Ylinopeuksiin ajetaan jälleen nollalinjaa
Sisäasiainministeriössä valmistellaan parhaillaan poliisille uutta toimintaohjetta, joka on tarkoitus ottaa käyttöön elokuun alussa.
– Uudistuksen tarkoituksena on antaa autoilijoille palautetta jo pienestäkin ylinopeudesta ja linjata huomautus- ja rikesakkokäytäntöä nykyistä yhdenmukaisemmaksi. Missään nimessä ei tavoitella sakotuksen lisäämistä, poliisitarkastaja Timo Ajaste sisäasiainministeriöstä painottaa.
Ylinopeuksien puuttumisrajaa alennetaan, mutta Ajaste ei vielä tässä vaiheessa ota tarkemmin kantaa, mihin raja asetetaan. Raja selvinnee, kun luonnoksesta saadaan niin läänien, poliisin kuin liikenneturvallisuustoimijoidenkin lausunnot. Uuden ohjeistuksen yhteydessä myös kirjallisen huomautuksen ja rikesakon rajaa tarkistetaan.
Joidenkin kaavailujen mukaan kirjallinen huomautus autoilijalle annettaisiin jo kolmen kilometrin ylinopeudesta. Nykyään kirjallisen huomautuksen saa keskimäärin 7–10 kilometrin ylinopeudesta.
Kirjalliset huomautukset eivät käy ajokortin päälle, ainakaan vielä. Tosin jos toistuvasti saa ylinopeudesta kirjallisia huomautuksia, voidaan tapauskohtaisen harkinnan jälkeen kirjoittaa myös rikesakko.
Kolme rikesakkoa vuodessa tai neljä kahdessa vuodessa pistää kortin hyllylle vähintään kuukaudeksi.
– Ohjeistuksella ei tavoitella nopeusvalvonnan lisäämistä, vaan annetaan yhtenäiset ohjeet sen toteuttamiseen, Ajaste korostaa.
Hallituksen liikennepoliittisen selonteon yhtenä tavoitteena on nopeuksien nollatoleranssi, jota uudella ohjeistuksella pyritään toteuttamaan.
Suunta oikea,
käytäntö hankala
– Periaatteellisesti ja lähtökohtaisesti uusi linjaus on oikea. Nykyinen käytäntöhän antaa ikäänkuin luvan lievän ylinopeuden ajamiseen. Nollalinjan toteuttamiseen etenkin perinteisessä valvonnassa suhtaudun skeptisesti, muotoilee komisario Matti Hänti Varsinais-Suomen poliisilaitokselta.
Hän nostaa esille myös yhdenmukaisuuden ja tasapuolisuuden vaatimuksen valvonnassa. Miten jatkossa ratsiassa voidaan valita pysäytyspaikka niin, että kaikki vähäiseenkin ylinopeuteen syyllistyneet saadaan poimittua puhuteltavaksi.
Automaattivalvonnassa linjan kiristäminen on sikäli yksinkertaisempaa, että kone kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Lisätyötä ja ruuhkaa sekin tietää kuvienkäsittelijöille. Kun resursseja suunnataan vaikka kirjallisten huomausten suuntaan, jostain muualta se on pois.
Mikäli nopeusvalvonnan puuttumisrajoja tiukennetaan, on tarpeen samassa yhteydessä arvioida uudelleen myös nopeusrajoitukset tieosuuksittain. – Rajoitusten ja tieympäristön pitää tukea toinen toisiaan. Silloin autoilijat hyväksyvät ne ja niitä myös noudatetaan tunnollisemmin, Hänti uskoo.
Liikenneturvallisuuteen nopeudella on kiistaton merkitys; mitä kovempi törmäysnopeus, sitä vakavammat seuraukset.
Raja jo
kiristynyt
Porin liikenneturvallisuuskeskuksessa kameravalvontaa on luotsattu viisi vuotta.
– Alkuajoista puuttumiskynnys on alentunut merkittävästi, ylikomisario Jorma Johansson korostaa.
Ensialkuun kamerat räpsähtivät 22-25 kilometrin ylityksestä, nyt rajana on pääsääntöisesti 10-11 kilometrin ylitys. Käytännössä 8-9 kilometrin ylityksestä on seurannut kirjallinen huomautus. Jos puuttumiskynnystä edelleen alennetaan, tietää se kovia ruuhkia liikenneturvallisuuskeskuksiin.
Kirjallisia huomautuksia kirjoitettaneen sen jälkeen moninkertainen määrä nykyiseen nähden. Porin keskuksesta on tänä vuonna lähetetty 8 200 huomautusta lievästä ylinopeudesta.
– Tavoiteltavaa ei ole, että ihmiset alkavat pelätä rangaistusten saamista ja tarkkailevat pakonomaisesti nopeusviisaria liikenteen seuraamisen sijaan. Tällä ei ainakaan paranneta liikenneturvallisuutta, Jorma Johansson epäilee.
Hänen mielestään nykyinen linja on hyvä, sillä silloin ihminen tietää ajaneensa ylinopeutta eikä puututa pikkumaisuuksiin.
Puuttumisrajan alentamisen tavoitteena on vaikuttaa ennen kaikkea niihin tienkäyttäjiin, jotka normaalisti pyrkivät noudattamaan sääntöjä. Piukoillakaan rajoituksilla ei ratkaista riskialttiiden henkilöiden käyttäytymistä.
– Siksi onkin tärkeää pohtia, kumpaan ryhmään erityisesti perinteistä valvontaa tulisi ensisijaisesti kohdistaa, Hänti pohtii. Toisaalta jos rajoja tiukennetaan, niiden noudattamisen valvontaan tulee satsata voimakkaasti, ettei linjan muutos jää paperinmakuiseksi.