Jos toivot löytäväsi tästä jutusta älykkäimpien eläinten top ten -listan, joudut valitettavasti pettymään. Eri eläinlajien älykkyyden vertailu on vaikeaa, jollei peräti mahdotonta. – Top ten -listaa ei tosiaan kannata rakentaa, mutta voidaan sanoa, että kaikki kädelliset, useat valaslajit, mustekalat, norsut sekä isot papukaijat ja varislinnut ovat hyvin älykkäitä. Kotieläimistä hevonen, nauta ja erityisesti sika, joka ymmärtää peilin merkityksen, ovat varsin suuriaivoisia ja älykkäitä, kertoo pitkän linjan eläintieteilijä Jussi Viitala.
Vuonna 2004 Tieto-Finlandia -ehdokkaana olleelta Viitalalta ilmestyi vastikään teos Älykäs eläin, joka valottaa eläinten älyn mysteerejä.
Sosiaalisuus, pitkäikäisyys ja opportunistinen elämäntapa näyttävät Viitalan mukaan suosivan eläimillä korkeaa älykkyyttä.
– Aivot ovat niin kallis elin ylläpidettäväksi, että älystä täytyy olla suuri hyöty eläimen menestymisen kannalta, jotta evoluutio niitä suosisi.
Eläinten älykkyyden osoituksina pidetään muun muassa ongelmanratkaisukykyä, oppimista sekä kykyä muistaa asioita.
– Monipuoliset, kulttuurisesti periytyvät ääni- ja elesignaalit ovat yksi älyn merkki. Sellaisia ovat myös kyvyt ratkoa erilaisia ongelmia, tehdä yhteistyötä sekä luovia menestyksellisesti sosiaalisissa tilanteissa. Kaikki nämä ominaisuudet löytyvät muun muassa kotoiselta korpiltamme ja sen sukulaisilta, Viitala sanoo.
Hän muistuttaa, että niin ihmisten kuin eläintenkin älykkyyttä on vaikea mitata. Varsinaisia eläinten älykkyystestejä ei ole olemassa, mutta eläimet voidaan panna ratkomaan erilaisia lajille ominaisia ongelmia. Lisäksi voidaan tutkia niiden työkalujen käyttöä, kulttuureja ja viestintää.
– Eläinten ongelmanratkaisutaitoja on tutkittu jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan eläinten älyn laadusta tiedetään hyvin vähän. Jokaisen lajin äly on sopeutunut ratkaisemaan niitä ongelmia, joita laji elinympäristössään kohtaa.
Eläinten kyky uusiin oivalluksiin hämmästyttää usein tutkijat.
– Esimerkiksi mustekala, joka avaa lasipurkin kierrekannen päästäkseen käsiksi purkissa olevaan äyriäiseen, ratkaisee ongelman, jollaista se ei normaalissa elinympäristössään kohtaa.
Parvikäyttäytyminen tuo oman haasteensa älykkyystutkimukseen. Esimerkiksi muurahaiset ja mehiläiset ovat sosiaalisina hyönteisinä erikoistuneet tiettyihin toimintoihin, jotta yhteisö toimisi. Yksilöiden älyllisyyden lisäksi tällöin on tutkittava kollektiivista älykkyyttä.
Vaikka eläinten älykkyyttä ei voida mitata onnistuneesti ihmisillä käytettävillä älykkyysosamäärillä, näinkin on yritetty tehdä.
Lännenalankogorillanaaras Koko tunnetaan maailmalla hämmästyttävistä taidoistaan: sen on sanottu ymmärtävän yli 2 000 englanninkielistä sanaa ja käyttävän 1 000 viittomakielen viittomaa.
Kokon kouluttaja, Stanfordin yliopiston tutkija Francine Petterson ilmoitti tutkimustensa perusteella gorilllan älykkyysosamäärän huitelevan 70 – 95 välillä. Pettersonin väite ja mittaustavat ovat saaneet runsaasti kritiikkiä.
Eläinlajien älykkyyden todetaan usein vastaavan tietyssä kehitysvaiheessa olevan lapsen älykkyyttä. Simpanssien, gorillojen, papukaijojen, delfiinien ja sian on sanottu yltävän älyllisesti noin 5-vuotiaan lapsen kehitystasolle.
Kanadalainen psykologi ja koirien tutkija Stanley Coren rankkaa keskivertokoirat älyllisiltä kyvyiltään 2-vuotiaan lapsen tasolle. Corenin mukaan koirat voivat ymmärtää jopa lähes parisataa sanaa ja onnistuvat tarkoituksellisesti huijaamaan ihmisiä ja muita eläimiä.
Älykkyydestä keskusteltaessa ei voi välttyä kysymästä, korreloiko aivojen koko älykkyyden kanssa.
– Jossain määrin kyllä, mutta esimerkiksi suuret papukaijat ja varislinnut yltävät huomattaviin älyllisiin suorituksiin varsin pienillä aivoilla.
– Lintujen aivot ovat organisoituneet toisin kuin nisäkkäiden, joilla on hermosoluja vain aivojen kuorikerroksessa. Linnuilla niitä on koko aivomassassa, joten pieniinkin aivoihin saadaan mahtumaan huomattava määrä hermosoluja, Viitala vastaa.
Älykkyyden yhtenä osoituksena pidetään eläimen tietoisuutta itsestään erillisenä yksilönä. Tätä voidaan tutkia perinteisellä peilitestillä.
– Peilistä ovat itsensä tunnistaneet ainakin isot ihmisapinat, delfiinit, norsut, harakka ja sika. Kovin monia lajeja ei ole vielä edes testattu.
Saman eläinlajin yksilöiden älykkyydessä on viimeaikaisten tutkimusten mukaan isojakin eroja.
Jälkikasvun hankkiminen saattaa joillakin lajeilla parantaa naaraiden älyllistä suoriutumista. Synnyttäneiden rottanaaraiden on todettu selviävän ongelmanratkaisutilanteista ja rohkeutta vaativista suorituksista synnyttämättömiä paremmin. Kiitos tästä kuuluu raskauteen liittyville hormonaalisille muutoksille.
