Kalojen kuulossa on eroja

Kuulo on kaloille elintärkeä aisti. Monet niiden kuulemat äänet jäävät meiltä huomaamatta, sillä kalat kykenevät aistimaan sekä matala- että korkeataajuisempia ääniä kuin ihmiset.

–  Jotkut kalalajit aistivat ääniä paremmin kuin toiset. Yleensä uimarakottomat lajit, kuten hietakampela, luokitellaan huonoiksi kuulijoiksi. Vähän ilmaa uimarakossaan omaavat lajit, esimerkiksi lohi, ovat melko huonoja aistimaan ääniä. Jotkut karppikalat, kuten kultakala, ovat esimerkkejä hyvästä kuulijasta, kertoo tutkija Teppo Vehanen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Kalat aistivat värähtelyjä sisäkorvalla, jonne äänenpaineen värähtelyt kulkeutuvat pehmeiden kudosten läpi. Kaikki kalat kykenevät aistimaan värähtelyjä, mutta uimarakollisilla kaloilla uimarakko vahvistaa ääniaaltojen kulkeutumista korvaan.

Kalojen toinen värähtelyjä aistiva elin on kylkiviiva. Sen aistinsolut pystyvät aistimaan erityisesti matalataajuista värähtelyä.

Sisäkorvan ja kylkiviiva-aistin avulla kala pitää tasapainonsa, kuulee ja aistii muita värähtelyjä. Monien kalalajien tiedetään ääntelevän käyttämällä esimerkiksi uimarakkoa, luita ja lihaksiaan. Tutkimukset viittaavat myös siihen, että kalat mittaavat parvissa kylkiviiva-aistin avulla etäisyyttään toisiin kaloihin. Kalat käyttävät ääniaaltoja myös saalistuksessa – ne joko välttävät uhkia tai etsivät saalista niiden avulla.

– Esimerkiksi hait käyttävät matalataajuista ääntä saaliin havannoinnissa. Sokea haukikin löytää saaliinsa sen aiheuttamien värähtelyjen perusteella, ja saattaa erehtyä tarttumaan mökkiläisen jalkaan, Teppo Vehanen sanoo.

Kalat ovat yleisesti herkkiä äänille, joiden taajuus vaihtelee 100 – 2000 hertsin (Hz) välillä.

– Lajien välillä on kuitenkin suuria eroja kuuloalueessa. Esimerkiksi lohen kuuloalue on 40 – 350 Hz, turskan 20 – 38.000 Hz ja amerikankantasillin 200 – 180.000 Hz. Melun haitallisuus on siis sen voimakkuuden, keston ja taajuuden lisäksi myös hyvin lajikohtainen kysymys.