Kalliimmat munat maistuvat
Suomalaiset ostivat tammi - kesäkuussa kananmunia liki neljä prosenttia enemmän kuin viime vuoden alkupuoliskolla. Mistään mässäilystä ei vieläkään ole kyse. Espanjalainen popsii munia liki kaksi kertaa enemmän.
Voidaan vain arvailla, miksi munien kulutus on kasvanut. Yksi syy saattaa olla hinta. Kun Suomesta tuli EU:n jäsenmaa, munat halpenivat noin 40 prosenttia. Kulutus kääntyi laskuun.
Nyt hinta on noussut vuodessa reilut kymmenen prosenttia. Munien suosio ei johdu välttämättä niiden kallistumisesta. Pikemminkin siitä, että muihin elintarvikkeisiin nähden munat ovat halpoja. Varsinkin häkkimunia myydään yhä polkuhintaan, jotta kuluttajat eivät nykyistä sankemmin joukoin ryhtyisi ostamaan luomu- tai lattiakanaloiden munia.
Kuluttajia pelotellaan, että munista voi tulla pulaa, kun häkkikanaloiden kielto astuu voimaan reilun kolmen vuoden kuluttua. Nykyisistä kanaloista liki puolet on ilmoittanut lopettavansa tuotannon. Munien tarjonta tuskin vähenee. Kanaloiden määrä on jo lähes puolittunut vuoden 2000 jälkeen, mutta ylituotanto on jatkunut.
Häkkikanalat yleistyivät meillä 1970-luvun alkuvuosina. Valtio piti huolen, ettei munantuottajaksi kuka vain päässyt. Kanalan perustaminen edellytti määrätyn peltoalan omistamista.
Isännät saivat tuolloin olla kutakuinkin rauhassa eläinsuojelijoiden kotkotuksilta. Laura Uotila Animaliasta kertoo, että ennen vuotta 1990 häkkikanaloiden ja muun tehotuotannon ongelmiin puuttuminen oli varsin hajanaista.
Siipikarjan olot tulivat julkisuuteen yleensä vain eläinsuojelurikkomusten yhteydessä.
Ruotsissa häkkien käyttö kanaloissa muuttui vuoden 2004 alussa lainvaistaiseksi. Ruotsalaiset myivät vanhat häkkinsä Suomeen, mikä hidasti meilläkin välttämätöntä siirtymistä uusiin tuotantotapoihin. Valtiovalta kielsi niiden asentamisen kanaloihin sopivalla viiveellä, niin ettei kiellosta koitunut haittaa isännille.
Suomikin aikoo pistää vahingon kiertämään. Siipikarjaliitossa kerätään tietoa myytävistä tai lahjoitettavista kanahäkeistä. Ne on tarkoitus viedä Sudaniin ja Jemeniin.
HARRI KAVÉN