Kosketus luo itsetuntoa
ja muuttaa asenteita

Sormemme hakeutuvat automaattisesti kivistävään kehon kohtaan. Suru kiepauttaa kätemme vartalon peitoksi. Hermostuneena vääntelemme käsiämme.

Koskettaminen on ihmiselle niin tärkeää, että lohdutamme, rauhoitamme ja hoidamme itseämme myös omalla kosketuksella.

Sormien taikaa on hyödynnetty eri rentoutus- ja hoitomuodoissa vuosituhansia. Kosketukseen pohjautuvia terapiamuotoja hyödynnetään esimerkiksi viivästyneen surun, paniikkireaktioiden ja uupumuksen hoidossa.

Rauhoittava kosketus ja hieronta laskevat stressihormoni kortisolin tasoa ja vapauttavat mielihyvähormoneja, kuten oksitosiinia ja endorfiineja.

Vieläkin on osin arvoitus, mitä aivoissa tapahtuu koskettaessa.

Vauva ei pärjää
ilman syliä

Sikiö aistii kosketuksen ja paineen vaihtelun jo toisesta raskauskuukaudesta alkaen. Vastasyntyneen sylissä pitämisestä ja koskettamisesta alkaa lapsen itsetunnon rakentaminen.

– Kosketus on varhaisin ja sosiaalisin aistimme. Se rakentaa vauvalle tunteen, että kuulun johonkin, en ole yksin, olen toivottu lapsi. Hoivalla ja sylillä rakennetaan sosiaalisuutta, hyväntahtoisuutta ja luottamusta kanssaihmisiä kohtaan sekä jopa kehitetään älyä, sanoo Väestöliiton Perheverkon asiantuntijalääkäri, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.

Koskettamisen merkitys on erityisen suuri ensimmäisten 18 elinkuukauden aikana, jolloin aivojemme limbinen järjestelmä kypsyy. Kyseinen aivoalue säätelee muun muassa stressireaktioita ja tunteita.

Rauhoittava kosketus ja hieronta laskevat tehokkaasti pienten lasten stressihormonitasoa. Niiden on havaittu myös vähentävän lasten unihäiriöitä ja ADHD:sta johtuvaa oireilua.

Keskoslapsille kosketus on jopa elintärkeä hoitomuoto. Kenguruhoito, jossa vanhemmat pitävät vauvaa rinnallaan ihoa vasten, nopeuttaa keskosten painon nousua ja fysiologisten rytmien löytymistä. Kosketus myös lievittää vauvojen kipua pienissä toimenpiteissä, kuten verikokeen otossa.

Raisa Cacciatore ja lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta herättelevät nykyvanhempia miettimään, saako vauva riittävästi kosketusta sitterien, mobilemattojen ja kävelytukien keskellä.

– Vauvan hoitoon on tuhat tehohärpäkettä myynnissä. Riski on, että lapsiparka on hygieenisesti yksittäispakattu vauvamaahan itkuhälyttimen seuraan, Cacciatore paukauttaa.

– Jo lastenvaunut ja rattaat ovat usein pulmallisia. Niiden sijaan tulisi nostaa hyvät sylireput ja kantoliinat kunniaan, Mäkelä toivoo.

Lastenpsykiatrit muistuttavat, että lapsuudessa rakentuvat herkät läheisyyden taidot kantavat aikuisuuteen saakka ja näkyvät parisuhteissa ja omien lasten kasvatuksessa.

Kiukkuinen murkkukin
kaipaa halausta

Cacciatoren ja Mäkelän mukaan vanhemmat lakkaavat usein koskettamasta lasta, kun murrosikä alkaa näkyä tämän kehossa.

– Keho muuttuu muutamassa kuukaudessa, mutta sen sisällä on edelleen sama lapsi. Hän ihmettelee, mitä pahaa minussa tapahtui, kun vanhemmat eivät tahdo enää koskea minua.

– Aikuisen on hyvä antaa haleja tai vaikka hierontaa murkun vetämiä rajoja kunnioittaen, Cacciatore sanoo.

Mäkelä pitää selän ja hartioiden hierontaa hyvänä tapana koskettaa murkkuikäistä.

