Lintujen näkökenttä rajoittaa voimalinjojen havaitsemista
Maailmassa on sähkönsiirtoon tarkoitettuja voimalinjoja 65 miljoonaa kilometriä. Niihin törmää vuosittain miljoonia lintuja. Nyt Biological Conservation -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa on selvitetty, että osalla linnuista on sokeita pisteitä näkökentässään. Tällaiset linnut eivät lentäessään näekään hyvin eteensä samalla kun ne tähyävät alaspäin muita lintuja, ruokaa tai sopivaa laskeutumispaikkaa.
Professori Graham Martin Birminghamin yliopiston ornitologisesta keskuksesta ja tutkija Jessica M. Shaw vastaavasta Kapkaupungin yliopistosta ovat tutkineet kurki- ja haikaralintujen näkökykyä heijastustekniikka hyödyntäen. Tutkittavat linnut olivat kuningastrappeja, hopeakurkia ja kattohaikaroita. Kuningastrappi on painavimpia lentäviä lintuja. Trapeilla jo 25 asteen kurkotus alaspäin esti niitä näkemästä eteensä. Kurjella ja haikaralla vastaavat kulmat olivat 35 ja 55 astetta. Kaikilla kolmella lajilla oli kapea horisontaalinen mutta suhteellisen laaja vertikaalinen näkökenttä. Toisaalta sokeat pisteet näkökentässä estävät niitä näkemästä ja väistelemästä myös johdinlinjojen yläpuolelle sijoitettuja eristekaapeleita.
Voimalinjojen varustaminen heijastavilla suurilla palloilla, lipuilla ja ylhäältä näkyvillä lankakehikoilla ei näytä vähentävän törmäyksiä. Tutkijat ehdottavatkin käyttöön erilaisia keinotekoisia, maahan asetettavia harhauttajia kuten houkutuslintuja ja valekattoja ohjaamaan lintuja pois esteiden suunnasta.
Suurten petolintujen epäillään kärsivän samanlaisesta näkökentän rajallisuudesta kuin edellä mainitut kurjet ja haikaratkin.
