Sunnuntai

Oman elämänsä soturi päätyi vankilanjohtajaksi

TS/Timo Jakonen<br />Eristysselli kaltereineen puistattaa Marja Vakkalaa. Se onkin Huittisten avovankilassa yksi harvoista paikoista, jossa on kalterit. Pitkään vankilassa istuneelle siviilimaailma voi olla outo, joten muun muassa koevapaus ja siviilityöt ovat Vakkalan mielestä hyviä keinoja harjoitella vapautta.
TS/Timo Jakonen
Eristysselli kaltereineen puistattaa Marja Vakkalaa. Se onkin Huittisten avovankilassa yksi harvoista paikoista, jossa on kalterit. Pitkään vankilassa istuneelle siviilimaailma voi olla outo, joten muun muassa koevapaus ja siviilityöt ovat Vakkalan mielestä hyviä keinoja harjoitella vapautta.

- Terve, sanoo ruskettunut tatuoitu nainen kerrostalon rappukäytävässä vastaantulevalle nuorelle muovikassia kantavalle miehelle.

- Morjens, vastaa mies ja jatkaa matkaa ulko-ovelle.

Jos naisella ei olisi sinistä virkapukua ja 1960-luvun kerrostalo ei olisi aidatun alueen sisällä, voisi äkkiseltään kuvitella kahden naapuruksen kohtaavan.

Ollaan Satakunnan vankilassa Huittisissa ja tatuoitu nainen on vankilan uusi johtaja. Muovikassimies on asukas.

Nauravaisesta ja jämäkästi kättä puristavasta Marja Vakkalasta ei saisi johtajabyrokraatin stereotypiaa.

Vankilanjohtajan asuun hän istuu hyvin, kun on ensin ommellut housujen sisäsaumoista ja paidan sivuista reilusti sisään. Puku on vasta laina-asu. Vakkala on aloittanut Huittisten ja Köyliön vankiloiden johtajana heinäkuun alussa.

Helvetit ja muut ärräpäät tulevat Vakkalan suusta luontevasti adjektiiveina, vaikka sitten kirkkoneuvoston kokouksessa.

- Kiroiluani on paheksuttu niin paljon, että olen päättänyt olla luopumatta siitä koskaan, nainen sanoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Muutenkin Vakkala on opetellut olemaan oma itsensä, myös vankilanjohtajan paikkaa hakiessaan. Psykologisissa testeissä hän päätti vastata juuri niin kuin vastaisi eikä niin kuin ajatteli, että kuuluisi vastata.

- Minut täytyy valita sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa, en kelpaa. On turha yrittää esittää fiksumpaa, mitä on.

Mitä testit sitten kertoivat? Että Vakkala on epämuodollinen ja oma itsensä.

Pitkäaikaisena haaveena poliisin ura

Vakkalan ensimmäinen koulutus oli lastentarhanopettajan. 35-vuotiaana, kolmen lapsen ja eron jälkeen hän aikoi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa, otti kirjan käteensä, treenasi ja punnersi ja pyrki poliisikouluun. Eikä päässyt.

- Syynä olivat liian huono näkö ilman silmälaseja sekä rikkomukset: kaksi ylinopeussakkoa.

- Kaikella on tarkoituksensa. Ihmisen elämä ohjautuu sen mukaan.

Vakkalan elämä ohjasi lukemaan hallintotieteiden maisteriksi ja töihin elämänsä työpaikkaan, Punkalaitumen vastaanottokeskuksen johtajaksi. Siinä yhdistyi sosiaaliala hallintoon ja talouteen. Työssä hän oli seitsemän vuotta kunnes keskus suljettiin 2006.

Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa ja vankeinhoidossa Vakkala näkee paljon samaa.

Molemmissa on kyse marginaaliryhmistä, ja talojen toiminnassa oli samankaltaisuuksia. Molemmissa järjestetään työpajatoimintaa ja haetaan verkostoja, jotka tukevat reittejä normaaliin elämään.

Punkalaitumella Vakkala otti asiakseen kehittää työnhakua eli luoda suhteita paikallisiin yrityksiin, jotta nämä harkitsisivat maahanmuuttajan palkkaamista. Se onnistui. Keskukseen soiteltiin hyvien työntekijöiden perään ja samalla asenteet muuttuivat.

Samaa Vakkala toivoo voivansa toteuttaa Satakunnan vankilassa, joka on avovankila. Mahdollisuuden siihen antaa kaksi vuotta sitten voimaan tullut vankeuslaki, joka korostaa vankien valmennusta vapauteen.

- Tämä uusi vankeuslaki on mahtava. Idea on, että vanki ei enää palaa, teemme itsemme tarpeettomiksi. On hieno juttu, että on koevapaudet ja siviilityöt.

Pitkään istuneelle siviilimaailma on outo

Vaikka ihmistä säilyttäisi visusti lukkojen takana vuosikaudet, jossain kohtaa hänet täytyy joka tapauksessa vapauttaa ja hänen täytyy sopeutua yhteiskuntaan. Nyt sitä on mahdollista opetella erilaisten koevapauksien ja siviilityöntekomahdollisuuksien ansiosta. Niistä on ehtinyt kertyä hyviä kokemuksia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Valmistelu tehdään hyvin. Varsinkin jos on istunut pidempään, siviilimaailma on aika outo.

