Musiikki vaikuttaa
tunteisiin ja muokkaa aivoja

M

usiikki aktivoi muun muassa ne aivojemme alueet, jotka ovat vastuussa tunteista, muistista, motorisesta toiminnasta ja säätelystä, ajan tajusta ja kielestä. Musiikin omakohtainen tekeminen, soittaminen, laulaminen ja harjoitteleminen näyttäisivät muun säännöllisen opettelun ja oppimisen lailla muokkaavan aivoja. Musiikin harjoittaminen parantaa kielellisten lainalaisuuksien ymmärtämistä ja terävöittää kuullun puheen erottelukykyä. Samaten musiikilla näyttäisi olevan tehokas, hyödyllinen ja terapeuttinen rooli erilaisten neurologisten ja fysiologistenkin sairauksien hoidossa.

Runsaat 15 vuotta sitten lanseerattiin Mozart-efekti, jonka mukaan pelkkä musiikin kuuntelu tekisi meistä entistä älykkäämpiä ja tuottaisi lapsista pikku-Einsteineja. Tämä oletus on osoittautunut vääräksi, mutta musiikin ja aivojen tutkimus on viime vuosikymmeneltä lähtien ollut eksponentiaalisesti kasvavaa.

E
rilaisten kuvantamismenetelmien kuten elektro- ja magnetoenkefalografian, funktionaalisen magneettikuvauksen ja positroni-elektronitomografian avulla musiikin ja aivojen neurologisten ja kognitiivisten prosessien tutkimus on laajentunut. Nyt kun tiedetään, että musiikilla on dramaattisia stimuloivia vaikutuksia aivojen eri puolilla ja osa-alueilla, musiikki itsessään on hyvä instrumentti tutkia erilaisten emootioiden – esimerkiksi ilon, surun, kaipauksen ja ihmettelyn – kytkentöjä pään sisällä.

Toisaalta on edelleen ratkaisematta kysymys siitä, onko musiikki itsessään evolutiivinen sopeuma vai onko se tulentekoon ja -hallintaan rinnastettava kulttuurin ja ihmiskäden keksintö. Viime vuonna löytyi Ulmin läheltä Saksasta vanhin tunnettu instrumentti, mammutin luusta tehty 40 000–35 000 vuotta vanha huilu. Tämän päivän kuvantamismenetelmät paljastavat, että musiikilla on samanlainen vaikutus aivoihin kuin monilla eloonjäämistoiminnoilla. Se herättää kuulijassa myös pelkoon rinnastettavia, selkäpiitä karmivia tuntemuksia.

M
itä ilmeisimmin moderni Homo sapienskaan ei pysty elämään ilman musiikkia. Musiikki ei ole välttämätöntä, mutta se on miellyttävää. Keele-yliopiston psykologian professorin John Slobodan mukaan olemme päivittäin tekemisissä musiikin kanssa yli 10 kertaa. Musiikilla on keskeinen rooli mielialan ja tunteiden säätelijänä. Sen avulla muodostetaan identiteettiä ja säestetään päivän toimia.

Asiantuntijoiden mukaan musiikin kyky koskettaa ihmisen tunteita perustuu musiikin tapaan luoda sosiaalisia sidoksia ja vahvistaa yhteistyöhön altista käyttäytymistä. Freie Universität Berlinin ja Zürichin yliopiston neurotutkijat Stefan Koelsch ja Nikolaus Steinbeis ovat äskettäin osoittaneet, että edellisen lisäksi musiikki aktivoi aivoissa alueita, joissa pyrimme ymmärtämään muiden ihmisten, vaikkapa säveltäjän tarkoitusperiä.

Koelschin tiimi osoitti viime vuonna Current Biology -lehdessä julkaistussa empiirisessä tutkimuksessaan, että musiikin herättämistä emootioista ainakin ilo, suru ja viha ovat universaaleja eivätkä kulttuurisidonnaisia tuntemuksia.

