Sunnuntai

Morsiamia ja avoanoppipuolia

Herätän toistuvasti hämmennystä nimittämällä jonkun avopuolisoa morsiameksi tai sulhaseksi. Joku ihmettelee, että eikö vasta häissä ole morsian ja sulhanen. Monien kielitajuun taas sopii, että vasta kihloissa olevia nimitetään morsiameksi ja sulhaseksi. Sitä ennen ollaan vain tyttö- ja poikaystäviä tai -kavereita, jopa pelkkiä kavereita. Eipä näille sanoille tietysti mitään ehdotonta virallista määritelmää olekaan. Ollaan taas sillä alueella, jossa sukupolvet kohtaavat toistensa kielenkäytön ja samalla erilaiset seurustelutavat, parisuhteet ja käsitykset rakkaudesta, kumppanuudesta ja sitoutuneisuudesta.

Minun nuoruudessani vakituista hellua kyllä sanottiin morsiameksi ja sulhaseksi, ainakin arkikielessä. Ja kyllä Suomen kielen perussanakirjakin (1992) antaa morsiamen merkitykseksi häiden morsiamen ja kihlatun lisäksi arkikielessä myös heila, kulta ja rakastettu. Samat merkitykset annetaan myös sulhaselle. Miksi sitten jotkut kavahtavat näitä sanoja silloinkin, kun kyseessä on vuosikausia yhdessä asunut avopari? Ehkä ne viittaavat johonkin sellaiseen vanhanaikaiseen sitoutuneisuuteen, joka ei enää sovi nykypäivän käsityksiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kieli elää maailman muutosten mukana, eikä sitä voi eikä tarvitsekaan estää. Kuitenkin on harmi, että morsian ja sulhanen ovat tässä laajemmassa merkityksessään jääneet vähemmälle käytölle. Kuinka paljon iskevämpää ja lyhyempää olisi esitellä morsiamia ja sulhasia kuin esimerkiksi poikani avovaimoa tai tyttökaveria tai asuinkumppania ja olla koko ajan epävarma, millä nimellä asianomainen lopulta haluaisi itseään kutsuttavan. Olen huomannut, että avopuolisokin on monille yhdessä asuville kelpaamaton sana. Ollaan vain kavereita.

Entisiä väljemmät ja muuttuvammat parisuhteet haastavat kielenkäyttöä muutenkin. Millä nimellä kutsuisin esimerkiksi poikani asuinkumppanin isän nykyistä vaimoa, siis avominiäni äitipuolta? Olen jo kokeillut käytännössä sanaa avoanoppipuoli. Se on tietysti huvittanut, mutta samalla monet ovat alkaneet pohtia, voisiko naimakaupan kautta syntyneiden sukulaissuhteiden nimityksiä ottaa uuskäyttöön ja soveltaa myös avosuhteisiin. Miltä kuulostaisivat vaikkapa avovävy ja avoappi? Lapsipuolista on puhuttu aina, mutta entäs isovanhempien sukupolvessa. Onko lapsenlapsipuolia ja niiden myötä avomummuja ja avovaareja?

Ihmisyhteisöille on aina ollut tärkeää tietää, kuka on kenenkin kanssa ja keiden lapset ovat naimisissa keskenään. Siitä kertoo muun muassa se, että appi, anoppi, vävy ja miniä ovat suomalais-ugrilaisia sanoja ja siten vuosituhansia vanhoja. Morsian on saatu lainaksi balteilta jo vuosituhansia sitten sekin. Sulhanen tosin edustaa myöhempää kerrostumaa, ja sen käyttö rajoittuu vain lähimpiin sukukieliimme.

Morsiamen, anopin ja vävyn kaltaiset sanat osoittavat sellaista sosiaalista järjestystä, jonka nykyinen maailmanmeno on kyseenalaistanut. Nopeiden muutosten parisuhdemarkkinoihin suomen kieli on mukautunut hyvin ottamalla englannista etuliitteen ex. Sen avulla voi taas kätevästi osoittaa tietynlaisia suhteita. Minäkin tunnen ihan hyvin yhden ihmisen, joka on poikani ex-avoanoppipuoli.

HARRI MANTILA