- Venäjältä olisi vaatinut vielä suurempaa kanttia olla toimimatta sotilaallisesti, mutta mikään ei olisi pakottanut noin massiiviseen hyökkäykseen ja Etelä-Ossetian ja muun Georgian välisen rajan ylittämiseen, sanoo everstiluutnantti Mika Kerttunen Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitokselta.
Kerttusen mukaan Venäjän olisi ollut hyvin vaikea olla reagoimatta tilanteessa, jossa georgialaiset rauhanturvaajat alkoivat toimia venäläisiä rauhanturvaajia vastaan, mutta Venäjällä olisi kuitenkin ollut useitakin vaihtoehtoja poliittisesta ratkaisusta tarkoin rajattuun sotilasoperaatioon.
- Voimankäytössäkin on tarjolla muita prosenttilukuja kuin nolla tai sata, Kerttunen korostaa.
- Jonkinlaista kansainvälistä ymmärrystä on ollut sille, että Venäjä lähti puolustamaan omia rauhanturvaajiaan, mutta operaation laajuus on saanut yksimielisen tuomion, sanoo kansainvälisen oikeuden professori Lauri Hannikainen Turun yliopistosta.
Venäjän ei olisi Hannikaisen mukaan tarvinnut laajentaa asevoiman käyttöä niin pitkälle Etelä-Ossetian ulkopuolelle.
Haagin pysyvä kansainvälinen rikostuomioistuin on jo ilmoittanut tutkivansa sodassa mahdollisesti tehtyjä ihmisoikeusrikoksia.
Hannikainen muistuttaa, että myös Georgia käytti omalla alueellaan kohtuutonta voimaa, joka mitä ilmeisimmin aiheutti suurta vahinkoa siviileille.
Suomella pinta-alaa ja perinteitä
Suuren rajanaapurin toiminnan seuraaminen herättää myös kysymyksen siitä, miten Suomi olisi toiminut vastaavassa tilanteessa kuin Georgia. Tosin lähtötilannetta ei ole helppo simuloida Suomeen. Georgia tunkeutui järein asein Etelä-Ossetiaan, siis omalle alueelleen, koska se katsoi, ettei Venäjän kanssa vuonna 1992 solmittu sopimus ollut enää pätevä.
Suomen ja Georgian puolustusjärjestelmien vertailussa ratkaisevan eron tekee jo historia. Suomen puolustusjärjestelmää on kehitetty vuosikymmeniä ja Suomella on paljon enemmän maapinta-alaa, mikä sotilaallisessa mielessä merkitsee taktista ja operatiivista syvyyttä.
- Meidän joukkomme voivat toimia laajoilla alueilla ja koko syvyydessä. Vihollinen puolestaan joutuu etenemään pitkiä matkoja pyrkiessään kohteeseen. Meidän maa- ja merivoimiemme tukikohdat eivät myöskään ole heti vihollisen ainakaan kevyemmän tulivaikutuksen piirissä.
Kerttunen myös korostaa Suomen puolustusjärjestelmän kerroksellisuutta. Yhden elementin pettäminen ei vielä murenna kokonaisuutta.
Georgiaa sävyttävät voimakkaat sisäiset erimielisyydet, mikä heijastuu myös puolustukseen. Georgialta puuttuu lisäksi hävittäjätorjunta lähes kokonaan.
Avoin ja raju sota yllätti
Vaikka Georgian ja Venäjän jäätyneen konfliktin leimahtaminen ei sinänsä ollut yllätys, avoimeen sotaan ajautuminen oli. Venäjä viittasi Etelä-Ossetian operaationsa yhteydessä Kosovoon. Viittaus ontuu, sillä tilanne Etelä-Ossetiassa ei ollut lainkaan verrattavissa Kosovossa toteutuneisiin kansanmurhiin. Georgian päätöstä käyttää asevoimaa voi puolestaan pitää täydellisenä virhearviona.
Suomi kääntäisi vastaavassa tilanteessa ensimmäisenä katseensa EU:n suuntaan. Vasta sen jälkeen olisi mahdollisten sotatoiminen vuoro.
Venäjä on pystynyt osoittamaan sotilaallisen voimansa, mutta on samalla tehnyt itselleen poliittista tuhoa. Georgian ja Ukrainan kaltaisten entisten Neuvostoliiton osien näyttävä hakeutuminen Natoon ja Yhdysvaltojen huomaan on Venäjälle hyvin vaikeasti nieltävä pala.
- Venäjän pitäisi nyt vaan sopeutua siihen, ettei se ole enää Neuvostoliitto. Luokoon se suurvalta-asemansa taloudellisin keinoin ja saamalla aidosti poliittisia ystäviä, Hannikainen neuvoo.
Nieltävää riittää jatkossakin. Yhdysvallat on jo sopinut ohjuspuolustusjärjestelmän pystyttämisestä Puolaan ja vastaava operaatio on suunnitteilla myös Tshekissä. Hannikainen pitää toimintaa tarpeettomana provosointina.
- Yhdysvallat sanoo, että ohjukset on suunnattu Irania vastaan, mutta kyllä ne minusta on suunnattu myös Venäjää vastaan.
Suomi puolustaa alueellisesti
Suomen puolustusratkaisun keskeinen perusta on alueellinen puolustus, joka on organisoitu kolmeen puolustushaaraan: maa-, meri- ja ilmavoimiin. Maavoimilla on puolustusratkaisussa erityisen suuri rooli. Alueellinen puolustus tarkoittaa, että koko maata ollaan valmiita puolustamaan, eikä varsinkaan operatiivisten joukkojen käyttöä ole sidottu mihinkään tiettyyn alueeseen, paikkaan tai puolustustuslinjaan.
