Riitta Salmi

Arttu Saarinen muistuttaa, että asiat eivät aina ole mustavalkoisia. Suranaiset valheet on tietysti tärkeä erottaa luotettavasta tiedosta, mutta paljon myös sellaista tietoa, jossa näkökulmalla on merkittävä rooli.

Annina Karhu

Dosentti Arttu Saarinen Turun yliopistosta näkee, että valtaisa informaatiotulva, jonka nykyajan lapset ja nuoret arjessaan kohtaavat, on sekä uhka että mahdollisuus.

– Aikaisemmat sukupolvet ovat joutuneet tekemään paljon enemmän töitä, jotta he ovat päässeet tiedon ääreen. Se on tosi iso mahdollisuus, että tietoa on nykyään niin helposti saatavilla. Haaste on siinä, miten lapset ja nuoret pystyvät informaatiota suodattamaan.

Suurimpana uhkana Saarinen näkee sen, että tutkimukseen pohjautuvan, koetellun tiedon arvostus laskee ja ihmiset tukeutuvat enenevissä määrin mielipiteisiin.

Saarinen näkee haasteena myös sen, kuinka ihmiset sosiaalisessa mediassa herkästi hakeutuvat samanmielisten ihmisten pariin sekä heitä erityisesti kiinnostavan informaation ääreen. Tällainen toiminta vaikuttaa ihmisen ajatusmaailmaan ja siihen, mikä koetaan totena.

– Tutkimusten mukaan tunteiden merkitys korostuu sosiaalisen median maailmassa. Tiedetään esimerkiksi, että vihaiset viestit leviävät paremmin kuin neutraalin ilmaisun viestit. Omaa identiteettiään etsivät nuoret ihmiset ovat haavoittuvaisimpia tunnepohjaiselle ilmaisulle.

Koulujärjestelmällä on Saarisen mukaan merkittävä rooli siinä, miten luotettavaan tietoon nyt ja tulevaisuudessa suhtaudutaan.

– Koululla on mahdollisuus muokata lasten ja nuorten ajattelua siihen suuntaan, että he oppisivat arvostamaan formaalia tietoa ja ymmärtäisivät sen tärkeyden. Koulussa on mahdollista myös oppia tarkastelemaan asioita kriittisesti.

Suoranaisten valheiden erottaminen luotettavasta tiedosta on erittäin tärkeää, mutta Saarinen muistuttaa, että asiat eivät aina ole mustavalkoisia. On olemassa paljon myös sellaista tietoa, jossa näkökulmalla on merkittävä rooli.

– Jos ajatellaan vaikkapa yhteiskuntaan liittyviä asioita, niin politiikassahan taistellaan jatkuvasti näkökulmista. Sama asia voi olla toisille oikeaa ja toisille väärää tietoa. Usein kyse on juuri tällaisista veteen piirretyistä viivoista.

Saarinen näkee, että tärkeintä mitä aikuiset koulussa ja kotona voivat tehdä, on osoittaa kiinnostusta lapsen ja nuoren hakemaa informaatiota kohtaan. Jos nuori on esimerkiksi kiinnostunut tietyistä tubettajista, aikuinen voi yrittää keskustella nuoren kanssa siitä, mistä tubettajat kertovat.

– Monet tubettajat tuottavat monipuolista ja faktoihin perustuvaa informaatiota. Nykyisen kaltaisessa mediaympäristössä perinteinen media ja sosiaalinen media tiedonlähteinä myös linkittyvät toisiinsa monin tavoin.

Saarinen näkee, että nykymaailmassa perinteisen median rooli luotettavan tiedon tuottajana on kuitenkin hyvin tärkeä, vaikka tietysti perinteisen median pitää myös olla kriittinen omaa toimintaansa kohtaan.

Saarinen huomauttaa, että tiedonvälityksen luotettavuudessa suomalainen media on kansainvälisten vertailututkimustenkin mukaan pärjännyt toistaiseksi hyvin.

– Haluan korostaa, että kun puhutaan vaikkapa valeuutisista ja totuudenjälkeisestä ajasta, niin globaalista mittakaavasta katsottuna Suomi on erittäin hyvässä asemassa. Retoriikan taso on meillä kohtalaisen maltillinen, vaikkakin se on muuttunut. Yhteiskunnallisista ilmiöistä, kuten median jakautuneisuudesta tai poliittisesta polarisaatiosta keskusteltaessa otamme ehkä toisinaan liikaa esimerkkejä suurista maista, kuten Yhdysvalloista, jossa koko mediaympäristö on aivan erilainen.

Tulevaisuutta ajatellen tärkeä kysymys on tietenkin se, kuinka kansalaiset saadaan jatkossakin monipuolisen informaation äärelle.

– Siinä eivät riitä pelkästään iltapäivälehtien ilmaiset sisällöt tai sosiaalisen median tarjonta. Tässä myös korostuu perheiden merkitys. Esimerkki siitä, että lehtiä luetaan – olipa kyseessä sitten paperilehti tai digitilaus – on tärkeä.

Saarisesta tärkeä kysymys kuuluu, miten helposti perinteisen median maksulliset sisällöt ovat nuorten saatavilla. Maksullisuus sinänsä on Saarisen mielestä itsestäänselvyys.

– En näe mitään muuta logiikkaa, miten se voisi toimia.