Istutettiin yhdessä puu – Tarina siitä, miten Turkuun syntyi kasvisravintola 1970-luvulla

TS & TYY

Pitkä rivi vihiksiä, vuustoja, vönereitä ja muita vitsikkäästi nimettyjä kasvis­valmisteita. Marokkolaisen, thaimaalaisen ja korealaisen keittiön vege-eineksiä. Kinkkusiivuilta näyttäviä vegaanisia leikkeleitä.

Kun katselee tavallisen 2010-lukulaisen supermarketin vegehyllyä, tuntuu kenties jo kaukaiselta ajatukselta, että kasvisruokavalion noudattaminen olisi Suomessa jotakin erikoista tai vaivalloisesti toteutettavaa. Vegetarismin yleistyminen ja normalisoituminen on ollut pian päättyvän vuosikymmenen yksi keskeisimmistä ruokatrendeistä.

Toisin oli vielä vuonna 1980, kun Turkuun Aurajoen kupeeseen perustettiin pelkkää kasvisruokaa tarjonnut ravintola Verso.

Osoitteessa Linnankatu 3 toimineesta Versosta ehti ennen lopettamistaan 2003 tulla vanhin yhtäjaksoisesti Suomessa toiminut kasvisravintola.

Se oli kapinallinen, joka kulki vastavirtaan muun Suomen lisätessä tasaisesti omaa lihankulutustaan.

Alussa oli turkulaisten opiskelijoiden toimittama vaihtoehtolehti Kynttilä, jonka yhdessä numerossa 1970-luvun lopulla oli pieni ilmoitus: avoin kutsu suunnitteilla olevan kasvisravintolan perustamiskokoukseen.

Pelkkä harmiton kokeilu, joka tuskin johtaa mihinkään, lehden tekijät ajattelivat. Toisin kuitenkin kävi.

– Yllättäen perustamiskokoukseen tulikin noin 160 ihmistä. Sen jälkeen kaikki alkoi tapahtua nopeasti, Risto Mikkonen toteaa 40 vuotta myöhemmin.

Versossa avajaisista viimeiseen kattaukseen asti työskennelleen Mikkosen mukaan ravintolan innoittajat olivat ulkomailla, suurempien eurooppalaisten kaupunkien kasvisruokakulttuurissa.

– 70-luvun lopun aikaan Suomi oli köyhä ja kulttuurisesti hyvin jämähtänyt paikka. Meidän keskuudessa, jotka oltiin vähän matkusteltu Euroopassa, oli sellaista liikehdintää, että Turussakin pitäisi olla jotain tällaista.

Yksi tärkeä esikuva Versolle toki löytyi Suomestakin: Oraansuojelijat ry:n Helsingin Ullanlinnassa pitämä ravintola Kasvis, jonka lisäksi Suomessa oli toiminnassa pari muutakin vegetaristista ravintolaa.

– Helsingissä oli myös toinen, näin jälkikäteen ajateltuna aika radikaali raakaravintoon keskittynyt paikka, nimeltä Aurinkotuuli. Jyväskylässä taas oli paikallisen Marttayhdistyksen pitämä pieni kasvisravintola.

TEEMU PERHIÖ

Versolaisten oma ravintolaprojekti lähti toden teolla vauhtiin, kun ryhmä onnistui saamaan edullisesti vuokralle huonoon kuntoon päässeen arvokiinteistön Turun keskustasta. Historiallisen Seipelin salin remontointi takaisin käyttökuntoon vaati omin voimin tehtävää talkootyötä.

– Mukana oli opiskelijoita, taiteilijoita ja ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, esimerkiksi arkkitehteja. Ei se remontti olisi koskaan valmistunut pelkkien opiskelijoiden ja taiteilijoiden voimin.

Kun ravintolan toiminta saatiin lopulta käynnistettyä, suosio yllätti positiivisesti kaikki osalliset. Asiak­kaita riitti jonoksi saakka heti alusta alkaen.

– Sosiologit puhuvat, että jollekin asialle on sosiaalinen tilaus. Versolle sellainen oli selkeästi olemassa. Ihmiset jaksoivat jonottaa tunninkin päästäkseen meidän papupatoihin kiinni, mikä oli hämmentävää.

Turkulaisen vegetarismin kirjoitettu historia alkaa huomattavasti Versoa kauempaa, sillä jo vuonna 1910 Åbo Underrättelserissa on ilmoitus kasvisruokatarjoilusta osoitteessa Humalistonkatu 10.

Helsingissä ensimmäiset kasvisravintolat perustettiin sitäkin aiemmin 1890-luvulla, jolloin Suomessa julkaistiin myös ensimmäiset kasvisruoka-aiheiset keittokirjat.

Väitöskirjatutkijana Turun yliopiston Suomen historian oppiaineessa työskentelevän Suvi Rytyn mukaan vegetarismin käsite ymmärrettiin 1900-luvun alussa paljon sen nykyistä merkitystä laajemmin.

