Suomalaisilla menee hyvin, suurella osalla paremmin kuin koskaan ennen. Viime vuosina jatkunut talouskavu on lihottanut keskiluokan lompakkoa. Myös pienituloisten reaalitulot ovat kasvaneet ja itsensä köyhäksi kokevien määrä on on puolittunut 1990-luvun puolivälistä lähtien. Absoluuttinen köyhyyskin laski alle lamaa edeltävän tason vuonna 2002. Valtakunnassa siis kaikki hyvin.
Ei ihan niinkään. Suomalaisten hyvinvointi 2008 -raportin mukaan erot eri väestöryhmien välisessä hyvinvoinnissa ovat kasvaneet, ja Suomesta on tullut aiempaa eriarvoisempi yhteiskunta. Tuloerot ovat revähtäneet yhtä suuriksi kuin ne olivat 1970-luvun alussa - aikana, jolloin nykyisenlaista hyvinvointivaltiota vasta rakennettiin. Verotus ja tulonsiirtopolitiikka ovat hillinneet aiemmin tuloerojen kasvua tehokkaasti, mutta viime vuosina tehdyt ratkaisut ovat muuttaneet asetelmaa.
Eurostatin mittarien mukaan suhteellinen köyhyys on 1990-luvun puolivälistä lähtien lähes kaksinkertaistunut ja lapsiköyhyysaste yli kaksinkertaistunut Suomessa. Näin on tapahtunut, sillä kuluttajahintaindeksiin sidottu vähimmäisturva eli työmarkkinatuki sekä asumis- ja toimeentulotuki ovat jääneet jälkeen keskimääräisestä ansiotasosta. Tulonsiirtoja ei siis ole korotettu samaan tahtiin palkkojen kanssa.
Suhteellisen köyhyyden lisääntymistä ja tuloerojen kasvua ovat siivittäneet myös 1990-luvulta lähtien tehdyt suurituloisia hyödyttävät veroratkaisut. Tuloerot alkoivat kasvaa poikkeuksellisen nopeasti sen jälkeen, kun Suomessa siirryttiin Ruotsin ja Norjan mallin mukaiseen, eriytettyyn tuloveromalliin vuonna 1993. Silloin kaikkia pääomatuloja alettiin verottaa yhdellä veroprosentilla.
Muun muassa korkotulon ja pörssiyhtiöstä saadun osinkotulon veroprosentiksi määräytyi tasaluku 28, kun taas ansiotuloverotus säilyi progressiivisena. Suurituloisten varallisuus onkin kasvanut suhteessa enemmän kuin muiden tulonsaajaryhmien. Suurituloisimpien parhaiten tienaavalla prosentilla jo lähes 2/3 tuloista muodostuu kevyesti verotettavista pääomatulosta. 1990-luvun alussa osuus oli reilu kymmenesosa.
Suomi ei ole verotuksen ykkösmaa
- Kun kaikki ajavat pieni- ja keskituloisten etuja, ja siitä huolimatta tapahtuu tämä muutos, niin asiaa on ihmeteltävä, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Risto Sullström toteaa.
Samaa asiaa hämmästelee Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala . Hänen mukaansa viimeisten 10-20 vuoden aikana Suomessa tulonjakoa on järjestelty tavalla, joka on vaarassa rapauttaa hyvinvointivaltiomallin peruspilarin, universalismin ja sosiaalivakuutusidean aatteen.
- Isot tuloerot ovat aina vieneet köyhäinhoitoyhteiskuntiin, Tuomala toteaa ja sanoo pelkäävänsä Suomen olevan matkalla luokkayhteiskuntaan.
Hän muistuttaa tulojen tasauksen vähentyneen myös silloin, kun varallisuusvero poistettiin vuonna 2006, ja pian myös perintöverolle jätettäneen jäähyväiset. Suurituloisia hyödyttävän verotuksen keventämistä on perusteltu eri maiden välisellä verokilpailulla, Suomen kilpailukyvyllä ja huippuosaajien houkuttelemisella meikäläisille leveysasteille.
Tuomala kuitenkin muistuttaa, ettei Suomi ole maailmalla suinkaan verotuksen ykkösmaa. Meillä kokonaisverotus on pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Silti maat ovat monissa kilpailukykymittauksissa Suomea edellä, vaikka myös julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on niissä paljon suurempi kuin Suomessa.
