Treffi

Jalka kipsissä ja
ääni käheänä

<p>Kuvamanipulaatio/Matti Arimaa<br />Veeti Kallio (vas.), Kimmo Rasila, James Hetfield, Juba Tuomola, Pate Mustajärvi ja Peter Criss tietävät, kuinka pahalta peruuttaminen tuntuu.</p>

Kuvamanipulaatio/Matti Arimaa
Veeti Kallio (vas.), Kimmo Rasila, James Hetfield, Juba Tuomola, Pate Mustajärvi ja Peter Criss tietävät, kuinka pahalta peruuttaminen tuntuu.

Noin kaksi kuukautta sitten kaatuessaan sarjakuvataiteilija Juba Tuomola ei aavistanut, millainen riesa kipeästä piirtokädestä muodostuisi. Kivusta huolimatta hän jatkoi piirtämistä jonkin aikaa, mutta leikkauksen uhatessa oli jättäydyttävä sairauslomalle.

Lomalle oli jäämässä myös Tuomolan piirtämä suosikkisarjakuva Viivi ja Wagner.

- Pienen flunssan pystyn sinnittelemään, mutta päivittäistä strippisarjakuvaa ei ole mielekästä piirtää varastoon, säännöllisesti Helsingin Sanomiin Viiviä ja Wagneria tekevä Tuomola kertoo.

Leikkaus kuitenkin peruuntui, ja kahden kuukauden sairausloma typistyi viiteen viikkoon.

Viiville ja Wagnerille ei sen sijaan huilia ole tiedossa. Viiden viikon ajan nuoret sarjakuvantekijät piirtävät omasta näkökulmastaan strippejä sarjaan Viivi ja Wagner sairauslomalla , jossa pariskunta saa uudenlaisia tulkintoja.

- Idea tuli Hesarilta . Vaihtoehtona oli, että joku toinen taiteilija tekisi korvaavaa sarjaa tai sitten toteutettaisiin Viiviä ja Wagneria tribuuttityylillä, jota käytetään paljon musiikissa. Jälkimmäinen tuntui mielenkiintoisemmalta, Tuomola vertailee.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jo pitkään ilman lomia puurtaneelle Tuomolalle tauko tuli tarpeeseen, vaikka kyse onkin käden kuntouttamisesta.

- Ehkä alitajuisesti ajattelin jo tarvitsevani lomaa. Toipumisen aikana onkin tarkoitus pohtia, miten voisin järjestää tulevaisuudessa lomaa vuosittain, Tuomola miettii.

Lavalle vaikka jalka kipsissä

Aina ei ole kuitenkaan mahdollista hankkia laadukkaita korvaajia, ei etenkään kesäteatterissa, jossa resurssit ovat rajalliset ja harjoitusaika jää usein hyvin lyhyeksi.

Samppalinnan kesäteatterin toimitusjohtajan Heikki Sankarin mukaan paras keino tapaturmien varalle onkin niiden ennalta ehkäiseminen.

- Koreografiassa katsomme, voiko esimerkiksi jotakin hyppyä tehdä kymmeniä esityksiä peräkkäin. Lisäksi varaudumme säähän hieman erilaisin versioin, jotta ei tapahtuisi liukastumisia, Sankari summaa.

Kovassa työtahdissa haavereita ei voi välttää, ja silloin rooleja paikataan parhaan mukaan - usein aikataulun ehdoilla. Esimerkiksi viime vuonna harjoituskauden alussa polvensa loukanneen Pertti Koivulan päärooli oli helppo korvata pienemmässä osassa olleella Mika Honkasella . Välillä venymiskyky on kuitenkin koetuksella.

- Erään äänihuulivaurion kohdalla varauduimme esittämään näytöksen ikään kuin playbackina. Näyttelijä olisi näytellyt puheosuudet normaalisti, mutta lauluosuudet olisi laulanut hänen sijastaan toinen näyttelijä. Tähän ei kuitenkaan tarvinnut mennä, Sankari muistelee.

Peruutus onkin näyttelijän pahin painajainen. Sankari muistaa tapauksen Helsingin kaupunginteatterista, jossa eräällä näyttelijällä oli kipsattu jalka aamulla, mutta illalla hän oli jo näyttämöllä - tosin kohtauksensa istualtaan näytellen.

- Yleisö suhtautui tilanteeseen todella hienosti ja kannusti esittäjää koko esityksen ajan. Näissä tilanteissa syntyy parhaimpia ja hyvin ainutlaatuisia esityksiä, itsekin Helsingin kaupunginteatterissa näyttelevä Sankari tietää.

Biisien opettelua ja jännittämistä

Jos on peruuttaminen vaikeaa, on sitä myös paikkaajan rooliin astuminen. Turkulainen Harri Huuhtanen tuurasi keväällä kahdella Liverpoolin keikalla Daisyn basistia Tomi Lehtolaa , jonka perheessä odotettiin jälkikasvun syntymistä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Jännitin ensimmäistä keikkaa ihan älyttömästi. Keikan puolessa välissä huomasin, että hommahan sujuu, mutta sitten teinkin heti virheen, Huuhtanen naurahtaa.

Kitaraa soittavan Huuhtasen haasteena oli myös uuden soittimen, eli basson, kaulaan pujottaminen. Ennen esiintymisiä yhtyeellä oli alle viisi yhteistä harjoitusta, minkä lisäksi Huuhtanen sai apua alkuperäiseltä basistilta.

- Hommaa helpotti se, että olin fanittanut bändiä pitkään, joten tiesin biisit ja pojat entuudestaan. Ennen yhteisiä treenejä harjoittelin yksin basson kanssa noin kaksi viikkoa.

Keitä bändissä sitten voi korvata?

- Alkuperäinen on aina parempi. Esimerkiksi Oasiksen kohdalla jotain jäi puuttumaan, kun Noel Gallagher ei ollut esiintymässä, vaikka muuten he soittivat hyvin. Toisaalta ammattilaisten kohdalla korvaamisen ymmärtää, sillä heillä on leipä kyseessä, Huuhtanen pohtii.

Ja yllättävät sattumukset kuuluvat esittävään taiteeseen.

- Ihmiset tulevat teatteriin elävän vuorovaikutuksen vuoksi, Heikki Sankari lisää.