Keskellä peltoaukeaa kulkee Krapuoja, joka kuljettaa maatalouden ravinteita suojaisaan Laukanlahteen. Rehevöityminen ja veden surkea laatu ovat kiusanneet asukkaita jo vuosikymmeniä.

- Vesi on niin likaista, ettei omaan rantaan halua mennä uimaan, huokaa Laukanlahden suojeluyhdistykseen kuuluva ranta-asukas Ulla Järvelä .

Nyt järeä kaivinkone upottaa tukkeja Krapuojaan padon tukirakenteiksi. Pato ohjaa peltojen ja metsien valumaveden kosteikkoon, jossa veden virtaus hidastuu, ravinteet laskeutuvat ja pidättyvät pohjasedimenttiin tai kasvillisuuteen.

Kosteikkoa rakennetaan särkisalolaisen maanviljelijän Juha Wikströmin maille. Hanke on osa maailman luonnonsuojelujärjestön WWF:n projektia, jonka tarkoituksena on vauhdittaa aliarvostettujen kosteikkojen perustamista.

Kosteikkotavoitteissa epäonnistuttu täysin

Kaivinkone on myllännyt Wikströmin pellolla viikon ajan. Noin 150 metrin pituinen, mutkitteleva kosteikko on perustettu kaivamalla noin 7 000 kuutiota maata.

Wikström on onnekas maanviljelijä, sillä kosteikon rakentamiskustannukset, noin 20 000 euroa, katetaan WWF:n projektirahoilla. Mikäli maanviljelijä rakentaisi kosteikon itse, se maksaisi tukien jälkeenkin reilut 6 000 euroa.

Kosteikkojen rakentamiseen on voinut anoa TE-keskukselta tukea tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Wikströmin mukaan ajatus on hyvä, mutta tuki on riittämätön.

- Tukijärjestelmän pitäisi olla sellainen, että se todella kannustaisi rakentamaan kosteikkoja. Nykyinen järjestely on maanviljelijälle kustannusloukku, Wikström lataa.

Myös WWF:n meriasiantuntija Sampsa Vilhunen pitää yhteiskunnan toimia riittämättöminä.

- Aito tahto luonnon suojelemiseksi puuttuu. Periaatteelliset raamit kyllä luodaan, mutta samalla toivotaan, ettei tukihakemuksia tule liikaa, Vilhunen pudistelee.

Kosteikko on kustannustehokas

WWF pitää nyt ääntä kosteikkojen puolesta ja Naturaan kuuluvalla Laukanlahdella on kunnia toimia kampanjan mannekiinina.

Aluevalinta on luonteva, sillä saaristomeri on Suomen pahiten maatalouden ravinnekuormituksesta kärsivä merialue.

Vilhusen mukaan kosteikko on yksi kustannustehokkaimmista keinoista vähentää ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Siksi häntä harmittaa, että Suomessa on epäonnistuttu täysin kosteikkojen rakentamistavoitteessa.

- Valtioneuvoston vahvistaman Itämeren suojeluohjelman mukaan kosteikkoja pitäisi olla 20 000 hehtaarin edestä. Tavoitteesta on täytetty ehkä prosentti, Vilhunen vertaa.

WWF voi auttaa kustannuksissa

WWF:n tavoitteena on rakentaa useampi kosteikko Laukanlahden ojiin. Krapuojan lisäksi lahteen laskee Myllyoja, jonka varrelle rakennetaan pienkosteikkoja.

Projektikoordinaattori Elina Erkkilän mukaan niiden vaikutusta tullaan seuraamaan tiiviisti.

- Tarkoituksena on muun muassa asentaa kosteikkoon ja merenlahden laskupaikkaan ympärivuorokautiset mittarit, jotka mittaavat veden laatua, Erkkilä sanoo.

Laukanlahden kosteikkorakentamisen lisäksi WWF:n projekti tarjoaa apua maanviljelijöille kosteikkojen suunnitteluun ja toteutukseen erityisesti Saaristomeren valuma-alueilla. WWF:ltä on myös mahdollisuus anoa avustusta kustannusosuudelle, joka ylittää TE-keskuksen myöntämän tuen.

LILLI JOKELA, Särkisalo