Talouskasvu jakoon tasaisemmin
Tuomalan mukaan monesti kuulee väitettävän, että tuloerojen kasvattaminen on perusteltua, sillä ne luovat talouteen dynamiikkaa. Niiden on sanottu kannustavan ihmisiä kouluttautumaan ja etenemään urallaan. Professorin mielestä menneisyys todistaa kuitenkin toista.
- Suomen taloushistoriassa on ollut voimakkaan talouskasvun vaiheita, joissa tuloerot ovat silti pienentyneet, hän huomauttaa ja viittaa 1960-luvun puolivälin ja 1980-luvun lopun talouskasvuun.
Professorin onkin vaikea ymmärtää tuloerojen kasvattamista puoltavia näkemyksiä.
- Ajattelun lähtökohtana on se, että ihminen on itse ansainnut tulonsa. Vuonna 2006 Suomen suurin ansiotulo oli Mikael Liliuksen tienaamat 11 miljoonaa, ja mielestäni on aika absurdia ajatella, että se kaikki olisi hänen omaa ansiotaan.
Tuomalan mukaan talouskasvun hedelmiä tulisikin jakaa tasaisemmin. Hän ihmettelee, miksi tuottavuuden ja tuotannon kasvusta niin suuren osan on mentävä suurten yritysten ylimmälle johdolle, kevyesti verotettuja pääomatuloja saaville ja niille, joilla on mahdollisuus muuntaa ansiotuloja pääomatuloiksi.
Pääomatuloverotusta muutetaan
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen myöntää, että pääomatuloverotuksen ja tuloverotuksen suuressa erossa varsinkin suurien tulojen kohdalla on ongelmia. Hänen mukaansa asiaan aiotaan puuttua syksyllä, kun verojärjestelmän kokonaisuudistusta suunnitteleva asiantuntijatyöryhmä aloittaa työnsä.
- Ennen isoja muutoksia tehdään tilapäisiä ratkaisuja. Osinkoveron ja tuloveron suhteen pitää olla parempi, hän myöntää ja sanoo haluavansa hillitä veronmaksumoraalia ja oikeudenmukaisuutta murentavaa verokikkailua.
Hänen mielestään rikastuminen on kuitenkin sallittava ja siihen on hyvä myös kannustaa.
- Jos yhteiskunnasta tehtäisiin sellainen, ettei onnistuminen ja riskinotto ole kannattavaa, me köyhtyisimme, hän sanoo ja toteaa, että työpaikkojen tarjoamisen täytyy olla kannattavaa.
Kataisen mukaan tuloerojen kasvua ei kuitenkaan nykyisessä hallituksessa tavoitella tietoisesti.
- Tuloerojen kasvattaminen ei ole missään nimessä päämäärä. Tavoitteena on se, että verotus maksimoi työllisyyden ja lisää kaikkien käytössä olevia tuloja, hän vakuuttaa, ja muistuttaa monien tekijöiden vaikuttavan tuloerojen kasvuun.
- Korkeasuhdanteessa tuloerot lisääntyvät pääomatulojen kasvusta johtuen. Kun osakekurssit ovat korkealla tasolla, yritykset maksavat osinkoja. Sille ei mitään voi eikä se ole keneltäkään pois. Tuloerot tasaantuvat, kun mennään huonompaan taloustilanteeseen, mutta sitä ei kukaan toivo.
Epätasaiset kevennykset
Budjettivallan käyttäminen on yksi tärkeimmistä eduskunnan ja hallituksen tehtävistä. Valtion talousarviota rakennettaessa päätetään siitä, mikä yhteiskunnassa on tärkeää: keneltä verorahat kerätään, minkätasoisia hyvinvointivaltion palveluita annetaan tai kuinka paljon euroja käytetään tulonsiirtoihin. Ensi viikonloppuna hallitus sopii budjettiriihessä omista painotuksistaan.
Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa on esitetty 1,2 prosentin tuloveronkevennyksiä marginaaliveroihin kaikissa tuloluokissa.
Tuomala kritisoi Kataisen budjettiesityksen veronkevennyksiä eriarvoisuutta pönkittäviksi, sillä veroalesta hyötyvät lopulta eniten suurituloiset.
