Luonto Plus Halikossa puron solinan ja sammalpulinan äärellä
Luonto Plus -ohjelman tiimi vierailee tällä viikolla Halikossa vastaperustetulla yksityisellä luonnonsuojelualueella. Harvinaislaatuinen syvä puronvarsinotko uhkuu runsasta kauneutta joka aistille: kirkkaan veden solinaa, kimmeltäviä pohjakiviä, kultaista, hienoa hiekkaa, tummana palmikkona virrassa kieppuvaa näkinsammalta ja syvänvihreinä hehkuvia reunussammalia.
Ohjelman luontoasiantuntija, Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti on nähnyt lounaissuomalaisen luonnon tuhannet eri paikat, mutta näillä suunnin ei hänkään ole aiemmin liikkunut. Livian omistaja, Peimarin koulutuskuntayhtymä, on vastikään hakenut runsaat 7 hehtaaria omistamaansa vanhaa metsää Metso-suojeluohjelmaan. Purilanjoen latvavesillä on lehtomaista metsää, luhtaa, pystylahopuuta ja näyttäviä raviineja eli veden uurtamia, jyrkkiä, kapeita laaksoja. Rauhoitetuista lajeista voi suurella onnella nähdä harsosammalta, lehtohavusammalta ja vaikka liito-oravan.
Muutkin metsänomistajat, jotka haluaisivat säästää luonnonarvoiltaan rikkaan metsänsä kaadolta, voivat tarjota sitä suojeltavaksi Metso-ohjelmaan, jolloin valtio maksaa suojelusta korvauksen puuston arvon perusteella. Kunnat, seurakunnat ja perikunnatkin voivat siis talousmetsäkäytön sijaan saada tuloja metsästä suojelemalla sen. Metso-ohjelmaa on toteutettu vuodesta 2008 ja se jatkuu ainakin vuoteen 2025. Metso-kohteeksi voidaan hyväksyä metsä, joka on ollut pitkään häiriöttömässä tilassa - söyrimätön, niin kuin Karhilahti sanoisi. Lehdot, puronvarret, lähteiden ympäristöt, paahteiset rinteet ja järeä, vanha puusto ovat hupenevaa, monimuotoista luontoa, joita pyritään näin säilyttämään.
Jo ennen suojelualueen puolelle sukeltamista Karhilahti poimii maasta lahon oksan ja julistaa sienestyskauden alkaneeksi, sillä oksalla kasvaa millinmittaista sienikaunokaista toukotipakkaa. ,
Metsä holahtaa syväksi puronvarsirotkoksi kuin varkain. Yhtäkkiä kangasmetsiköstä laskeudutaan salaperäiseen notkoon, virta kiemurtelee välillä hiekkapohjaisena, sujahtaa joskus näkymättömiin juurakkojen alle ja laajenee välillä lähes mutaiseksi lähteiköksi. Purovedet juoksevat eteenpäin Salon saviseutujen jokina ja päätyvät Halikonlahteen, suureen mereen.
Äärimmäisen uhanalaista jokihelmisimpukkaa eli raakkua ei vesissä elele, mutta periaatteessa näinkin pienissä, puhdasvetisissä puroissa voisi kohdata vuollejokisimpukan ja joskus jopa purotaimenen. Maasto on vaikeakulkuista ja hyvin herkkää: tästä ei voi koskaan tulla suuren yleisön käyntikohdetta. Saappaatkin tekee mieli riisua jaloista ja kulkea sukkasillaan.
Sammalrakastajalle nämä lähteiköt ja puronvarret ovat aarre. Läksyämpäriin ei voi suojellulta alueelta kerätä mitään, mutta kuvaaminen on sallittua ja kameraan kertyykin satamäärin lähikuvia sammaleikoista kotiväen taivasteltavaksi. Voiko olla hienompaa, kun löytää etsimänsä?
Kirjoittaja on luonto- ja ympäristöalan opiskelija Liviassa.
Luonto Plus -jaksojen kohteet kartalla.
Ikonia klikkaamalla pääset suoraan aiemmin kuvattuihin jaksoihin. Tarkka sijainti selviää karttaa zoomaamalla.