Maavoimiin kuuluu sekä alueellisia joukkoja, jotka voivat olla jossain tietyssä kohteessa, sekä operatiivisia joukkoja, jotka ovat käytettävissä siellä missä tarvitaan. Operatiiviset joukot ovat parhaiten koulutettuja ja näillä on käytössään paras mahdollinen kalusto.
Alueellisen taistelun periaate on taistelun käyminen koko alueella ja koko sen syvyydessä.
- Puolustusratkaisuun kuuluu, että voimat keskitetään johonkin haluttuun maastokohtaan ja hetkeen, jossa pyritään kaikella käytössä olevalla voimalla ratkaisemaan asia, everstiluutnantti Mika Kerttunen selvittää.
Ilmavoimien päätehtävä on hävittäjätorjunta, jolla estetään hyökkääjän ilmaherruus ja pyritään saamaan se itselle ratkaisevassa taistelutilanteessa.
Ilmavalvontaan liittyy maa- ja merivoimien ilmatorjunta tykeillä ja ohjuksilla. Niiden käyttö tekee hyökkääjän tilanteen hyvin vaikeaksi.
- Esimerkiksi Kosovon esimerkki vuodelta 1999 osoittaa, kuinka Nato kunnioitti Serbian ilmatorjuntaa. Naton joukot toimivat aika korkealta ja menestyivät huonosti Serbian maajoukkoja vastaan.
Kolmas elementti on merivoimat, jonka päätehtävä on mereltä tulevien hyökkäysten torjunta ohjustulella - noin 80 kilometriä kantavilla meritorjuntaohjuksilla. Meriliikenteen suojeleminen on myös keskeistä.
Mahdollisia heijastusvaikutuksia
Suomen puolustusratkaisun kannalta kiinnostava skenaario on mahdollinen Itämeren puitteissa tapahtuva kriisi, josta voisi olla ainakin heijastusvaikutuksia meillekin.
- Sellainen on tietysti huomattavasti todennäköisempää kuin Georgiassa tapahtuneen kaltainen tilanne. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi todennäköistä, Kerttunen painottaa.
Myös Hannikainen näkee Itämeren alueena, jossa Venäjä voisi päätyä toimimaan niin, että se vetäisi myös Suomen mukaan konfliktiin.
Mahdollista uhkakuvaa maalaillessa pohdittavaksi tulee tarve kauppamerenkulun suojaamiseen. Käytännössä Suomen olisi varauduttava oman merialueen hallintaan ja sen käytön estämiseen muihin tarkoituksiin.
Kerttunen kuitenkin toppuuttelee Itämeren alueelle muun muassa. Britanniassa hahmoteltuja kauhuskenaarioita esimerkiksi Kaliningradin ohjustukikohdan osalta.
- En tiedä, onko sellaista vai ei, mutta kummassakaan tapauksessa sillä ei ole kovinkaan suurta sotilaallista merkitystä. Venäjä kykenee muutenkin varsin vapaasti siirtämään ja ryhmittämään sotilaallista voimaa - ydinaseita tai ohjuksia - omalla alueellaan ja omissa aluksissaan.
Poliittisesti tällaiset siirrot ovat luonnollisesti eleinä erittäin suuria ja merkityksellisiä.
Suojaisaa kolkkaa ei enää ole
Kerttusen mukaan Itämeren alueeseen ei kohdistu mitään uutta eikä akuuttia uhkaa. Uusien järjestelmien kehittäminen kestää aina vuosia.
- Joitakin ohjusjärjestelmiä, kuten maasta laukaistavia liikuteltavia ballistisia ohjusjärjestelmiä, voi tietysti ryhmittää hyvinkin nopeasti ja vaikkapa asentaa jo olemassa oleviin järjestelmiin suuremmilla sota-aluksilla, mutta se ei muuta mitään. Venäjällä ja monella muullakin maalla on tällainen valmius ollut iät ja ajat.
Kerttunen korostaa, että poliittinen sapelinkalistelu ja todellinen varustautuminen täytyy osata erottaa.
- Itämeren alueella ei ole mitään sotilaallista voimaa, joka kykenisi toteuttamaan merkittäviä maihinnousuja yhtään minnekään. Kylmän sodan aikainen maihinnousukyky on ihan oikeasti kadonnut täysin, Kerttunen sanoo.
Kerttunen muistuttaa, ettei Euroopassa ole sellaista kolkkaa, joka ei olisi jo valmiiksi ohjuskantaman piirissä. Risteilyohjusten kantama on 3 000 kilometriä ja ballististen ohjusten peräti 5 000 kilometriä. Paljon puuhatulle Itämeren laivaston ydinaseistukselle ei näin ollen ole todellista sotilaallista tarvetta.
- Se on sellaista tässä ajassa olevaa puhetta, eri asia tuleeko sille mitään katetta toimenpiteinä, Kerttunen muistuttaa.
Georgian ja Ukrainan mahdollinen Nato-jäsenyys on ennenkaikkea Venäjän suurvalta-asemaa nakertava poliittinen asia, jota ei pystytä Suomen suunnalta kompensoimaan. Baltian maiden kohdalla voidaan luonnollisesti hahmotella hieman erilaisia skenaarioita.
KIMMO LILJA