– Intialainen päähierontakin voi murkulle sopia.

Kun hieronnan ottaa vaikkapa iltaisin tavaksi jo ennen lapsen murrosikää, sitä on luontevampaa jatkaa silloinkin, kun nuori itse on ehkä hämmentynyt ja aristelee kosketusta.

– Pään rentoutushieronnan voi toteuttaa niin, että murkku lepää peiton alla ja vain pää on näkyvissä. Silloin hän saa olla ”turvassa” ja piilossa, Cacciatore vinkkaa.

Kaikki ei ole
seksuaalista

Taitavat sosiaaliset kommunikoijat vaikuttavat toisiin myös koskettamalla. Tutkimusten mukaan voimme muuttaa sillä toisten asenteita ystävällisemmiksi ja auttavaisemmiksi. Kevyt hipaisu käsivarteen voi auttaa vakuuttamaan muita näkemyksistämme; se luo tunteen yhteisymmärryksestä ja samaan porukkaan kuulumisesta.

Koskettaminen on osin vaistomaista, osin opittua. Kulttuuri suitsii tätäkin käyttäytymistä. Esimerkiksi suomalaiset ja japanilaiset ovat varsin pidättyväisiä.

– Kosketamme edelleen selvästi vähemmän kuin ihmiset etelämmässä ja jopa naapurimaissa. Nuorempi polvi on tässä asiassa kuitenkin huomattavasti edistyneempää, Mäkelä huomauttaa.

Kosketusintoa kahlitsee myös pelko sen seksuaalisesta luonteesta. Kaikenlainen kosketuksen välittämä mielihyvä sekoitetaan usein seksuaaliseen mielihyvään, vaikkei kyse siitä olisikaan.

Tottumatonkin voi onneksi opetella luonnikkaaksi koskettajaksi.

– On vain astuttava sen tunteen yli, että tässä on nyt jotain kummaa. Kun hiukan harjoittelee, outouden tunne menee ohi ja voi alkaa nauttia oksitosiinien ja endorfiinien tuomasta hyvinvoinnista, Cacciatore rohkaisee.

Hieronta parantaa
vanhuksen muistia

Vaikka ikä tai sairaudet heikentäisivät muiden aistien toimintaa, tuntoaisti säilyy usein ennallaan.

– Kosketuksen merkitys korostuu ikääntyneillä. Tähän ei kiinnitetä kaikkialla vanhustenhuollossa tarpeeksi huomiota, Mäkelä harmittelee.

Tutkimusten mukaan vanhusten saama ja antama kevyt hieronta lisää heidän sosiaalisia kontaktejaan, kohentaa yleiskuntoa ja parantaa muistia.

– Vaikka vanhetessa seksuaalisen kosketuksen tarve ehkä vähenee, läheisyyden ja muun hellän kosketuksen tarve kasvaa. Hellä ja kannustava kosketus poistaa yksinäisyyden ja pahan mielen tunteita tehokkaasti myös ikäihmisillä, Cacciatore muistuttaa.

VAPPU PITKÄNEN

Vauvan hoitoon on tuhat tehohärpäkettä myynnissä. Riski on, että lapsi-parka on hygieenisesti yksittäispakattu vauva-maahan itkuhälyttimen seuraan.”
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (1)

Vastaa
anemone
Näin on
Hyvä juttu! Itse olen hieronut (vähintäänkin "laskenut varpaat" ja tehnyt "karhunpesän") lapsiltani aina ainakin ennen nukkumaan menoa. Äitinikin peitteli aina karhunpesään meidät lapset aikanaan. Siitä jäi niin mukava muisto, että halusin jatkaa samaa.

Taustaltani olen "teoreetikko", mutta lapset saatuani huomasin heidän hoitamisensa olleen niin kivaa, että kouluttauduin myös hierojaksi ja luontaishoitajaksi. Ja tietty myös työssäni olen huomannut, miten tärkeää kunnioittava kosketus on. Ja jos lasta on kohdeltu julmasti, se usein näkyy aikuisena monenlaisina sairauksina ja itsensä "vihaamisena", joka aiheuttaa esim. addiktioita.
Voin vain lämpimästi suositella, että kosketamme kunnioittavasti lapsia!
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »