Vanha mylly kertoavoi monta tarinaa
Paratiisisaaren smaragdinvihreä meri, sinistä taivasta vasten piirtyvä rakkauden temppeli Taj Mahal tai ylellinen bungalow minikylpylällä – moni odottaa unelmalomaltaan nautinnollisia aistimuksia. Päinvastainenkin on yleistä: lomaohjelmaan saatetaan poimia Berliinin pommitusten jäljiltä raunioksi jätetty keisari Wilhelmin muistokirkko, Auschwitzin keskitysleiri tai Alcatrazin pahamaineinen vankilasaari.
Tuho, onnettomuus tai kärsimys voivat vedota matkailijoihin. Tällaiselle synkälle matkailulle on englanniksi jo vakiintunut käsite ”dark tourism”. Rauniolinnoihin ja uponneisiin laivoihin liittyy usein salaisuuksia ja kummituksiakin, jotka heittävät niiden ylle romanttista jännittävyyttä. Myös hylätyt teollisuuskiinteistöt ja elinkeinomurroksessa autioituneet aavekaupungit ovat alkaneet maailmalla vetää puoleensa matkailijoita.
Sopisiko notkahtanut Myllysilta tällaisten matkailukohteiden sarjaan? Yhtymäkohtia toki löytyy esimerkiksi turistien tulvassa kylpevään Pisan kaltevaan torniin, joka kallistui vuosisatoja sitten ilmeisesti huonosti tehtyjen perustusten ja maakerrosten liikkeiden vuoksi. Myllysilta-draaman loppukohtaus on vielä näkemättä. Kaupunkikuvallisista ja liikenteellisistä syistä johtuen notkosillalle tuskin kuitenkaan nuijitaan valtuustossa nähtävyyden roolia.
Uuden matkailutuotteen siemen saattaa paremminkin piillä tarinassa, jonka kulttuuriosaajat voivat punoa rupsahtaneen Samppalinnan myllymamsellin ja siitä nimensä saaneen siltarähjän ympärille. Myös opastetut kierrokset saavat uutta sisältöä, kun ainakin lämpimämmiltä leveysasteilta saapuville voidaan kertoa hyisestä talvestamme, joka vääntää jopa sillat mutkalle. Matkailussa menestyksen salaisuus on usein mieliin painuva tarina.
