikani ja hänen serkkunsa saivat ikimuistoisen joulun aikoinaan, kun lahjojen jaon jälkeen hinausauto tuli hakemaan joulupukin auton olohuoneen ikkunan edestä."

"Joulupukki oli jakanut lahjat ja paketit oli avattu. Joulupukilla ei ollut kiirettä. Vielä ovella seisoessaan hän kajautti ilmoille komealla lauluäänellään: "Jouluyö, juhlayö...". Kuulen yhä tämän miesäänen korvissani aina joulun aikaan."

"1990-luvun alussa tein useat vuodet joulupukkikeikkaa. Kerran kun olin saanut työni päätökseen, ajattelin käydä lähiomaisten haudalla Marttilan hautausmaalla. Satojen kynttilöiden meri lumisella kirkkomaalla oli rauhoittavaa katseltavaa kiireisen illan päätteeksi.

Marttilan kirkkoherrana tuolloin toiminut Jorma Bäckman ja hänen poikansa Veli-Pekka Bäckman olivat iltakävelyllä ja valokuvaamassa kaunista kirkkomaata. Minut nähtyään kirkkoherra kysyi, jos voisi ottaa joulupukista muutaman kuvan kirkon portailla.

Henkilöllisyyteni jäi kirkkoherralle tuolloin arvoitukseksi, mutta myöhemmin hän sai sen selville. Seuraavana jouluna sain cd-levyn johon hän oli kohtaamisestamme inspiroituneena säveltänyt ja sanoittanut kappaleen "Joulupukki kirkkomaalla".

Outoa oli se, että valokuvat onnistuivat, mutta joulupukkia ei niissä kuvissa kuitenkaan näkynyt. Olikohan joulupukki niin syntinen vai liekö syynä näkymättömyyteen ollut se, että joulupukki on kuitenkin satuolento.

Tämä on jäänyt ikuiseksi arvoitukseksi ja joulun salaisuudeksi, mutta minulle jäi tapauksesta kaunis ja mieleenpainuva muisto."

"Tässä muisto lapsuuteni jouluista. Muistan elävästi, kun joskus penukkana menin mamman ja papan vintille, avasin yhden vinttikomeron oven, ja näin, kun tämä naama katsoi minua kattoparrun välistä. Monet joulut tuo naama oli ollut jonkun kasvoilla ja ajan saatossa, kun suvun vanhimmat nukkuivat pois, halusin ottaa tämän naamarin muistoksi itselleni. Voi olla, että laitan sen vielä näkyville."

"Muistan vielä elävästi ensimmäisen kerran kun sain osallistua isän työpaikan järjestämään koko perheen joulujuhlaan. Perinteiset jouluruoat oli katettu pöytiin valkeille pellavaliinoille, joita kynttilät valaisivat. Ruokailun ohessa saimme nauttia ohjelmasta: oli satunäytelmä, yhteislaulua ja muuta.

Juhlan kohokohta oli joulupukin saapuminen. Kaikki lapset nousivat seisomaan tuoleilleen, nähdäkseen pukin paremmin. Hänellä oli kädessään iso lahjasäkki, mutta sitten huomasin että vyöstä riippui myös risukimppu.

Kun pukki kysyi: "Onkos täällä kilttejä lapsia?", taisin muistaa jonkin tuhman tekoni, kun omatunto kolkutti ja vaivuin istumaan tuolilleni. Onneksi joulupukki jakoi isot namupussit kaikille lapsille ja ilo oli ylimmillään.

Lauloimme pukille yhteen ääneen "Joulupuu on rakennettu". Se kuitenkin loppui kesken, ja huusin että kaksi säkeistöä jäi laulamatta. Pyynnöstä lauloin sitten nekin. Sanat muistin hyvin, mutta taisi esitys olla lähinnä puhelaulua. Ei siis jäänyt traumaa tästä ensikohtaamisesta joulupukin kanssa."

"Joulupukki kaatui ryttyiseen mattoon lahjasäkki kädessään."

"Viimeisen kerran kun meillä kotona kävi joulupukki, tämä oli niin humalassa, ettei naamari enää pysynyt kasvoilla. Kiva muisto joulupukista on se, kun lapseni odottivat pukkia ja sitten ovelle kolkuttikin väärä pukki, joka oli erehtynyt ovesta. Onneksi lapset uskoivat kun sanoin, että pukki käy ensin naapurin pikku Kallelle viemässä lahjat."

