Terveys

Oppimis- ja käytöshäiriöt voivat johtua pään saamasta iskusta

Lasten aivovammat ovat lääketieteelle vielä suurelta osin arvoitus, toteaa neurologian dosentti Olli Tenovuo Turun yliopistosta. – Lasten aivovammoja on tutkittu paljon vähemmän kuin aikuisten. Lapsia on myös hoidettu kuin ”pieniä aikuisia”, vaikka lasten aivoissa monet mekanismit ovat iästä riippuen varsin erilaisia kuin aikuisten.

Tenovuon mukaan tutkimustietoa on olemassa varsin niukasti hyvin perustavanlaatuisistakin kysymyksistä.

– Emme esimerkiksi tiedä juuri mitään siitä, ovatko jotkin aivoalueet lapsilla erityisen herkkiä tai toisaalta vastustuskykyisiä vammoille tai miten vammojen vaikeusastetta pitäisi arvioida.

Lasten aivovammojen tiedetään poikkeavan aikuisten aivovammoista, mutta tästäkin asiasta on varsin vähän tutkimustietoa.

– Lapset selviävät aivovammoista aikuisia useammin hengissä. Vammat aiheuttavat lapsilla hieman erilaisen oirekirjon ja heillä esiintyy tiettyjä vammatyyppejä vähemmän kuin aikuisilla. Lapsilla esimerkiksi kehittyy aivoihin herkemmin turvotusta, mutta kallonmurtumiin liittyviä kovakalvon ulkoisia vuotoja esiintyy vähemmän, koska kallon luut ovat joustavammat ja pehmeämmät.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pyöräilykypärät vähentäneet vammoja

Lasten aivovamma eli ulkoisen energian aiheuttama aivokudoksen vaurio aiheutuu yleisimmin kaatumisesta tai putoamisesta, törmäämisestä, liikenne-, urheilu- tai leikkipaikkatapaturmasta tai pahoinpitelystä.

– Liikenneturmien aiheuttamat aivovammat ovat vähentyneet pyöräilykypärien ja autojen turvalaitteiden kehityksen myötä. Toisaalta pienten lasten pahoinpitelyissä saamat aivovammat ovat todennäköisesti huomattavasti yleisempiä kuin epidemiologiset tutkimukset antavat ymmärtää. Tutkimusten mukaan pari prosenttia lasten aivovammoista johtuu pahoinpitelyistä, Tenovuo toteaa.

Tarkkoja laskelmia lasten aivovammojen määristä ei ole, mutta Ruotsissa tehtyjen selvitysten perusteella Suomessa voidaan arvioida sattuvan vuosittain noin 8 500 lievää, 600–700 sairaalassa hoidettavaa ja noin 150 vakavaa alle 18-vuotiaiden aivovammaa. Aivovammaan kuolee Suomessa vuosittain noin 70 lasta.

Vammautumishetken iällä on merkitystä

Kun lapsi saa aivovamman, on iällä tutkimusten mukaan merkitystä.

– Yleisperiaate näyttäisi olevan, että aivojen toiminnan vaurioituminen on haitallisinta voimakkaan kehitysvaiheen aikana. Näyttää siltä, että alle 2-vuotiaana saatu vamma on haitallisin kognitiivisille toiminnoille, kuten puheelle ja muistille. 7–9-vuotiaana saatu vamma puolestaan vaikuttaa haitallisimmin käyttäytymiseen, Tenovuo kertoo.

Vauvojen aivot ovat erityisen herkät vaurioille.

– Vauvan aivoja suojaava luu on vielä varsin heikko ja voimakkaassa kehitysvaiheessa olevat aivot ovat siten alttiit vaurioille. Toisaalta vauvan aivoilla on muotoutuvuuskykyä enemmän kuin aikuisen ”valmiiksi” kehittyneillä aivoilla.

Lasten ja aikuisten jälkioireissa on eroa

Aivovamma aiheuttaa niin lapsilla kuin aikuisillakin alkuvaiheessa tajunnan alenemaa, pahoinvointia, uneliaisuutta, päänsärkyä ja tasapainovaikeuksia.

– Jälkioireet sen sijaan painottuvat lapsilla hieman eri tavoin kuin aikuisilla; heillä on enemmän käyttäytymisen häiriöitä, oppimisvaikeuksia ja mielenterveyden kehityksen häiriöitä. Toki lapsillakin on muistihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia, aloitekyvyttömyyttä ja kielellisiä häiriöitä.

Tenovuon mukaan on ”miljoonan taalan kysymys”, kuinka suuri osa lasten oppimisvaikeuksista, käytöshäiriöistä ja mielenterveysongelmista johtuu tapaturmasta, joka on aiheuttanut aivovamman.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Valistunut arvaus on, että näistä ongelmista merkittävä osa on todellisuudessa tapaturmaperäisiä, vaikka niitä tällä hetkellä pidetään joko kehityksellisinä tai kasvatuksellisina ongelmina.

Moni tapaus jää diagnosoimatta

Aikuisten aivovammojen tavoin myös lasten aivovammoista merkittävä osa jää diagnosoimatta.

– Suurin riski diagnosoimatta jäämiseen on nuorimmilla ja monivamman saaneilla lapsilla. Diagnosoimatta jääminen johtuu lääkärikunnan vähäisestä aivovammatietämyksestä, tutkimusmenetelmien puutteellisuudesta ja siitä, että aivovamman oireet tulkitaan jonkin muun syyn aiheuttamaksi, Tenovuo sanoo.

Diagnoosia vaikeuttaa sekin, että aivovamma voi olla aluksi näennäisen vähäoireinen.

– Aksonivaurio, joka on tärkein vammamekanismi, kehittyy vasta viikkojen tai kuukausien kuluessa täyteen mittaansa. Sen takia lopputulos voi olla huonompi kuin aluksi näyttää.

Hoitomahdollisuudet vaihtelevat kunnittain

Tenovuo huomauttaa, ettei aivovammoihin ole olemassa spesifistä hoitoa, jolla vammaa voitaisiin parantaa tai toipumista edistää.

– Alkuvaiheen hoito kohdistuu lisävaurioiden estoon; pyritään huolehtimaan elimistön fysiologisesta tasapainosta ja alennetaan tarvittaessa aivojen sisäistä painetta lääkkeillä tai toimenpiteillä.

Mahdollisuudet aivovamman jälkihoidon toteuttamiseen vaihtelevat suuresti potilaan asuinpaikan mukaan. Jälkihoidon tärkeimpiä kuntoutusmenetelmiä on neuropsykologinen kuntoutus, johon voidaan tarvittaessa yhdistää fysio-, toiminta- tai puheterapiaa tai laitoskuntoutusta.

– Suomesta puuttuvat pääosin lasten aivovammojen vakiintuneet jälkiseuranta- ja kuntoutuskäytännöt. Ne ovat hyvin sattumanvaraisia ja usein kiinni vanhempien aktiivisuudesta, Tenovuo korostaa.

– Varsin tavallinen ja ikävä seuraus tästä on se, että vammautuneet lapset perheineen joutuvat selviämään oman onnensa nojassa, mikä johtaa usein sekä lapsen että vanhempien psyykkiseen pahoinvointiin ja lapsen erilaisiin selviytymisvaikeuksiin elämässä.