Kansalliskukka
on myrkyllinen

Kielon huumaava tuoksu on luonnossa liikkujille merkki, joka osoittaa kevään vaihtuneen kesäksi. Kielo on yleinen lehtomaisilla mailla lähes koko Suomessa. Kielon suurta suosiota osoittaa paitsi runoissa ja lauluissa esitetty ylistys myös ihmisten halu siirtää kukkia metsistä puutarhoihin.

Useissa kielissä, kuten englannissa, kielon nimenä on Laakson lilja. Meille tämä suvun tieteellisestä nimestä johdettu nimitys ei tietysti sovi, eihän maassamme ole kansallislaulun mukaan laaksoa, ei kukkulaa. Niinpä vanha kansa onkin nimennyt kieloa kasvin ulkonäön perusteella, yleensä lehtien muodon antamista mielikuvista. Tunnetuin rinnakkaisnimi on lehmänkieli – ei ehkä kaikkien mielestä erityisen romanttisesti.

Vain pari prosenttia kielon versoista kasvattaa kukkia. Kasvin leviäminen on silti tehokasta. Runsaasti haarovan maanalaisen juurakon ansiosta kielo pystyy valtaamaan multavilla mailla aarien kokoisia alueita lähes yksinomaan itselleen.

Kielo on valittu kansanäänestyksellä Suomen kansalliskukaksi. Itsenäisyyden juhlavuoden neuvottelukunta hyväksyi 1967 pitkällisten kiistojen jälkeen kielon, jota arvosteltiin yleisen puutarha- ja leikkokukkakäytön takia ”liian kaupallisena”.

Kielo on kaikilta osiltaan myrkyllinen. Kasvi sisältää muun muassa hermostoon vaikuttavia glykosideja. Nämä yhdisteet ovat yhtä voimakkaita ja samalla tavalla vaikuttavia kuin lääketeollisuudessa yleisesti hyödynnettävä sormustinkukan digitalis. Eniten näitä sydämen lyöntinopeutta hidastavia, mutta lyöntivoimaa tehostavia glykosideja on kielon kukissa ja marjoissa.

Kielo on vanha lääkekasvi, jota on käytetty muun muassa sydämentykytykseen. Keskiajalla kielon kukista valmistetun teen sanottiin palauttaneen halvautuneiden ihmisten puhekyvyn. Samoin kielo oli maineikas kaatumataudin parantaja. Vanhoissa aivastuspulvereissa oli mukana kielon kuivattuja kukkia. Nykyisinkin kieloa on mukana eräissä homeopaattisissa valmisteissa, joissa vaikuttavia ainesosia on äärimmäisen pieninä pitoisuuksina.

Myrkyllisyytensä takia kieloa ei saa lähteä syömään omin neuvoin, sanovat vanhat kansanlääkinnän oppaat mitä tahansa. Etenkin lapsia on varoitettava kielon houkuttelevista marjoista, jotka tertussa riippuessaan muistuttavat hyvin paljon punaista viinimarjaa. Kielon marjojen syöminen on johtanut jopa kuolemantapauksiin. Myrkytyksiä on sattunut jopa kielon maljakkovesien juomisesta.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.