"Olin noin 10-vuotias, kun menin isäni kanssa tavarataloon ostoksille ja siellä sattui olemaan joulupukki.

Tuolloin oli usko joulupukkiin jo karissut, mutta tuli äkkipysähdys, kun joulupukki puhutteli minua omalla etunimelläni ja kysyi, että mitä kuuluu ja olenko ollut kiltti.

Pukilla oli pelisilmää. Kotona vasta tajusin, että minulla oli päässäni pipo, jossa luki nimeni."

"Olin 3-vuotiaan tyttäremme kanssa ostoskeskuksessa ja siellä käytävällä istui joulupukki nojatuolissa. Kun olimme joulupukin kohdalla, hän kaappasi nätisti tyttäremme syliinsä. Joulupukki kysyi häneltä tutut sanat: "Oletko ollut kiltti?" Tyttäremme vastasi kiltisti ja sai karkin.

Lopuksi pukki sanoi: "Tulen teillä jouluna käymään". Tyttäremme katsoi minua ja kysyi: "Äiti miksi tuo meille tulee?" Syy tähän tyttäremme kysymykseen oli se, että emme olleet koskaan "valehdelleet" tyttärellemme joulupukista, eikä pukki ole meillä koskaan käynyt.

Tilanne nauratti minua, mutta joulupukin ilme oli todella kysyvä. Poistuimme tilanteesta nopeasti ja kerroimme tyttärellemme, että jotkut haluavat uskoa joulupukkiin."

Vanhanajan pukit

"Lapsuudenkodissani kävi oikea joulupukki. Sen tietää siitä, ettei hän ollut pukeutunut mihinkään sarjatuotantopunaiseen, vaan asuna oli enon vanha nurinkäännetty sisäturkki; paksu palttoo jossa oli lampaankarva sisäpuolella.

Parta oli sekin ruskea, liekö lampaanvillaa. Päässä karvahattu, jalassa isot nahkasaappaat ja kädessä tukeva keppi, johon ripustetun aisakellon kumea helinä ilmaisi pukin tulleen. Häntä odotettiin mutta myös pikkuisen pelättiin."

"Kivoin joulupukkimuistoni on niiltä ajoilta, kun vielä uskoin pukkiin. Hän ei tullut sisään saakka, mutta näin ikkunasta vilauksen kummallisesta harmaasävyisestä pukista ja hetken päästä oveen koputettiin. Oven takana ei ollut kuin lahjasäkki, mutta minua kiinnosti enemmän sen jättäjä kuin lahjat."

"Joulupukillamme oli tavallisesti pahvinaamari kasvoillaan ja nurinpäin käännetty karvalakki päässään. Päällä oli isän turkki lampaannahkavuori ulospäin käännettynä. Jalassa oli mahtavat huovikkaat ja käsissä hevosmiehen isot turkiskintaat. Hahmo oli aika pelottava, joten lasten oli vain parasta uskoa joulupukkiin."

Pelottavat pukit

"1970-luvulla pukki tuli tummassa turkissa humalaisena ja iso risukimppu mukanaan. Me juoksimme peräkamariin sängyn alle piiloon, emmekä uskaltaneet mennä lähellekään pukkia."

"Joulupukkikokemus 35 vuotta sitten oli pelottava. Ensin naamaria vilauteltiin ikkunasta, sitten pannuhuoneesta komusi iso ukko punaisessa talvihaalarissa ja karvalakissa, naamari päässä. Noh, aikani nieleskeltyäni uskalsin syliin ja sain lahjat. Omalle lapselle ei ole joulupukkia tilattu eikä tilata."

"Pikkulapsena pelkäsin joulupukkia, koska hänellä oli iso ryhmysauva, jolla hän kopisteli lattiaa. Vasta lahjojen jako vei turhan pelon pois."

"Ensimmäinen muistoni joulupukista on 1970-luvun alusta. Pelkäsin pukkia kovasti ja puristin oven vuorilaudasta toisella kädellä, se auttoi. Mutta pukki olikin mukava, sen jälkeen en en'' pelännyt pukkia."

