Eteläisessä Suomessa totuttua kylmemmän talven kovien pakkasten jakso kasvatti aluksi nopeasti vesistöjen jääpeitettä. Jäät lisääntyivät silti vähemmän kuin yleisesti oletetaan. Samaan aikaan sattuneet runsaat lumisateet muodostivat ilman ja veden/jäänpinnan välille untuvapeitteen kaltaisen, lämpöä eristävän kerroksen. Lisäksi pitkälti lumen painosta jään päälle noussut vesi on vakava jään kantavuutta vähentävä tekijä. Siksi vesistöjen jäät ovat normaaliarvoja heikompia.
Suomen ympäristökeskus varoittaa, että varsinkin suurten järvien selkävesillä ja Itämerellä jäät voivat olla vaarallisen ohuita rantojen paksuista jääpeitteistä huolimatta. Maamme etelä- ja keskiosissa jäiden keskipaksuus oli vuoden vaihtuessa 15–30 senttimetriä ja pohjoisosissa 20–50 senttiä (www.ymparisto.fi).
Kiinteä niin kutsuttu teräsjää kantaa yksin kulkevan ihmisen, jos jään paksuus on viisi senttiä. Moottorikelkkaa kannattaa turvallisesti 15 sentin ja tuhat kiloa painavaa henkilöautoa 15–20 senttimetrin paksuinen teräsjää. Suoraan vedestä syntynyt teräsjää on suurikiteistä, sinisävyisen tummaa, kirkasta ja lasimaista.
Vesi ja lumisohjo muodostavat jään päälle niin kutsuttua kohvaa, joka on kantavuudeltaan selvästi heikompaa kuin teräsjää. Jäällä liikkuminen on paikoin vaikeaa vesi-lumisohjon vuoksi. Seuraavilla kovilla pakkasilla sohjokerros jähmettyy kohvajääksi, joka on väriltään maitomaisen vaaleaa, runsaasti ilmakuplia sisältävää ja pienirakeista. Kohvajään kantavuus on vain noin puolet teräsjään kestävyydestä.
Jään paksuuden ja kantavuuden ohjearvot ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia. Jokaisen jäällä kulkevan on aina varmistettava paikalliset ja ajalliset olosuhteet, jotka voivat vaikuttaa jääkannen kestävyyteen. Esimerkiksi jäähän muodostuvat halkeamat heikentävät kantavuutta, vaikka railot eivät ulottuisikaan jääkerroksen pintaan saakka. Yleisesti hyväksytyn nyrkkisäännön mukaan halkeaman reunamilla jään kantavuus on alentunut noin 60 prosentilla. Kahden halkeaman risteyskohdissa kestävyys on heikentynyt peräti 75 prosentilla.
Mutta eivät virhearvioinnin mahdollisuudet jään kantavuudesta vielä tähänkään lopu. Alkutalven sääolosuhteista jään kestävyyteen vaikuttavat pakkaslukemien lisäksi myös ilmavirtaukset. Tuulella syntynyt jää on rakenteeltaan hauraampaa kuin tyynellä säällä syntynyt, saman paksuinen jääkerros.
Maaliskuun 10. päivänä jäänpaksuus oli maan etelä- ja keskiosassa 37–55 senttiä. Esimerkiksi Säkylän Pyhäjärven jää oli puolimetristä eli yhden sentin keskiarvoa paksumpaa. Maan pohjoisosassa jään paksuus on vastaavasti pääosin 55–70 senttiä. Kilpisjärvellä jäätä oli kuitenkin jopa 81 senttiä. Lukemat ovat monin paikoin lähestyneet keskiarvoa, lähinnä kohvajään lisääntymisen vuoksi. Lapissa jäät ovat edelleen monin paikoin keskimääräistä ohuempia.
Merellä jäätilanne on jopa kimurantimpi kuin sisävesillä, sillä veden suolaisuus laskee veden jäätymispistettä. Jo tämä tekee yleistykset eri vesistöjen kesken mahdottomiksi. Mutta myös sulamisvaiheessa meriveden suolalla on ka-vala vaikutuksensa. Suolainen vesi ei jäädy, ja kiinteänkin jääkannen sisään muodostuu koko talven sulina pysyviä ”taskuja”.
Keväinen jää on kaikkein petollisinta. Kun merijää alkaa sulaa, jäässä olevien suolataskujen suhteellinen tilavuusosuus kasvaa, mikä puolestaan heikentää merkittävästi yksinomaan jääpeitteen paksuuden mukaan määriteltyä kantavuutta.