Käytännössä se oli synonyymi luonnolliselle elintavalle, jossa olennaista oli ihmisruumiin pitäminen puhtaana sitä sairastuttavista kuona-aineista.

– Näihin luettiin erityisesti liha, mutta myös nautintoaineet, kuten alkoholi, tupakka ja kahvi, sekä myös lääkkeet ja rokotukset, Rytty toteaa.

Kaikkein vanhimmat perusteet länsimaiselle vegetarismille ovat filosofisia. Esimerkiksi kreikkalaisen Pythagoraan roolia vegetarismin historiassa on pidetty niin merkittävänä, että pitkään lihatonta ruokavaliota kutsuttiin pythagoralaiseksi ruokavalioksi.

Perinteisissä itämaisissa uskonnoissa liharavinnosta kieltäytymisellä on pitkät perinteet, mutta vastaavasti myös kristinusko on inspiroinut kasvissyöntiin länsimaissa.

Kristinuskon valtakaudella perusteita vegetarismille alettiin etsiä Raamatusta. Sieltä löytyi todisteita siitä, että Jumala on määrännyt ihmisen syömään kasvisravintoa.

– Näitä samoja perusteita käytettiin vielä 1900-luvun alun suomalaisten vegetarismin kannattajien keskuudessa.

Lisäksi varhaisessa kristinuskossa liharavinnosta kieltäytyminen on ollut keskeinen osa askeesia, jonka avulla on ajateltu olevan mahdollista jalostaa sielua ja moraalia.

– Tämä ajatus oli keskeinen myös suomalaisten luonnollisen elintavan kannattajien keskuudessa. He uskoivat, että vegetarismin moraalia jalostava vaikutus lopettaisi ihmisen halun tappaa eläimiä ja toisia ihmisiä. Eli vegetarismi kukistaisi väkivaltarikollisuuden sekä lopettaisi sodat.

Vegetarismin historiaa Suomessa on niin ikään tutkinut turkulainen kaupunginvaltuutettu Jukka Vornanen. Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineeseen työn alla olevassa väitöskirjassaan Vornanen kutsuu 1800-luvun lopulta 1930-luvulle saakka jatkunutta ajanjaksoa ensimmäisen aallon vegetarismiksi Suomessa.

Tämän kauden jälkeen kasvissyönnin perinteeseen tuli äkillinen kulttuurinen katkos. 1940- ja 50-luvuilla vegetarismi väliaikaisesti hävisi Suomessa kartalta lähes täysin.

– Se johtui varmasti sotavuosista ja niiden jälkeen koventuneista arvoista, jonkinlaisesta yhteiskunnallisesta konservatiivisuudesta. Ehkä kansakunnan yhtenäisyyden korostamisen tarpeesta johtuen ilmapiiri ei ollut sellainen, missä kasvissyönnin kaltaiset ilmiöt olisivat olleet kovin vahvoilla.

– Seuraavan aallon vegetarismi syntyi 1960–70-lukujen aikana. Maassa tapahtui laajempaa henkisen ilmaston myllerrystä ja edellisiä sukupolvia haastavan nuorisokulttuurin nousu.

Kasvissyönnin asialla olivat tuolloin erityisesti erilaiset vaihtoehtoliikkeet. Yksi keskeisimmistä toimijoista uuden vegetarismin nousussa oli Versoakin inspiroinut Kasvis.

Helsingin Korkeavuorenkadulla sijainneen Kasviksen taustalla oli Oraansuojelijat-niminen yhdistys, joka oli myöhemmin vaikuttamassa myös vihreän liikkeen syntyyn. Ryhmän jäseniin kuului mm. nykyinen vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala.

Kasvisravintola Verso perustettiin parantamaan kasvisruoan tarjontaa Turussa, mutta sillä oli myös tärkeä sosiaalinen merkitys.

– Silloin ei ollut somea. Meillä oli eteisessä kaksi isoa ilmoitustaulua, joista tuli hyvin tärkeä juttu. Ne olivat jatkuvasti täynnä tapahtumamainoksia ja muuta, Risto Mikkonen kertoo.

Turkulaisille vaihtoehtokulttuurin edustajille ravintolasta tuli tärkeä omanhenkisten keskittymä. Verson ympärille alkoi nopeasti muodostua muunkinlaista kulttuuria ja oma moneen suuntaan rönsyilevä yhteisönsä.

– Verso, Kirjakahvila, Titanik-galleria, Estelle ja Auran panimo. Esimerkiksi nämä asiat liittyivät toisiinsa ja kaikissa toimi osittain samoja ihmisiä.

Tyypillistä Versoa oli esimerkiksi se, kuinka rave-kulttuurin saapuessa Suomeen 1980- ja 90-lukujen vaihteessa ravintola oli heti kiinni uudessa ilmiössä.

– Turkuhan oli edelläkävijä siinä, kun house saapui Suomeen.