Joulupukit maailmalla

"Olin muutama joulu sitten Brisbanessa Australiassa. Majoituin aseveljeni Hennun kotona esikaupungissa. Kun jouluaattona matkustin joukkoliikennebussilla Downtowniin, oli kuljettaja pukeutunut joulupukiksi. Itse asiassa kaikki kuljettajat olivat!

Pitkien kalsarien maasta tulleena hymyilin ja iloitsin. Tempaus oli upea. Siinä olisi kopioitavaa joulukaupunki Turullekin."

"Olin siskoni kanssa muutama vuosi sitten Rostockin joulumarkkinoilla. Kohtasin siellä joulupukin. Hänellä oli hieman erilaiset vaatteet kuin meidän punanutullamme. Halusin karkkia, jota hän jakoi. Menin pukin luokse ja sanoin vanhalla koulusaksalla: "Ich bin aus Finnland".

Pukki katsoi minua silmiin ja vastasi pehmeällä äänellä: "Ich weiss, ich weiss". Kyllä minua nauratti pitkään typeryyteni, totta kai pukki tiesi minun olevan Suomesta. Miten hän muuten osaisi tuoda minulle lahjoja."

Pukkeja kaksin kappalein

"Lasten ollessa niin pieniä, että he uskoivat vielä joulupukkiin, sellainen tilattiin kotiin aattoillaksi. Mutta silloinen hyvä naapurimme oli mitään puhumatta myös tilannut meille joulupukin kiitokseksi naapuriavusta.

Kun ensimmäinen pukki hohotti kuuluvalla äänellä eteisessä, huomasimme pihassa pontevasti ovea kohti marssivan toisen pukin. Siinä oli tekeminen, kun huutonaurua pidätellen yksi aikuinen pujahti ulos asiaa selvittämään, toisen yrittäessä pitää lasten huomion jo sisälle ehtineessä joulupukissa.

On tätä lasten vartuttua useasti yhdessä saatu nauraa."

"Hauskin joulupukki meillä kävi, kun vanhempani olivat keksineet pyytää tehtävään osuuskassan hoitaja Valtteri Uusitalon. Valtteri oli paikallisen Jokisivun nuorisoseuran ohjaaja ja näyttelijä sekä armoitettu koomikko.

Hänellä ei ollut perinteistä naamaria, vaan hän oli maskeerannut itsensä. Hän oli niin hassun näköinen jo sisään tullessaan, että pakenimme veljeni kanssa keinutuolin taakse ja nauroimme siellä täyttä kurkkua. Jututkin olivat sitä luokkaa, että kohta nauroivat myös aikuiset ja meillä lapsilla oli naurultamme vaikeuksia ottaa lahjamme vastaan.

Tuskin oli Valtteri poistunut, kun eteisessä kopisi jälleen. Sieltä tuli täysissä pukin tamineissa Valtterin veli Paavo.

Myöhemmin minä lapsista vanhimpana sain näytellä Korvatunturin ukkoa. Olin käynyt piharakennuksessa pukeutumassa perinteisiin joulupukin kamppeisiin, ylitin juuri pihaa, kun tiellä kulki toinen joulupukki.

Tämä tervehti ja kysyi, saako tulla mukaan jakamaan lahjoja. Tuvassa odottaville oli täysi yllätys, kun pukkeja tulikin samalla oven avauksella kaksi. Lahjat jaettuamme yllätyspukki katosi maantielle, josta oli tullutkin. Minulle ei koskaan selvinnyt, kuka hän oli."

Pukin henkilöllisyys paljastuu

"1970- ja 1980-lukujen vaihteessa meillä oli naapurin kanssa tapana vuorotella joulupukkina toimimista. Eräänä jouluna naapuri ei kuitenkaan ollut jouluna kotona, joten minun piti vetää joulupukin vermeet niskaan ja olla joulupukkina omille lapsille. Soitin ovikelloa ja vaimoni avasi oven. Lapset seisoivat siinä ja nuorimmainen tokaisi: ”Isi tuli”. Oli siinä joulupukilla totiset paikat, mutta hyvin selvittiin."

