Mielenterveys

Mitä tehdä, jos sota pelottaa Venäjän hyökättyä Ukrainaan? Kriisipuhelimen päällikkö antaa vinkkejä mielen rauhoittamiseen

MARKO SIMONEN
Mieli ry:n kriisipuhelintoiminnan päällikkö, sosiaalipsykologi Susanna Winter muistuttaa, että tunteista ja peloista on hyvä keskustella muiden ihmisten kanssa.
Mieli ry:n kriisipuhelintoiminnan päällikkö, sosiaalipsykologi Susanna Winter muistuttaa, että tunteista ja peloista on hyvä keskustella muiden ihmisten kanssa.

1 Monia suomalaisiakin pelottaa Venäjän hyökkäyksestä alkanut Ukrainan sota. Joku ehkä muistelee Suomen vanhoja sotia. Toinen pelkää ydinsotaa tai hyökkäystä Suomeen tai elää vahvasti mukana sodan kauhuissa somen kautta. Miten tällaisiin pelkoihin kannattaa suhtautua?

– On ihan normaalia, että tällaisessa tilanteessa ollaan huolissaan. Korona-aika on pohjalla, ja tapahtuu monia poikkeuksellisia asioita, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Se luo monille turvattomuuden tunnetta.

– Kun huomaa, että tulee tällaisia tunteita, niitä ei kannata ruveta tukahduttamaan. Tunteita kannattaa tunnistaa ja nimetä. Jos on läheisiä, joiden kanssa voi jutella, huomaa että monilla on usein samanlaisia tunteita.

– Jos ei ole läheistä ja tunteita on vaikea sietää, auttavat puhelimet ja chatit ovat sitä varten. Ukrainan tilanteeseen liittyviä soittoja alkoi tulla kriisipuhelimeen enemmän viikko sitten torstaina. Siellä näkyy pelkoa, vahvoja tunteita ja huolia. Jonkin verran on tullut myös iäkkäiden puheluita, jossa ihmiset ovat miettineet sotakokemuksiaan. Myös Sekasin-chattiin on tullut paljon Ukrainan tilanteeseen liittyviä yhteydenottoja. Nuorilla on paljon huolta, ja koronatausta ja kahden vuoden eristyneisyys korostuu nuorilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

2 Mistä tietää, että pelko on mennyt liiallisuuksiin? Millaisia hälytysmerkkejä on?

– Jos ei enää pärjää omien reaktioiden kanssa ja jos on sellainen olo, ettei pysty keskittymään töihin tai opiskeluun, ei pysty nukkumaan tai on kauhean äreä. Silloin kannattaa jo vaikka soittaa kriisipuhelimeen tai miettiä terveysasemalle, työterveyshuoltoon tai oppilaitoksen tukipalveluihin hakeutumista.

– Jos tulee traumareaktioita, kannattaa hakea apua. Ne ovat muistikuvia, mielikuvia ja tuntemuksia omista tai suvun kokemuksista esimerkiksi sodasta. Silloin on varuillaan koko ajan, säikähtää pienistäkin asioista ja voi ruveta pelkäämään sellaistakin, mikä ei ole realistista.

– Nyt pitääkin muistaa, että meillä ei ole hätää Suomessa, ja päättäjät ympäri maailmaa tekevät koko ajan asioita, että tilanne saadaan rauhoittumaan. Vaikka tätä tilannetta ei voi kontrolloida, on monia asioita, joihin voi vaikuttaa: huolehtii, että syö terveellisesti ja pitää arjesta huolta.

3 Millaisia keinoja oman pelon rauhoittamiseen on?

– Juuri arki on kaiken ydin: että pyrkisi elämään normaalin arjen mukaan. Jos perheessä on lapsia, se on erityisen tärkeää. Kannattaa tehdä mahdollisimman paljon asioita, jotka tuovat iloa ja voimaa. Jollekin se on lenkkeily, lautapelien pelaaminen yhdessä tai muita perheelle ja itselle tärkeitä asioita.

– On tärkeää, että pohjalla on luottamus, että minä selviän ja me selviämme tästä. Ja kun tietoa tulee monelta suunnalta, kannattaa miettiä, miten paljon lukee ja mitä lukee. Lähteekö mukaan somemaailmaan? Jos se tuottaa pahaa oloa, ei kannata. Jos itselle uutisten seuranta tuo hallinnan tunnetta, niitä kannattaa seurata luotettavista lähteistä.

– Uutisvirtaa kannattaa välillä laittaa pois ja keskittyä siihen, mikä rauhoittaa. Voi miettiä, mikä musiikki on rauhoittavaa, millaiset sadut luovat lapselle turvaa. Kannattaa olla paljon lähekkäin, pitää toista sylissä ja halata. Se tuo viestiä omallekin keholle: kyllä me pärjätään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Jos voi olla muille avuksi, se auttaa. Suomalaiset tekevät todella paljon vapaaehtoistyötä, ja jos on jo mukana tällaisessa, voi tarjota apuaan enemmän. Tietysti pitää miettiä, onko itsellä voimavaroja.

4 Kriisitilanteen uhatessa joku voi olla hyvinkin toimelias ja tehdä varautumissuunnitelmia, hamstrata bensaa ja joditabletteja sekä ruokaa. Toinen ehkä lamaantuu ja jää kotiin murehtimaan, kun kolmas jatkaa arkea normaalisti. Miksi ihmiset reagoivat näin eri tavoin?

