Teemat

Rentun ruusu
on myös Iivanantee

Moni ulkomailta tullut matkailija on ihmetellyt suomalaisten varallisuutta, kun pystymme istuttamaan iki-ihania kukkameriä joutomaille ja metsien hakkuuaukeille. Ihastuksen kohteena on luonnollisesti maitohorsma – Irwin Goodmanin Rentun ruusu, joka valtaa nopeasti avoimet maa-alat.

Maitohorsman kyky levitä perustuu siementuotantoon. Jokainen kasviyksilö kehittää jopa 80 000 siementä. Millimetrin mittaiset mutta vain 0,0004 gramman painoiset siemenet lentävät noin 70 silkkisestä haivenesta muodostuvan laskuvarjonsa varassa kilometrien päähän synnyinseuduiltaan.

Useimmat tuntevat maitohorsman punaisista kukista, mutta aina tämä tuntomerkki ei päde. Kasvista tunnetaan myös valkokukkaisia mutaatioita.

Nimensä maitohorsma on saanut siitä, että aikaisemmin kasvia annettiin lehmille rehuna maidontuotannon lisäämiseksi. Horsma onkin hyvää ruokaa, sillä kasvin lehtien painosta neljäsosa on valkuaisaineita. Ja jos kasvikirjoihin on luottamista, nuoren horsman lehdissä on C-vitamiinia jopa 220 milligrammaa 100 grammassa eli yli neljä kertaa enemmän kuin appelsiineissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nuoria horsman lehtiä käytetään salaatteina ja vanhemmista kuivatuista lehdistä saa suuren tanniinipitoisuuden ansiosta voimakasaromista teetä. Venäjällä tämän hyötykasvin nimikin on ”Iivanantee”.

Yhtenäiset kukkakentät houkuttelevat paljon pölyttäjähyönteisiä. Saalis onkin mittava: yhden hehtaarin alueelta voi saada yli 500 kiloa hyvin makeaa ja vitamiinipitoista horsmahunajaa. Siementen lenninhaivenia on käytetty tyynyjen täytteinä, ja onpa niistä kehrätty lankaakin muun muassa kynttilöiden sydämiksi sekä hattujen valmistukseen.

Nykyisin lähes kaikkialla yleinen maitohorsma oli vielä 1900-luvun alussa Euroopassa harvinainen. Ironista kyllä maailmansodat olivat tälle maiseman kaunistukselle siunaukseksi, kun palavista raunioista tuli maitohorsman taimitarhoja.