Mitä tehdä, jos sota pelottaa Venäjän hyökättyä Ukrainaan? Kriisipuhelimen päällikkö antaa vinkkejä mielen rauhoittamiseen

1 Monia suomalaisiakin pelottaa Venäjän hyökkäyksestä alkanut Ukrainan sota. Joku ehkä muistelee Suomen vanhoja sotia. Toinen pelkää ydinsotaa tai hyökkäystä Suomeen tai elää vahvasti mukana sodan kauhuissa somen kautta. Miten tällaisiin pelkoihin kannattaa suhtautua?

– On ihan normaalia, että tällaisessa tilanteessa ollaan huolissaan. Korona-aika on pohjalla, ja tapahtuu monia poikkeuksellisia asioita, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Se luo monille turvattomuuden tunnetta.

– Kun huomaa, että tulee tällaisia tunteita, niitä ei kannata ruveta tukahduttamaan. Tunteita kannattaa tunnistaa ja nimetä. Jos on läheisiä, joiden kanssa voi jutella, huomaa että monilla on usein samanlaisia tunteita.

– Jos ei ole läheistä ja tunteita on vaikea sietää, auttavat puhelimet ja chatit ovat sitä varten. Ukrainan tilanteeseen liittyviä soittoja alkoi tulla kriisipuhelimeen enemmän viikko sitten torstaina. Siellä näkyy pelkoa, vahvoja tunteita ja huolia. Jonkin verran on tullut myös iäkkäiden puheluita, jossa ihmiset ovat miettineet sotakokemuksiaan. Myös Sekasin-chattiin on tullut paljon Ukrainan tilanteeseen liittyviä yhteydenottoja. Nuorilla on paljon huolta, ja koronatausta ja kahden vuoden eristyneisyys korostuu nuorilla.

2 Mistä tietää, että pelko on mennyt liiallisuuksiin? Millaisia hälytysmerkkejä on?

– Jos ei enää pärjää omien reaktioiden kanssa ja jos on sellainen olo, ettei pysty keskittymään töihin tai opiskeluun, ei pysty nukkumaan tai on kauhean äreä. Silloin kannattaa jo vaikka soittaa kriisipuhelimeen tai miettiä terveysasemalle, työterveyshuoltoon tai oppilaitoksen tukipalveluihin hakeutumista.

– Jos tulee traumareaktioita, kannattaa hakea apua. Ne ovat muistikuvia, mielikuvia ja tuntemuksia omista tai suvun kokemuksista esimerkiksi sodasta. Silloin on varuillaan koko ajan, säikähtää pienistäkin asioista ja voi ruveta pelkäämään sellaistakin, mikä ei ole realistista.

– Nyt pitääkin muistaa, että meillä ei ole hätää Suomessa, ja päättäjät ympäri maailmaa tekevät koko ajan asioita, että tilanne saadaan rauhoittumaan. Vaikka tätä tilannetta ei voi kontrolloida, on monia asioita, joihin voi vaikuttaa: huolehtii, että syö terveellisesti ja pitää arjesta huolta.

3 Millaisia keinoja oman pelon rauhoittamiseen on?

– Juuri arki on kaiken ydin: että pyrkisi elämään normaalin arjen mukaan. Jos perheessä on lapsia, se on erityisen tärkeää. Kannattaa tehdä mahdollisimman paljon asioita, jotka tuovat iloa ja voimaa. Jollekin se on lenkkeily, lautapelien pelaaminen yhdessä tai muita perheelle ja itselle tärkeitä asioita.

– On tärkeää, että pohjalla on luottamus, että minä selviän ja me selviämme tästä. Ja kun tietoa tulee monelta suunnalta, kannattaa miettiä, miten paljon lukee ja mitä lukee. Lähteekö mukaan somemaailmaan? Jos se tuottaa pahaa oloa, ei kannata. Jos itselle uutisten seuranta tuo hallinnan tunnetta, niitä kannattaa seurata luotettavista lähteistä.

– Uutisvirtaa kannattaa välillä laittaa pois ja keskittyä siihen, mikä rauhoittaa. Voi miettiä, mikä musiikki on rauhoittavaa, millaiset sadut luovat lapselle turvaa. Kannattaa olla paljon lähekkäin, pitää toista sylissä ja halata. Se tuo viestiä omallekin keholle: kyllä me pärjätään.

– Jos voi olla muille avuksi, se auttaa. Suomalaiset tekevät todella paljon vapaaehtoistyötä, ja jos on jo mukana tällaisessa, voi tarjota apuaan enemmän. Tietysti pitää miettiä, onko itsellä voimavaroja.

EPA/LUKASZ GAGULSKI

Ukrainalaisia pakolaisia saapui juna-asemalle Puolaan torstaina. Moni suomalainen haluaa nyt auttaa ukrainalaisia. Auttaminen voi myös tuoda mielenrauhaa.

4 Kriisitilanteen uhatessa joku voi olla hyvinkin toimelias ja tehdä varautumissuunnitelmia, hamstrata bensaa ja joditabletteja sekä ruokaa. Toinen ehkä lamaantuu ja jää kotiin murehtimaan, kun kolmas jatkaa arkea normaalisti. Miksi ihmiset reagoivat näin eri tavoin?