Niinpä Versossa järjestettiin kesällä 1990 bileet, jossa oli soittamassa muun muassa elektronisen musiikin pioneeri Mika Vainio. Hän toimi myös joitakin vuosia Versossa keittiöapulaisena.

Tärkeä osa Versoa olivat ravintolan tiloissa järjestetyt taidenäyttelyt. 1980-luvun Turussa oli nykyistä vähemmän gallerioita, joten ravintola oli suosittu näyttelytila nuorten taiteilijoiden keskuudessa.

Musiikki- ja taidetapahtumien lisäksi Versossa nähtiin toisinaan poikkeuksellisempiakin tempauksia. Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin toimittamassa Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä (Like, 2015) -teoksessa mainitaan mystikko Reima Saarisen Versossa esoteerisista aiheista pitämä luentosarja.

TEEMU PERHIÖ

Vuonna 2019 eletään määritelmästä riippuen ehkä jo vegetarismin kolmatta aaltoa. Ajalle varsin tyypillinen kasvissyöjä on kaltaiseni kuluttaja, joka on ensin kokeiluluonteisesti poistanut lihan ruokavaliostaan, mutta jäänyt pysyvästi vegeksi kuin vahingossa.

Siinä missä suomalaiselta kasvisruokailijalta saatettiin aiemmin vaatia suurtakin sitoutumista ja vaivannäköä ruokavalionsa toteuttamiseksi, minulle muutos oli suunnilleen yhtä arkinen ja huoleton kuin pesuainemerkin vaihto toiseen.

Toisaalta on huomattava, että aina liha ei edes ole ollut suomalaisissa kodeissa arkinen elintarvike. Nykyisenkaltainen lihansyönti Suomessa alkoi vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla maatalouden tehostumisen, kaupungistumisen ja maan vaurastumisen vaikutuksesta. Elintason nousun myötä lihankulutus kasvoi huomattavasti.

– Vasta silloin lihaa alkoi olla enemmän saatavilla, Jukka Vornanen muistuttaa.

Viime vuosina lisääntynyt kiinnostus vegetarismia kohtaan liittyy Vornasen mukaan erityisesti ilmastonmuutokseen ja sen vastaiseen kulutuskäyttäytymiseen.

Vaikka yksilön syyt kasvisruokavalion valitsemiseen ovatkin yleensä moninaisia, on tyypillistä, että eri aikakausina tietty motiivi painottuu muiden ohi.

– Esimerkiksi 1970–80-luvuilla tieto kehitysmaiden nälänhädästä lisääntyi, jolloin puhuttiin luonnon resurssien käytöstä ja ruoantuotantojärjestelmän kestävyydestä. 1990-luvulla taas eläinoikeusliike oli vahvassa nousussa ja tällä vuosituhannella ilmastodiskurssi on vahvistunut.

Versossa vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan 1980-luvun jälkeen koitti vaikeampi ja hiljaisempi 1990-luku. Alun menestystunnelmien ja innostuksen jälkeen ravintolan kävijämäärät alkoivat vähitellen laskea.

– Noin vuoteen 1991 asti meni todella hyvin. Kun sitten tuli 90-luvun lama, niin Suomessa tyssäsi kaikki ja meiltäkin loppui asiakkaat, Mikkonen toteaa.

Verso sinnitteli toiminnassa vielä 2003 saakka, kunnes ravintola lakkautettiin kannattamattomana. Kun lappu lopulta lyötiin luukulle, korvaavia ruokapaikkoja löytyi aluksi heikosti.

– Muistan kun olin eräässä pizzeriassa syömässä kasvispizzaa, jossa oli paljon juustoa ja puoliraakoja paprikasuikaleita. Melkein tuli itku siinä, että enhän minä elä tällaisella ruoalla.

Tällä hetkellä asiat ovat toisin. Vanhoja versolaisia työskentelee Betel-kirkossa toimivassa kasvislounasravintolassa. Turkulaisista illallisravintoloista kokonaan vegeruokaan keskittyviä ovat Hügge ja Kuori.

Risto Mikkonen on iloinen käynnissä olevasta kasvisruokatrendistä, mutta se on myös saanut mietteliääksi. Miksi toimimme vasta nyt, kun suuri osa kasvissyönnin ekologisista perusteluista on tiedetty jo vuosikymmeniä?

– Kun huoli maailmanlopusta on noussut uudestaan, olen itsekin miettinyt, missä vaiheessa tuli sellainen idea, että tämä ei olekaan niin kiireellinen asia. Että meillä olisi tuhat vuotta aikaa näiden ongelmien ratkaisemiseen, eikä kymmenen vuotta, kuten nyt ajatellaan.

Turun Sanomat ja Turun Ylioppilaslehti tekevät yhteistyötä. Juttu on julkaistu aiemmin Tylkkärissä 18.10.2019.

TEEMU PERHIÖ

Ravintola Kuoren keittiömestari Kim Mustonen valmisti uusversion Verson parsakaalipiirakasta.

TEEMU PERHIÖ

Uusversio parsakaalipiirakasta.