Paraneminen voi kestää jopa vuosia

Ylikuntoon ei johda
vain yletön treeni

Ne jotka uskaltavat levätä, ovat mestareita. Menestys ei tule vain rajattomasti harjoittelemalla.

Nämä lauseet lääkäri Harri Helajärvi kajauttaa tuon tuosta nuorille urheilijoille Paavo Nurmi -keskuksen vastaanotollaan. Riittävän palautumisen tärkeydestä ei voi muistuttaa ammattilaisiakaan liiaksi.

Kovaan harjoitteluun kuuluu välillä elimistön rajamaille nouseva kuormitus, mutta liiallinen treeni ja pitämättömät paussit voivat pahimmillaan johtaa ylikuntoon eli ylikuormitustilaan, josta elimistö ei kykene enää palautumaan.

– Ylikunto on verrattavissa työuupumukseen. Niissä on useita samoja oireitakin; masennusta, vetämättömyyttä, sydämen tykytystä ja suorituskyvyn laskua, Helajärvi luettelee.

Ylikunto on yleisintä aktiiviurheilijoilla.

– Tavallisilla kuntoilijoilla sitä esiintyy harvoin, sillä se edellyttää aika fanaattista treenaamista. Toki himoliikkujat ovat oma, pieni riskiryhmänsä, Helajärvi sanoo.

Luonnollakin on konstinsa estää liikunnanharrastajaa polttamasta kehoaan loppuun, muistuttaa Paavo Nurmi -keskuksen ylilääkäri, professori Olli J. Heinonen.

– Jos kuntoilija innostuu rehkimään liikaa, vastustuskyky voi heiketä ja flunssa iskeä. Luonto kellistää liikkujan sohvalle ja katkaisee suorittamisen, joka voisi johtaa ylikuormitukseen.

Ylikunto uhkaa erityisesti kestävyysurheilijoita, jotka tekevät pitkäkestoisia, rankkoja treenejä. Kestävyysjuoksija ylirasittuukin todennäköisemmin kuin satasen sprintteri tai korkeushyppääjä.

– Yksi rankoista lajeista on uinti. Se ei kuormita kehoa samalla tavalla kuin esimerkiksi juoksu kuormittaa jalkoja. Pitkien uintitreenien aiheuttamia ylirasitusoireita ei siksi aina huomaa helposti, Helajärvi toteaa.

Joskus tavoitehakuisesti puurtava urheilija ei edes tiedä kärsivänsä ylikunnosta.

– Urheilija saattaa ihmetellä epämääräistä oireiluaan ja sitä, miksi suoritukset eivät parane tai ne heikkenevät, vaikka treenaisi tavallista enemmän.

Ylikuntoa on harmillisen vaikea diagnosoida.

– Oireet ovat hyvin yleisiä ja ne sopivat moneen vaivaan. Ei ole myöskään olemassa mitään ylikuntotestiä, Heinonen sanoo.

Diagnoosin saamiseksi lääkärin on suljettava ensin pois elimellisiä sairauksia. Esimerkiksi sydämen tykyttely voi olla oire kilpirauhassairaudesta.

Ylikunnon taustalla piilee liiallisen harjoittelun lisäksi yleensä myös muita henkisesti ja fyysisesti kuormittavia asioita.

– Urheilija on niin suorituskeskeinen, ettei näe aina muita asioita elämässään. Esimerkiksi sairastelusta, koti- tai opiskeluhuolista tulee samanlaista stressiä kuin harjoittelustakin.

– Moni jatkaa hankalissakin elämäntilanteissa rankkaa treenaamista, vaikka harjoituksia tulisi silloin keventää, Heinonen korostaa.

Erityisesti nuorilla urheilijoilla voi olla vaikeuksia tasapainoilla urheilun ja muun elämän välillä.

– Huippu-urheiluun kuuluu kurinalaisuus, tunnollisuus ja kellon tarkkuudella harjoittelu. Siinä samalla pitäisi opiskella, seurustella ja elää tavallista nuorten elämää – se ei ole helppo yhtälö, Helajärvi huomauttaa.

Kilpailumatkat ovat yksi urheilijoita voimakkaasti rasittava tekijä.

– Pitkät lennot, aikaerot, valvominen ja jännitys aiheuttavat ylimääräistä kuormitusta, Heinonen sanoo.

Hänen mukaansa arvokilpailuissa pärjääkin yllättäen joskus urheilija, joka on ollut sairaana jonkin aikaa ennen kisoja. Elimistö on joutunut pakosta lepäämään ja ylimääräinen rasitus on jäänyt pois.

Riittävä uni on urheilijoillekin perusterveyden edellytys. Urheilija tarvitsee paljon unta siitäkin syystä, että lihakset ja harjoitellut taidot kehittyvät unen aikana. Riittävä ja säännöllinen yöuni on tärkeä osa tasapainoista valmentautumista.

Ylikunnosta toivutaan normaalisti muutamissa viikoissa.

– Jos keho on päässyt pahaan ylikuormitustilaan, puhutaan kuitenkin kuukausien, jopa vuosien toipumisajasta, Helajärvi toteaa.

Rasitustilaa hoidetaan rajulla kädellä. Sohvalle ei tarvitse jäädä makaamaan, mutta kilpaurheilu ja aktiivinen harjoittelu jätetään joksikin aikaa pois kokonaan. Yleensä harjoitteluun palataan kevyesti ihan jonkin muun kuin oman lajin parissa.

Ylikunnosta voi syntyä ikävä kierre, jos tilaan päätyminen ei ole opettanut urheilijalle mitään.

– Tavoitehakuiset urheilijat lähtevät helposti jatkamaan harjoittelua vanhan kaavan mukaan, tilanteeseen mukautumatta. Jos menee eteenpäin laput silmillä, tilanne ei kohene. On opeteltava kuuntelemaan kehoaan ja kasvettava urheilijana, Helajärvi lataa.

VAPPU PITKÄNEN

”Moni jatkaa hankalissakin elämäntilanteissa
rankkaa treenaamista,
vaikka harjoituksia
tulisi silloin keventää.”
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.