Kolaroinnit hirvieläinten kanssa ovat Tiehallinnon selvityksen mukaan edelleen lisääntyneet, vaikka varsinaisten hirvikolarien määrä on puolittunut vuosituhannen vaihteen luvuista.
Koko maan kauris- ja peurakolareista kolmannes, eli 1 144, ajetaan Turun tiepiirin alueella.
Maaliskuussa tehdyn suurriistalaskennan mukaan Varsinais-Suomen metsissä käyskentelee noin 3 500 hirveä, 5 000 kaurista ja täydet kymmenen tuhatta valkohäntäpeuraa. Kaikki lajit ovat vasoneet laskennan jälkeen.
Vahvat kannat näkyvät hirvieläinkolarien määrässä. Kauriit ja peurat ovat onnettomuusalttiita paitsi lukumääränsä, myös käytöksensä takia.
– Hirvi katselee ja kuuntelee kauan ennen kuin uskaltautuu tielle. Ne ylittävät tien nopeasti vain, jos takana on petoeläin tai metsästäjä. Pienemmät hirvieläimet ovat varsinaisia vieteriukkoja, jotka voivat ponkaista tienvarren vesakosta auton eteen täysin yllättäen, riistapäällikkö Heikki Uotila Varsinais-Suomen riistanhoitopiiristä tietää.
Hirvet aiheuttavat Varsinais-Suomen alueella noin sata kolaria vuodessa, peurat kymmenen kertaa enemmän.
Valppaana
kesäyössä
Kuukauden kestänyt kaurispukkien metsästys on juuri loppunut. Seuraavan kerran hirvieläinten jahti käynnistyy syyskuussa. Eläimet alkavat kuitenkin liikkua aktiivisesti jo ennen metsästyskauden alkua.
– Riski joutua kesän aikana hirvieläinkolariin on melkoinen. Kunhan vasat varttuvat, eläimet alkavat liikkua vilkkaammin. Kesällä autoilijoiden nopeudet ovat kovempia ja mökkitiet pusikkoisia. Varsinkin peurat aiheuttavat kolareita, sillä ne voivat viettää aikaansa teiden vierustoilla vesakkoa syöden.
Uotilan ohjeet kolarin välttämiseksi ovat yksinkertaiset. Turha kiire pitää jättää pois varsinkin yöaikaan ajettaessa. Valitettavasti juuri silloin kaasua tulee usein painettua tarpeettomasti.
– Kesällä on yöaikaankin valoisaa ja liikennettä vähän, joten kaahareita on liikkeellä. Keskiyö ja aamuyön tunnit ovat hirvieläimille vilkkainta aikaa, päivät ne kuluttavat yleensä märehtien ja lepäillen. 80 kilometrin tuntinopeudessa eläintä voi vielä yrittää väistää, mutta satasen vauhdissa ei ehdi tehdä mitään, Uotila tietää.
Vaikka pääosa eläinkolareista ajetaan muun kuin hirven kanssa, ei pienenkään eläimen aiheuttamaa vaaraa silti kannata väheksyä.
– Peurauros painaa parhaimmillaan toista sataa kiloa. Sellaiseen törmääminen on mahtava mätkäys. Kauriit eivät paina kuin kolmisenkymmentä kiloa, mutta matka katkeaa siihenkin, kun eläimen sarvi puhkaisee jäähdyttäjän tai rikkoo tuulilasin.
Aina ilmoitus
poliisille
Hirvieläinkolarin jälkeen tärkeintä on varmistaa ihmisten turvallisuus. Jos auto jää tielle, on varoitettava muita tielläliikkujia hätävilkuin ja viemällä varoituskolmio riittävän etäälle.
Hirvieläinonnettomuudesta pitää aina ilmoittaa hätäkeskuksen kautta poliisille, vaikka suurempia vahinkoja ei olisi syntynytkään. Kolarin tapahtumapaikka tulee lisäksi merkitä selvästi.
– Loukkaantuneen eläimen kärsimykset tulisi lopettaa mahdollisimman nopeasti. Poliisi lähettää tarvittaessa paikalle jäljestäjät, jotka lähtevät seuraamaan vahingoittunutta eläintä. Jos eläin jää kuolleena tielle, se pitäisi yrittää siirtää pientareelle.
– Vahingoittunutta eläintä ei pidä itse lähteä seuraamaan. Esimerkiksi loukkaantunut villisika on ihmiselle todella vaarallinen, ja hyökkäys on loukkaantuneen sian ainoa puolustus, riistapäällikkö Heikki Uotila muistuttaa.
