Valon polku ylsi kävijätavoitteisiinsa – katso lukijoiden kauneimmat kuvat ja tunnelmoi vielä kerran

KOMMENTTI

Annina Karhu

annina.karhu@ts.fi

Valon polku toteutettiin tänä vuonna Aurajoen rantamille, jonne kerääntyi viikonvaihteen ja alkuviikon aikana runsaasti kaikenikäisiä ihmisiä.

Kaikelle kansalle avoin tapahtuma tarjosi taas mahdollisuuden katsoa kaupunkia uudenlaisista näkökulmista. Monet nauttivat valoteosten lisäksi läheisten, ystävien ja tuttavien tapaamisesta. Kuvia ja kokemuksia polun varrelta on jaettu sosiaalisessa mediassa runsain mitoin.

On helppo todeta, että Valon polku on jälleen tuonut rutkasti iloa pimeään vuodenaikaan, vaikka osaa ihmisistä valotapahtuma näinä sähkönsäästötalkoiden aikoina ymmärrettävästi mietityttää.

Itse jäin miettimään tapahtuman paikkaa. Viime vuonna Valon polku ei muodostanut niin selkeää reittiä kuin nyt. Esimerkiksi Vartiovuorenpuistoon, Puolalanpuistoon ja Tuomaanpuistoon sijoitetut teokset tekivät reitistä melko siksakkaavan.

Tässä ratkaisussa oli puolensa. Aurajoen rantamilla kävelijä voi kaiken aikaa posottaa eteenpäin ja samalla vilkaista teokset läpi. Useat teoksista, esimerkiksi Carbon Arcin valokiila, nosturit valaiseva Valonnostaja, Förin Love boat sekä Teatterisillan Hiljaiset sillat näkyivät pitkän matkan päähän.

Viime vuonna tiloja oli käytetty eri tavoin. Puistot olivat piiloisempia kohteita, joihin saapuessa saattoi tuntea löytämisen iloa, pysähtyä ja tutkailla tilaan siroteltuja teoksia eri puolilta.

Vaikuttavin viime vuoden teoksista oli Kari Kolan Magical Garden, joka synnytti valoilla ja äänillä jännittävän tilan Tuomiokirkkosillan ja Tuomaansillan väliselle, normaalisti niukasti valaistulle alueelle.

Tässä suhteessa Aurajoen rantamat Auransillalta Turun linnan suuntaan ovat aika erityyppinen tila; siellä on muutenkin runsaammin valoja. Jokilaivojen ja kerrostalojen kausivalot tuovat oman lisänsä kokonaisuuteen.

Jään uteliaana odottamaan, minne Turussa seuraava Valon polku rakentuu.