Virtuaalisurijoista valtaosa on naisia

Surutyö netissä yleistyy

Vainajien virtuaalinen sureminen ja muistaminen on yleistynyt maailmanlaajuisesti, mutta ilmiötä on tutkittu varsin vähän.

Ensimmäiset suuret, suosioon nousseet muistomerkkisivustot perustettiin 1990-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa.

– Suomeen ilmiö saapui laajemmin sosiaalisen median, erityisesti Facebookin kautta. Sytytakynttila.fi-sivusto perustettiin vuonna 2001 ja ensimmäinen kaikille avoin ja ilmainen muistomerkkisivusto muistopaikka.fi vuonna 2009, kertoo väitöstutkimusta virtuaalisuremisesta viimeistelevä Anna Haverinen Turun yliopistosta.

Muistopaikka.fi-palvelussa voi kunnioittaa läheisen muistoa, välittää osanoton ja sytyttää virtuaalikynttilän. Palvelun avulla voi myös kutsua läheiset hautajaisiin sekä näyttää Google mapsin avulla haudan sijainnin.

Monissa maissa virtuaalimuistomerkkisivuista on tullut jo tuottoisa bisnes.

– Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa suurin osa sivustoista on maksullisia. Bisnestä tehdään myös oheistuotteilla, eli muistosivustosta voi tilata esimerkiksi kuvakirjan itselleen tai lahjaksi. Suurimmilla sivustoilla on myös jonkin verran mainostajia, Haverinen sanoo.

Kuolemaan liittyviä rituaaleja on siirtänyt virtuaalimaailmaan myös käytännön pakko. Maailman tiheimpiin asuttuihin kaupunkeihin kuuluvassa Hongkongissa piti perustaa virtuaalihautausmaa, koska hautapaikoista on krooninen pula. Nettihautausmaalla surijat voivat ohjelmoida virtuaalihautapaikkaan lauluja ja uhrilahjoja vainajan muistoksi.

Haverisen mukaan tyypillisiä nettisurijoita ovat 16–40-vuotiaat, joille teknologia on tuttu tai joilla on aiempaa kokemusta muistosivuista. Naisia virtuaalisurijoissa on enemmän kuin miehiä.

Virtuaalisesti voidaan muistella käytännössä mitä vain ja miten vain.

– Se on netin vapaus ja mahdollisuus, mikä luonnollisesti aiheuttaa myös kritiikkiä. Ihmiset sytyttävät virtuaalikynttilöitä, kirjoittavat tuntemuksistaan blogeihin ja tekevät kuvagallerioita ja videokollaaseja. He jakavat lohduttavia kuvia ja värssyjä sekä musiikkia toisilleen.

Virtuaalisuremiseen suhtaudutaan Haverisen mukaan hyvin vaihtelevasti.

– Ajattelusta löytyy ääripäitä, sillä aihe on monelle herkkä ja kuolemaan suhtautuminen jakaa muutoinkin mielipiteitä.

Nettisuremisen positiivisimpina puolina Haverinen pitää sitä, että internet on ajasta ja paikasta vapaa ympäristö, jossa surija ei ole sidottu kellonaikoihin samalla tavoin kuin esimerkiksi kasvokkain tavattavissa vertaistukiryhmissä.

– Netti on mahdollistanut sosiaalisuuden niinä hetkinä, jolloin kaipaa lohtua ja ymmärrystä, oli se sitten töissä aamupäiväkahvin aikana tai vaikkapa nukkumaan mennessä.

– Netti ei myöskään kyseenalaista sitä, kuinka monta kertaa päivässä katselee kuvia tai kirjoittaa tuntemuksiaan. Toinen ihminen saattaa joskus aiheuttaa surijassa kiusaantuneisuutta, syyllisyydentunnetta ja pelkoa arvostelusta.

Oma riskinsä piilee kuitenkin siinä, että menetetyn läheisen muistosivujen ääreen jumittuu liiaksi. Surun tunne saattaa muuttua krooniseksi, jolloin jokapäiväisessä elämässä jaksaminen vaikeutuu.

Virtuaalisuremiseen liittyy luonnollisesti myös yksityisyydensuojaongelma.

– Ihmiset jakavat hyvin paljon henkilökohtaista ja yksityiskohtaista tietoa itsestään ja läheisistään ymmärtämättä, miten vaarallisiakin seurauksia tällä voi olla.

Haverisen tutkimuksen mukaan osa virtuaalimuistomerkkien tekijöistä suhtautuu itse melko nihkeästi ajatukseen, että heitä muisteltaisiin samalla tavalla.

– Suurin osa haastattelemistani ihmisistä totesi, ettei asialla ole heille mitään merkitystä, mutta osa oli huolissaan materiaalista, jota sivulla jaettaisiin.

Julkisuuden henkilöiden kuolema kirvoittaa usein suuret fanijoukot sytyttämään virtuaali-

kynttilän tai kirjoittamaan viimeisen nettitervehdyksen vainajalle. Esimerkiksi laulaja Kari Tapion poismenon jälkeen RIP Kari Tapio 1945–2010 -Facebook-ryhmään liittyi hetkessä kymmeniä tuhansia henkilöitä.

Julkkisten sureminen on Haverisen mukaan verkossa helpompaa ja yleisempää kuin yksityisten ihmisten.

– Sitä ei paheksuta läheskään niin avoimesti. Verkko voi myös olla ainoa paikka surra lähipiirin kummeksumatta itselle läheistä julkkista.

Oma ryhmänsä ovat julkisuudessa paljon käsiteltyjen onnettomuuksien ja rikosten uhrit, joiden muistolle moni sytyttää virtuaalikynttilän.

– Tällainen toiminta on symbolista, ja se peilaa lähinnä henkilön omia pelkoja. Yleensä hyvin empaattiset ihmiset tekevät tällaista. Joskus myös uskonnollinen ja yleinen maailmankatsomus puoltaa tätä toimintaa, jonka ajatellaan välittävän hyvät ajatukset onnettomuuden uhrien läheisille.

Netissä surraan myös virtuaaliystäviä, joita ei ole tosielämässä koskaan tavattu. Esimerkiksi Second Life -virtuaalimaailmassa järjestetään hautajaisia ja muistotilaisuuksia, joissa muistellaan menehtynyttä käyttäjää. Joihinkin peleihin on jopa tehty hautakiviä pelaajille.

Jokainen kokee kuoleman aiheuttaman surun omalla tavallaan. Tavallisesti surija käy ensin

läpi lyhyen shokkivaiheen, jonka aikana menetystä on vaikea uskoa todeksi.

Tiedostamisvaiheessa menetys aletaan ymmärtää todeksi ja tapahtunutta kerrataan usein uudestaan ja uudestaan, jotta se saataisiin hallintaan.

Surun läpikäyntivaiheessa sosiaalinen tuki on tärkeintä. Pintaan nousee monenlaisia tunteita – avuttomuutta, tuskaa, kaipausta, ikävää, yksinäisyyden tunnetta ja vihaakin. Tämän jälkeen alkaa sopeutumisvaihe, jossa ihminen tottuu elämään menetyksen kanssa.

Haverisen mukaan surun vaiheet näkyvät virtuaalisuremisessakin.

– Muistosivuja perustetaan eniten surun alkuvaiheessa. Sivun tekeminen vaatii aikaa, mikä auttaa akuutissa vaiheessa muun muassa avuttomuuden tunteeseen. Kuvien ja tekstien läpikäyminen sekä ”kuka tämä ihminen oli” -pohdiskelu auttaa surevaa myös jäsentämään omaa itseään suhteessa tapahtuneeseen.

VAPPU PITKÄNEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.