M
usiikin kuuntelu stimuloi myös peili- eli empatianeuroneja. Ne reagoivat liikkeisiin, ääniin, ilmeisiin ja eleisiin. Ne jäljittelevät sitä, mitä toinen ihminen tai olento tekee ja miltä se tuntuu, kuten muun muassa tuore akateemikko Riitta Hari tutkimuksissaan on osoittanut.

Harvardin yliopiston fyysikko Leonid Perlovsky ehdotti tänä vuonna, että puhutun kielen kehittyminen on aikanaan saanut aivot arvostamaan musiikkia. Ennen kuin ihminen alkoi puhua, hän on saattanut käyttää käsimerkkejä ja äänisignaaleja kommunikointiin vähän samalla tavalla kuin äidit kommunikoidessaan vauvojensa kanssa.

Kun aivojen rationaalinen, kieleen pohjaava alue alkoi dominoida, ihminen kykeni erittelemään ideoita, käsitteitä ja tuntemuksia. Samalla myös kielellisesti ajattelevan ja emotionaalisen mielen välille saattoi syntyä juopa. Perlovskin mielestä musiikin avulla ihminen koputtaa vanhaan tunteiden dominoimaan kehitysvaiheeseensa.

Tämänvuotisilla Amerikan tieteiden päivillä San Diegossa esitelmöinyt paikallisen Neurotieteiden instituutin tutkija Aniruddh Patel on kuitenkin sitä mieltä, että musiikki on inhimillinen keksintö, joka ideoitiin ja rakennettiin hermoverkosta, joka tavallisesti hoitaa aivoissamme muita tehtäviä.

R
iippumatta siitä, onko musiikki evolutiivinen hedonistinen sopeuma, kielellinen sivutuote tai kulttuurinen keksintö, tästä kuulon kakkupalasta ja erityisesti sen harjoittamisesta ja harjoittelemisesta on hyötyä. Se saa aivot toimimaan paremmin ja edistää motoristen taitojen kehittymistä. Musiikkiterapiaa voidaan hyödyntää sairauksien hoidossa ja neurologisessa kuntoutuksessa harjoittamalla erilaisia kognitiivisia toimintoja.

Vaikka Mozart-mania on saanut mennä, parantaa hänen musiikkinsa tai minkä tahansa muun musiikin harjoittaminen kielellisiä, auditiivisia ja käden taitoja. Musiikin esittäminen ammattitasolla on yksi ihmisen vaativimmista kognitiivisista saavutuksista.

Pikkujoulujuhlissa kannattaa puheensorinan keskelläkin olla varuillaan, mitä suustaan päästää, vaikka paikalla ei olisikaan yhtään sellonsoiton ammattilaista, vaan vaikkapa vain aktiivisia karaoke-laulun harrastajia. Musiikin harjoittaminen nimittäin parantaa merkitsevien äänien erottamista hälystä. Samalla tavalla musiikillisia valmiuksia omaava henkilö oppii paremmin mandariinikiinan kaltaisia kieliä, joissa samalla sanalla on erilaisia merkityksiä riippuen sen taajuudesta (sävelkorkeus.) Musiikki siis herkistää harrastajassa varhaisen evoluution peruja olevia syviä liskon aivoja.

M
usiikin kuuntelun tiedetään vaikuttavan vireystilaan, emootioihin ja mielialaan. Se helpottaa stressistä palautumista ja kiputilojen sietämistä. Musiikin omakohtaisesta harjoittamisesta, ennen muuta laulamisesta, taas näyttäisi olevan hyötyä muun muassa dysleksiasta eli lukihäiriöstä kärsiville lapsille, Alzheimerin taudista kärsiville vanhuksille ja afasiapotilaille.

Futuristisesti voi visioida, että iPod-aikakautena kunkin lääkereseptiin kuuluu myös henkilökohtainen suosikkimusiikkilista.

JARMO WALLENIUS, San Diego