- Kataisen mukaan kevennykset kohdennetaan tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin. Tämä on kielellistä harhaanjohtamista, jossa sana tasaisesti saa aivan erikoisen uuden merkityksen. Marginaaliverojen keventäminen 1,2 prosenttia kaikissa tuloluokissa on kaukana tasaisesta verojen keventämisestä, sillä nyt kevennys on sitä suurempi, mitä suuremmat tulot ovat, Tuomala puuskahtaa.
Hän muistuttaa verotuksen progression lievenevän asteittain suuremmissa tuloluokissa, sillä marginaaliveron pudotessa jokaisella tulotasolla 1,2 prosenttia kevennys kertautuu tuloasteikon yläpäässä.
- Kaikkein suurimmissa tuloissa kevennys on monikymmenkertainen aivan pienimpiin verotettaviin tuloihin nähden.
Mikäli Kataisen ehdottama veronkevennys toteutetaan, Tuomalan mukaan verotuksen progressio kevenee, mikä pönkittää eriarvoistumiskehitystä.
Erot näkyvät veroratkaisuissa
Katainen näkee veronkevennysten vaikutukset kuitenkin toisin. Hänen mielestään huono-osaisuutta parannetaan kaikkein parhaiten nimenomaan työn verotusta keventämällä.
- Kun tuloveroja on alennettu, työllisyys on parantunut ja verotulot kasvaneet, hän muistuttaa ja toteaa sellaisessa tilanteessa olevan myös enemmän jaettavaa vähäväkisille.
Kataisen mielestä veronkevennykset ovat tärkeitä myös suomalaisen työn hinnan kilpailukyvyn kannalta.
- Tuloverokevennyksillä voidaan vaikuttaa palkankorotustarpeeseen. Veroja kevennettäessä nimellispalkkakorotusten ei tarvitse olla niin suuria, valtiovarainministeri puolustelee.
Sitä paitsi valtiovarainministerin mielestä Suomen veroprogressiota ei ole varaa lisätä enää yhtään.
- Verotuksen progressio on maailman kireimpiä Suomessa, ja sen takia palkankorotuksista ei jää perusammateissa paljoa käteen. Jos omalla ahkeruudella ei ole merkitystä elintason kannalta, se on tosi turmiollinen tie. Verotuksen täytyy kannustaa ottamaan vastaan työpaikkoja.
Kataise mukaan verouudistusta tekevässä työryhmässä mietitäänkin sitä, miten verotuksen painopistettä voi muuttaa siten, että työn verotus voisi alentua jatkossakin.
Puolueiden välisten erojen on sanottu kadonneen, mutta hyvinvoinnin kasvattamiseen niillä on kuin onkin erilaiset keinot. Muun muassa vihreät, vasemmistoliitto ja sosiaalidemokraatit ovat vaatineet veronkevennyksiä ja tulonsiirtojen lisäystä pieni- ja keskituloisille, mutta kokoomus ja keskusta näkevät pienituloisten hyvinvoinnin lisääntyvän ennen kaikkea silloin, kun työnteosta tehdään kannattavaa. Pienituloisia suosivien veronkevennysten tilalle valtiovarainministeriö on väläytellyt työtulovähennyksen mahdollisuutta, joka kohdistuisi pienimpiin ansiotuloihin.
- Asiasta päätetään budjettiriihessä, ja voi olla fiksu ratkaisu tehdä tämä kohdennus, Katainen sanoo.
Stakesin erikoistutkijan, dosentti Pasi Moision mukaan verokeskustelua käytäessä täytyisi huomioida se, että monet verot ovat välillisiä ja kaikille samoja.
- Pienituloiset käyttävät paljon suuremman osan tuloistaan ruokaan ja maksavat välillisia veroja, kuten alv-veroa, suhteellisesti enemmän. Täytyy myös muistaa, että suurin osa veroista kerätään tasaprosentilla, sillä kunnallisverohan on tasavero, hän toteaa.
Tulonsiirrot jääneet jälkeen
Tuloeroihin vaikuttavat veroratkaisujen lisäksi myös sosiaalietuuksien kehitys.
- Jos tehdään veroale, joka perustuu palkkaan tai työtuloon, ne ihmiset, jotka eivät saa mitään työtuloa, eivät siitä hyödy. Pieni- ja keskituloiset vaativat veroratkaisua täydentäviä elementtejä, sosiaalietuuksien ja julkisten palvelujen parantamista, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Risto Sullström muistuttaa.
