Suullisen historian tutkimus elää Latvian yliopistossa
Suomalaisilla perinteentutkijoilla on lähialueilla merkittäviä yhteistyökumppaneita muun muassa Riiassa.
Latvian yliopiston filosofian ja sosiologian laitoksen tutkijan Baiba Bela-Kruminan väitöskirjan otsikko Dzivesstasti ka sociali vestijumi (Elämäntarinat yhteiskunnallisina viesteinä) kertoo suullisena perinteenä siirtyvän historian laaja-alaisesta todistusvoimasta.
Bela-Krumina kertoo olleensa vasta toisen vuoden filosofianopiskelija, kun hän ryhtyi haastattelijaksi suullisen historian kansalliseen tutkimushankkeeseen.
– Oivalsin, että Latvian uusin historia ei ole vain sitä, mistä historiankirjat kertovat. Se on latvialaisten maanmiesteni ja -naisteni todellista kokemusmaailmaa. Kertomukset arkisesta elämästä vaikkapa 50 tai 70 vuotta sitten opettivat näkemään muuntuvan yhteiskunnallisen elämän vaiheita. Ne tekivät selväksi, että mitään normeja, ideoita tai käytänteitä ei pidä omaksua itsestäänselvyyksinä.
Lähestyessään elämäntarinoita yhteiskuntatieteiden näkökulmasta tutkija ryhtyi tarkastelemaan niitä ennen kaikkea yhteiskunnallisten ja kulttuuristen rakenteiden ilmenemismuotoina.
Riiasta Kolkaan ja Mazirbeen: kalastajien veneet lipuvat Liivinrannasta merelle varhaisena heinäkuisena aamuna. Kaukana ulapalla, majakan takana, siintää Lyypekistä tuleva matkustaja-alus; se kaartaa aavalle Riianlahdelle. Haikaroita liitelee Kolkanniemen jylhässä maisemassa, liiviläisten ikimuistoisen kulttuuriperinteen sydämessä. Itämerensuomalaisista kielistä läntisimmän eli liivin todellisia taitajia lienee enää muutama.
Baiba Bela-Kruminan kollega Mara Zirnite on tutkinut erityisesti liiviläisten historiaa ja perinnettä.
– Löytyy viljalti tapahtumia, jotka eivät ole tulleet osaksi liiviläisten kollektiivista muistia, sillä niitä ei ole kokenut sukupolvensa jokainen liiviläinen. Mutta sitäkin arvokkaamman yhteyden luovat todelliseen historiaan ne ihmiset, jotka kerran elivät juuri näillä paikoilla. Tietoisen vaientamisen aikakausi teki arvaamattoman paljon hallaa liiviläisperinteelle; onneksi kaikki ei sentään kadonnut.
Mara Zirnite on myös ohjannut vangitsevan dokumenttielokuvan Liivinrannasta ja liiviläisistä.