"Eräänä sotajouluna olin tätini Lauran kanssa kahden, kun joulupukki yllättäen kopisteli sisään. Joulupukki kyseli, missä äiti mahtaa olla, mihin vastasin: "Äiti on siellä joulupukin sisällä". Tämä todistanee, etten ole koskaan uskonut joulupukkiin, vaikka kirjoittelinkin lahjatoivomuksia ja panin ne portaille kiven alle. Tiesin hyvin, että vanhempani ne sieltä korjasivat.

"Kiinnitin huomiota siihen, että kotonamme vierailleella pukilla oli partansa takana ihan samanlaiset korvakorut kuin naapurin rouvalla, ja kerroin havaintoni suureen ääneen. Kommenttini herätti pukissa ja aikuisissa suurta hilpeyttä."

"Oli vuosi 1959 tai 1960. Veimme sisareni kanssa joulukukan naapurin Elselle, kuten olimme ennenkin vieneet. Illalla tuli pukki, joka pyysi, että soittaisin haitarilla "Joulupuu on rakennettu". Muuten ei lahjoja jaettaisi. Voi kamala, en olisi millään halunnut. Lopulta menin kamariin, pistin oven kiinni ja soitin joten kuten. Sitten saatiin lahjat.

Vasta myöhemmin illalla ihmettelin ääneen, miksi joulupukilla oli samanlaiset kengät kuin Elsellä ja miksi sen takki oli niin outo.

No, se oli Else, takki väärinpäin, karvat ulkopuolella, äiti sanoi. Olin kyllä niin pettynyt ."

"Meillä pappa hoiti pukin tehtävän hyvin ja uskottavasti vuodesta toiseen. Olin täysin joulupukin vallassa ja uskoin satuun, kunnes tapahtui järkytys. Menin yllättäen yläkertaan käymään. Siellä näin joulupukin nutun ja rekvisiittaa. Järkytyin kovasti. Kesti aikansa, ennen kuin pystyin puhumaan asiasta. Tämä tapahtui 60-luvun vaihteessa, olin ehkä 8- tai 9-vuotias. Luovuin ajatuksesta, että joulupukki on totta."

"Kauan sitten meille tuli odotettu joulupukki. Hän pyysi minua istumaan polvellensa, johon toki suostuin pelokkaana. Myöhemmin kävi ilmi, joulupukkina oli sisareni."

"Kun olin lapsi, meillä kotona kävi aina joulupukki. Minä sisaruksista rohkeampana esitin aina jonkun laulun tai soitin pianoa. Kerran joulun jälkeen kotipuhelin soi. Siihen vastattuani huusin äidille, että joulupukki soitti. Joulupukkina oli ollut vanhempien kaveri ja tunnistin puhelimessa hänen äänensä."

"Olen toiminut joulupukkina. Melko haasteellinen rooli, kun olin poikien mummo, ja kolme pientä poikaa silmä kovana tarkkailivat minua päästä varpaisiin. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes myöhemmin pienin alkoi selvittää veljilleen, että joulupukilla oli ihan samanvärinen puseron hiha kuin mummollakin."

"Täytin talvisodan jouluaattona viisi vuotta. Isä oli rintamalla ja äiti IV-lottana Uskelan kirkon tornissa. Olin sisareni kanssa sotaa paossa sukulaisten luona Kuusjoella. Joulupukkia odotellessa näin, kun toinen talon rengeistä tuli talon eteiseen. Hän käänsi takkinsa karvavuoren päälle päin, laittoi naamarin kasvoilleen ja lakin päähänsä nurinpäin. Keppi kädessä hän lähti pikkuisen huoneen kautta kamariin, jonne juoksin kovaa vauhtia.

Ja siellä oli oikea joulupukki! Koin joulun ihmeen, kun rengistä tuli joulupukki. Uskoin joulupukkiin vielä monena vuotena sen jälkeen. Se oli varmasti sodan ainoa päivä, kun ikävä isää ja äitiä kohtaan unohtui. Talon rengit viihdyttivät vielä tekemällä varjokuvia kynttilöillä valaistun lakanan takana. Sitä joulua en ole koskaan unohtanut."

Joulupukkimuistonsa lähettäneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken on arvottu kirjapaketti. Onni suosi tällä kertaa Jarkko Raisiosta.