– Tämä liittyy aika paljon resilienssiin eli psyykkiseen selviytymiskykyyn ja mielen joustavuuteen. Meillä on erilaiset taidot siinä, kuinka kohtaamme poikkeustilanteen, miten olemme valmiita orientoitumaan uudelleen ja kuinka sitkeitä olemme. Joillain on myös enemmän optimismia ja tulevaisuuden uskoa, toisilla vähemmän.

– On yksilöllistä, kuinka kuormittavaksi tilanteen kokee. Tähän vaikuttavat aiemmat elämänkokemukset ja se, miten on tottunut selviämään vastoinkäymisistä. Vaikka temperamenttikin vaikuttaa, näitä taitoja voi myös opetella. Tunteiden hallinnan keinoja voi kehittää. Monet kokevat, että esimerkiksi hengitysharjoitukset auttavat.

– Onnettomuustilanteissa jotkut ihmiset ovat niitä, jotka lähtevät toimimaan ja organisoimaan ja pysyvät rauhallisena. Elokuvista tuttu paniikkitilanne on harvinaisempaa. Suurin osa ihmisistä pysyy toimintakykyisenä ja osaa rauhoittaa tilannetta. En ole biologi, mutta olisiko se eloonjäämisviettiä ja sisua. Tuntuu, että Ukrainasta tulee paljon viestiä vahvasta yhteishengestä ja siitä, että on saatu koko maailma selustaksi.

5 Pitääkö paikkaansa, että pelko tarttuu? Miten voi tukea läheistä, joka pelkää ylenpalttisesti tai on ahdistunut tilanteesta?

– Kyllä tarttuu, ja siitä kannattaa olla tietoinen. Voi ajatella olevansa itse se ihminen, joka tuo rauhallisuutta ja tietoisuutta ja jolla on jalat tukevasti maan pinnalla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Yhteisöllisyyden vahvistaminen on tärkeää, sillä helposti yksin ollessa mieli lähtee laukkaamaan. Ystävienkin kanssa voi sopia huolihetken: voi sopia, että kun tavataan, jutellaan ensin fiiliskierros miltä nyt tuntuu. Sitten sen voi laittaa sivuun ja saadaan nauraa ja iloita. Kaikesta huolimatta olisi tärkeää löytää jotain iloa ja voimaa tuovaa.

– Läheiseltä voi kysyä, miten voit ja onko jotain mitä minä voin tehdä. Voi ehkä auttaa sen arvioimisessa, tarvitseeko hakea muuta apua. Se on hyvä mittari, pystyykö elämään normaalisti: nukkua, syödä, ulkoilla. Kannattaakin houkutella läheistä lähtemään kävelylle. Ei pidä pelätä toisen kohtaamista. Riittää, että on läsnä ja kiinnostunut toisesta. Jos tulee vahvoja tunteita itselle tai muille, on tärkeää ettei jää niiden alle jumiin vaan miettii, miten tästä eteenpäin.

6 Koronapandemia on laittanut monen mielenterveyden koville. Voiko kuormittuneisuus vaikuttaa siihen, miten nyt reagoi maailman uutisiin?

– Kyllä ajattelen näin. Jo silloin kun pandemia alkoi, monet joilla oli ollut mielenterveyden kanssa haasteita, reagoivat vahvasti. Poikkeustilaa on jatkunut kauan ja palvelut heikkenivät entisestään. Kun pohjalla on paljon kuormitusta ja sen päälle tulee muuta, monet kriisipuhelimeenkin soittavat ihmiset sanovat, että harteilla on sellainen painolasti, että on vaikea jaksaa. Hyökkäystilanne mainitaan lähes joka puhelussa, vaikka se liittyisikin henkilökohtaisiin ongelmiin.

– Meiltä kysytäänkin nyt sinnikkyyttä. Pandemia-aikana on puhuttu paljon jaksamisesta ja avun hakemisen tärkeydestä. Jos ajattelee niitä määriä, miten meidän kriisipuhelimeen otetaan yhteyttä, olisiko niin, että avun hakemisen kynnys on madaltunut? Meille soittaa nyt paljon ihmisiä, jotka hakevat tukea ensi kertaa. Ehkä tunnistetaan oma tuen tarve paremmin?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

7 Moni piilottaa pelon tunteen kovan kuoren tai toiminnan alle. Mitä etua on siitä, jos näyttää, että nyt pelottaa?

– Kun vahvoja tunteita yrittää tukahduttaa, nehän jäävät kehoon ja silloin ihminen voi huonommin. Jokaisella on oma paikkansa, jossa ne tuntuvat: kenellä vatsassa, kenellä niskassa tai päänsärkynä. Kun tunteet ja huolet sanoo ääneen, pääsee jakamaan niitä ja ne tulevat hallitummaksi. Omista vaikeista asioista puhuminen myös jäsentää niitä.

– Kriisipuhelimeen soittajista moni sanoo: ihanaa kun pääsin rauhassa puhumaan ja pohtimaan näitä. Ihmiset ovat sanoneet, että se auttaa, kun tulee kuulluksi. Paljon on kiitelty sitäkin, että kriisipuhelin on auki yölläkin, että tietää että ei ole yksin.

Mistä apua

Mieli ry:nKriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua suomeksi 24/7/365, ruotsiksi ja arabiaksi sekä englanniksi.

Sekasin-chat nuorille.

Lisätietoa, apua ja muun muassa mielenterveyttä vahvistavia harjoituksia verkossa Mieli ry:n sivuilta.

Kriisikeskukset ympäri Suomen antavat keskusteluapua kasvokkain ja etäyhteyksin.

Näytä lisää
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (1)

Vanhimmat ensin
Vastaa
Jannis_H
Pelko pois
Kotivara ja aseistautuminen ovat lähtökohtia.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.