Syksyllä monien palveluiden hinnat ovat kuitenkin päin vastoin nousemassa, kun esimerkiksi terveyskeskus- ja päivähoitomaksuja ollaan korottamassa.
Tulonsiirtojen reaalitaso on jäänyt keskimääräisestä ansiotasosta jälkeen noin 25-30 prosenttia kymmenen viime vuoden aikana. Kansantaloustieteen professori Matti Tuomala vaatiikin asumis-, työmarkkina- ja toimeentulotuen pikaista nostamista.
Niiden kasvattamista vältellään Tuomalan mukaan kannustinloukkujen vuoksi ja sen pelossa, että ihmiset laiskistuvat.
- Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien keskimääräiset tulot ovat olleet 1990-luvun alusta lähtien lievässä laskutrendissä. Koska tämä keppi ei ole heihin toiminut, ehkä kysymys onkin siitä, että ei yksinkertaisesti ole olemassa työpaikkoja, joihin nämä henkilöt voisivat sijoittua, Tuomala sanoo ja viittaa työelämän kasvaneeseen vaatimustasoon.
Ministeri Kataisen mukaan tulonsiirrot eivät voi pysyä suhdannesyistä johtuvien mittavien tulonlisäysten vauhdissa, sillä sosiaalietuudet eivät voi olla palkkaa suurempia. Hän haluaa kuitenkin muistuttaa hallituksen jo tehneen "megalomaanisen suuria" parannuksia hyvinvointiyhteiskunnan rakenteisiin.
- Ensi vuonna tehdään Suomen historian suurin tulonsiirron lisäys, kun pienimmät äityis-, isyys- ja sairauspäivärahat nousevat 160 eurolla kuukaudessa.
Katainen muistuttaa myös kansaneläkkeen saajille tehdyistä korotuksista.
- Valtaosa kansaneläkkeen saajista sai 50 euron korotuksen tasokorotuksesta ja kuntien kalleuskykyluokituksen poistamisesta johtuen. Samoin opintotuki nousi 15 vuoden jälkeen ensimmäisen kerran tänä vuonna peräti 15 prosenttia, hän luettelee ja toteaa, ettei muita lisäyksiä ole nyt suunnitteilla.
Kiistaa suhteellisesta köyhyydestä
Suhteellisen köyhyyden määritelmää kritisoidaan usein, ja kriitikoiden joukkoon kuuluu myös valtiovarainministeri Jyrki Katainen.
- Se, mikä ihmistä kiinnostaa, on absoluuttinen köyhyys. Suhteellinen köyhyys ei hetkauta ketään, valtiovarainministeri väittää.
Kataisen näkökulmasta suhteellisen köyhyyden kasvu tai tuloerot eivät ole todellisia ongelmia, mikäli myös pienitulosten reaalitulot kasvavat. Hänen mukaansa silloin ei pitäisi olla väliä sillä, että jollakin muulla menee paremmin.
Tuomalan ja Moision näkökulmasta myös suhteellinen köyhyys on merkityksellistä. Heidän mukaansa yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot, sosiaalinen liikkuvuus vaikeutuu ja mahdollisuuksien tasa-arvo rapautuu.
- Puhutaan suhteellisen välimatkan teoriasta, siitä, että pienituloisten lapsilla on pidempi matka nousta taloudellisesti ja kulttuurisesti keskiluokkaiseen elämäntyyliin, Moisio selittää.
Suurten tuloerojen maissa hyvä- ja huonotuloisten asuinalueet ovat eriytyneet ja turvattomuus on lisääntynyt. Tuloerojen kasvaessa myös varallisuuden suojaamiseen käytetyt palvelut kasvavat.
- Ongelmia ei synny parissa vuodessa, mikäli pienitulostenkin tulot kasvavat. Mutta jos puhutaan vuosikymmenistä, asia on eri. Mikäli varakkaiden tulotaso, elämäntyyli ja odotukset karkaavat, niin jossain vaiheessa rikkaat eivät enää halua keskiluokkaisia palveluita. Se synnyttää poliittisen noidankehän. Eliitti ei ole enää valmis satsaamaan julkiseen hyvinvointisektoriin, ja hyvinvointivaltion legimititeetti sen keskuudessa vähenee, Moisio selittää.
VENLA PYSTYNEN