– Tämä liittyy aika paljon resilienssiin eli psyykkiseen selviytymiskykyyn ja mielen joustavuuteen. Meillä on erilaiset taidot siinä, kuinka kohtaamme poikkeustilanteen, miten olemme valmiita orientoitumaan uudelleen ja kuinka sitkeitä olemme. Joillain on myös enemmän optimismia ja tulevaisuuden uskoa, toisilla vähemmän.

– On yksilöllistä, kuinka kuormittavaksi tilanteen kokee. Tähän vaikuttavat aiemmat elämänkokemukset ja se, miten on tottunut selviämään vastoinkäymisistä. Vaikka temperamenttikin vaikuttaa, näitä taitoja voi myös opetella. Tunteiden hallinnan keinoja voi kehittää. Monet kokevat, että esimerkiksi hengitysharjoitukset auttavat.

– Onnettomuustilanteissa jotkut ihmiset ovat niitä, jotka lähtevät toimimaan ja organisoimaan ja pysyvät rauhallisena. Elokuvista tuttu paniikkitilanne on harvinaisempaa. Suurin osa ihmisistä pysyy toimintakykyisenä ja osaa rauhoittaa tilannetta. En ole biologi, mutta olisiko se eloonjäämisviettiä ja sisua. Tuntuu, että Ukrainasta tulee paljon viestiä vahvasta yhteishengestä ja siitä, että on saatu koko maailma selustaksi.

5 Pitääkö paikkaansa, että pelko tarttuu? Miten voi tukea läheistä, joka pelkää ylenpalttisesti tai on ahdistunut tilanteesta?

– Kyllä tarttuu, ja siitä kannattaa olla tietoinen. Voi ajatella olevansa itse se ihminen, joka tuo rauhallisuutta ja tietoisuutta ja jolla on jalat tukevasti maan pinnalla.

– Yhteisöllisyyden vahvistaminen on tärkeää, sillä helposti yksin ollessa mieli lähtee laukkaamaan. Ystävienkin kanssa voi sopia huolihetken: voi sopia, että kun tavataan, jutellaan ensin fiiliskierros miltä nyt tuntuu. Sitten sen voi laittaa sivuun ja saadaan nauraa ja iloita. Kaikesta huolimatta olisi tärkeää löytää jotain iloa ja voimaa tuovaa.

– Läheiseltä voi kysyä, miten voit ja onko jotain mitä minä voin tehdä. Voi ehkä auttaa sen arvioimisessa, tarvitseeko hakea muuta apua. Se on hyvä mittari, pystyykö elämään normaalisti: nukkua, syödä, ulkoilla. Kannattaakin houkutella läheistä lähtemään kävelylle. Ei pidä pelätä toisen kohtaamista. Riittää, että on läsnä ja kiinnostunut toisesta. Jos tulee vahvoja tunteita itselle tai muille, on tärkeää ettei jää niiden alle jumiin vaan miettii, miten tästä eteenpäin.

6 Koronapandemia on laittanut monen mielenterveyden koville. Voiko kuormittuneisuus vaikuttaa siihen, miten nyt reagoi maailman uutisiin?

– Kyllä ajattelen näin. Jo silloin kun pandemia alkoi, monet joilla oli ollut mielenterveyden kanssa haasteita, reagoivat vahvasti. Poikkeustilaa on jatkunut kauan ja palvelut heikkenivät entisestään. Kun pohjalla on paljon kuormitusta ja sen päälle tulee muuta, monet kriisipuhelimeenkin soittavat ihmiset sanovat, että harteilla on sellainen painolasti, että on vaikea jaksaa. Hyökkäystilanne mainitaan lähes joka puhelussa, vaikka se liittyisikin henkilökohtaisiin ongelmiin.

– Meiltä kysytäänkin nyt sinnikkyyttä. Pandemia-aikana on puhuttu paljon jaksamisesta ja avun hakemisen tärkeydestä. Jos ajattelee niitä määriä, miten meidän kriisipuhelimeen otetaan yhteyttä, olisiko niin, että avun hakemisen kynnys on madaltunut? Meille soittaa nyt paljon ihmisiä, jotka hakevat tukea ensi kertaa. Ehkä tunnistetaan oma tuen tarve paremmin?

7 Moni piilottaa pelon tunteen kovan kuoren tai toiminnan alle. Mitä etua on siitä, jos näyttää, että nyt pelottaa?

– Kun vahvoja tunteita yrittää tukahduttaa, nehän jäävät kehoon ja silloin ihminen voi huonommin. Jokaisella on oma paikkansa, jossa ne tuntuvat: kenellä vatsassa, kenellä niskassa tai päänsärkynä. Kun tunteet ja huolet sanoo ääneen, pääsee jakamaan niitä ja ne tulevat hallitummaksi. Omista vaikeista asioista puhuminen myös jäsentää niitä.

– Kriisipuhelimeen soittajista moni sanoo: ihanaa kun pääsin rauhassa puhumaan ja pohtimaan näitä. Ihmiset ovat sanoneet, että se auttaa, kun tulee kuulluksi. Paljon on kiitelty sitäkin, että kriisipuhelin on auki yölläkin, että tietää että ei ole yksin.