São Miguelin saari Azoreilla onluonnonystävän vihreä paratiisi
São Miguel on Azoreiden suurin saari. Vuodesta 1546 pääkaupunkina toimineessa Ponta Delgadassa on noin 70 000 asukasta. Se on vilkas matkailu- ja satamakaupunki.
Ponta Delgadan vanhan kaupungin kadut ovat kapeita ja yksisuuntaisia. Sen ilmeelle leimallisia ovat mustin laavakivin ja valkoisin kalkkikivin kuvioidut jalkakäytävät, valkoiset kirkot mustin laavakivisomistein, takorautaiset parvekkeet, sinivalkoisista keramiikkalaatoista tehdyt katukyltit sekä plataanipuut.
Mereen
laajennettu kaupunki
Kaupungin rantakatu, Avenue Infante D. Henrique, on rakennettu mereen. Kadulla on useita hotelleja, ostoskeskus Solmar Avenida Center, matkailuneuvontapiste Tourismo ja sitä liikennöivät myös muualle saareen lähtevät bussit. Vuonna 2008 valmistuneella nauhamaisella Pavilhão Do Mar -satama-alueella on ravintoloita, myymälöitä, risteilyalusten terminaali ja ulkoilmakatsomo.
Kaupunkia voi kierrellä turistijunalla, hevosrattailla, minibusseilla, takseilla tai jalkaisin. Turistijuna lähtee kierrokselleen rantakadulta. Minibussit kiertävät arkipäivisin kaupunkia kolmea eri reittiä.
Kiertelyn lomassa voi istahtaa nauttimaan rehevästä kasvillisuudesta José do Canto-, António Borges- ja Anthero de Quental -puistoissa.
Sotamuseon kokoelmiin voi tutustua São Brás -linnoituksessa. Igreja do Colégio -kirkon barokkityylinen, puusta veistetty alttari on vaikuttava. Kirkon yhteydessä toimivaan museoon on siirretty kokoelmia suljettuna olevasta Carlos Machado -museosta, muun muassa maalauksia 1500-luvulta alkaen. Kaupungissa voi nauttia myös monenlaisista taide- ja kulttuuritapahtumista.
Ponta Delgadasta löytynee kaikki turistin tarvitsema joko pienistä myymälöistä tai ostoskeskuksista. Tuliaisiksi voi ostaa hedelmätuotteita ananashillosta erilaisiin likööreihin, teetä ja käsitöitä, esimerkiksi sinivalkoista, käsinmaalattua keramiikkaa, kalansuomuista tehtyjä koruja ja tauluja sekä pitsiliinoja ja laavakivituotteita.
Ruokapaikkoja moneen makuun. Viihtyisä Largo da Matrix -ravintola löytyy katukahvilan yläkerrasta Matrix-aukiolta. Satamassa sijaitsevan Amfiteatron löytää helpoimmin kulkemalla amfiteatterin juuresta katsomon alle jäävään ravintolaan. Henkilökuntana on hotelli- ja ravintolakoulun oppilaita. Neljän ruokalajin ateriakokonaisuus alku-, pää- ja jälkiruokineen ja kahveineen on kokeilemisen arvoinen.
Ravintoloiden ruokalistoilta löytyy erityisesti kalaa ja muita merenantimia. Saarten omaa tuotantoa olevat ananakset, banaanit, jamssi, maissi, karhunvatukka, passionhedelmä, juustot, viinit, olut ja tee antavat oman säväyksensä gastronomiaan.
Kun kaupunki on katsottu, voi matkailija retkeillä saaren muissa osissa tai suunnistaa merelle. Yhdessä päivässäkin ehtii saarta kiertelemään, sillä se on vain 90 kilometriä pitkä ja 8-15 kilometriä leveä.
Saaren muihin osiin pääsee helposti joko opastetuilla retkillä, busseilla tai vuokra-autolla. Tärkeimmät nähtävyydet ovat kraaterijärvet Sete Cidaresissa eli Lagoa Verde ja Lagoa Azul sekä Lagoa do Fogo ja Lagoa das Furnas sekä Caldeira Velha -ja Achada -vesiputoukset.
Lähde jossa
uiminen nuorentaa
Furnaksen kylässä sijaitsee useita kuumia lähteitä sekä Terra Nostran kasvitieteellinen puutarha. Se on vihreyden, kasvillisuuden ja luonnon monimuotoisuuden kaunis ilmentymä. Nuoruuden lähteen 40-asteinen ja rautapitoinen vesi elvyttää kropan – sanotaan, että lähteessä uiminen nuorentaa kymmenellä vuodella.
Saaren entinen pääkaupunki Vila Franca do Campo, saaren pohjoispuolella sijaitseva Ribeira Grande ja saaren asutushistorian alkupaikka Povoaçao ovat myös näkemisen arvoisia.
Teetehdas Chá Gorreanna, Arrudan kasvihuoneananasviljelmä ja likööritehdas, keramiikkatehtaat Cerâmica Vieira sekä Cerâmica Micaelense ovat mukavia käyntikohteita, joista voi ostaa myös tuliaisia.
Saaren liikennekulttuuri on mielenkiintoinen. Kapeista kaduista huolimatta autojen vauhti on kova, mutta jalankulkijoille annetaan auliisti tietä. Tien tukkeena saattaa olla väärin parkkeerattu auto, siirrettävä lypsykone tai laitumelta toiselle vietävänä oleva lehmälauma.
Yksi saarten elinkeinoista loppui vuonna 1987, kun valaanpyynti kiellettiin. Kekseliäät ja olosuhteiden armoilla olemiseen tottuneet azorilaiset ovat kehittäneet sen tilalle valas- ja delfiinisafarit. Useat eri yritykset vievät matkailijoita merelle. Retkien onnistumiseksi tarvitaan riittävän hyvät olosuhteet merenkäynnin suhteen sekä hiukan onnea kaskelottien, sinivalaiden ja eri delfiinilajien näkemiseen. Rahat palautetaan, mikäli ”saalista” ei saada.
Saarten välillä on lauttaliikennettä varsinkin sesonkiaikaan ja lentoyhteyksiä hoitaa paikallinen lentoyhtiö SATA Air Açores.