Aiemmassa työssään Tampereella sosiaalityöntekijänä Vakkala oli luomassa vankilasta vapautumisen palvelumallia. Hän kävi tapaamassa vankilasta vapautuvia, etsi heidän kanssaan asuntoa ja työtä, kävi mukana Kelassa ja sosiaalityöntekijällä, haki teitä normaaliin elämään.

- Näin Tampereella mikä tilanne on: vangit vapautuvat usein tyhjän päälle, ei ole asuntoa, työtä, ei mitään.

Työssä Vakkala huomasi myös asenteen vankeja ja vankilaa kohtaan. Sanat herättävät pelkoa.

Vakkala nautti työstään eikä vankien kanssa tullut yhtään negatiivista kokemusta. Kiitosta sai paljon. Nuoremmat pitivät äitihahmona ja monelle hän oli ainoa "normaali" yhteys siviilimaailmaan.

Yhteistä kaikille vapautuville oli luja usko siihen, ettei tule takaisin vankilaan.

- Ei se helppoa ole, jos ei ole työtä. Työ on elämässä niin tärkeä osa.

Vakkala itse oli työttömänä puoli vuotta vastaanottokeskuksen sulkemisen jälkeen. Kun työtä rupesi hakemaan, vaati vahvaa psyykeä, ettei tuntenut itseään arvottomaksi.

Palvelujen käyttäjänä hänelle jäi huono kuva työvoimatoimistosta. Kohtelu voi olla nöyryyttämistä. Sosiaalitoimistoon Vakkala ei nöyrtyisi vaikka menisi kuinka huonosti.

- Systeemi on olemassa ja lakisääteisesti ihmisillä on siihen oikeus, mutta kukaan ei halua mennä nöyryytettäväksi. Siinä tilanteessa ihminen on herkillä ja kaikki on pienistä sanavalinnoista kiinni.

Kunnallisdemokratia on näennäistä

Uuteen työhuoneeseensa Vakkala haluaa vihreyttä, kasveja. Ne riittävät.

- En tästä mitään kotia tee, hän naurahtaa.

Hän muistelee nauraen kollegan tokaisua eräälle vankilanjohtajalle, joka kehui vankilaansa kodikkaaksi: "haluaisinpa nähdä kotisi".

Kotona Vakkalaa odottaa 15-vuotias tytär, jonka kanssa käydään Scorpionsien konserteissa ("niin kauan kun kelpaan mukaan niin hyvä ja itekkin tykkään"), koira ja mies. Kunnallispolitiikassa Vakkala on toiminut 1980-luvulta lähtien. Politiikassa hän on oppinut sanomaan asiat suoraan, mutta myös illuusiot ovat karisseet.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Yksi asia mikä pilaa kunnalliselämän, on politiikka.

- Olen ehdottomasti pienten kuntien kannalla. En ole keksinyt, miksi suuri olisi parempi. Kunta merkitsee, että ollaan ihmisen asialla. Jos kunta on iso, se jää kauas ihmisestä. On jo tosin jäänyt, demokratiaa ei enää ole, on vain näennäisdemokratiaa. Valtuustoilla ei oikeasti ole merkitystä.

Ideologialtaan Vakkala sanoo olevansa sosiaalidemokraatti. Heikompaa pitää auttaa. Valtakunnanpolitiikasta hän näkee ideologioiden kadonneen. Ne näkyvät vain puheissa, ei teoissa.

- Olen politiikkaan äärettömän pettynyt.

Taistelua oman itsensä kanssa

Tatuoinnit käsivarsissa paljastavat Vakkalan elämänfilosofian sille, joka osaa lukea kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Vasemmassa kädessä on ystävyys. Oikeassa alin merkitsee soturia.

- Katson olevani oman elämäni soturi, Vakkala sanoo tosissaan.

Taisteluja töissä tai politiikassa hän pitää pikkuasioina. Suurin taistelu käydään siinä, että löytää oman itsensä, sen mitä on ja mitä elämältä haluaa.

- Elämä on mielenkiintoista. Ei aina yksinkertaista ja helppoa, mutta mielenkiintoista.

Keskimmäinen ja ylin tatuointi ovat harmonia ja tasapaino, asioita, joita Vakkala tavoittelee elämässään. Hän uskoo olevansa ikuinen optimisti, vaikka teini-ikäinen tytär joskus muistuttaa, ettei se ihan aina ole pitänyt paikkaansa.

- Asioilla on tapana järjestyä. Kuulostaa typerältä, mutta se on tosiasia.

Miksi viinaa vedetään iloon ja suruun

Satakunnan vankila on avovankilana tavoiteltu paikka. Vangit pääsevät ulos pihalle halutessaan.

- Suljetuissa vankiloissa ollaan sellissä koko päivä ja kerran päivässä päästään ulos. En itse kestäisi sitä.

Vakkalan mukaan ihmiset eivät ymmärrä eivätkä osaa kuvitella mikä valtava menetys vapaudenriisto on, varsinkin vuosien tuomio.

- Lain mukaan ajatus on, että vapaudenriisto on se rangaistus. Muun pitää olla normaalia ja vangin sijoittumista yhteiskuntaan on edistettävä, sanoo Vakkala ja kaivaa vihreän lakikirjan esille.

Moni rikos tehdään päihteiden alaisena.

- Päihteet ovat suuri ongelma jo nyt ja ongelma kasvaa tulevaisuudessa. Pitäisi tutkia, miksi päihteiden käyttö lisääntyy niin valtavasti meidän yhteiskunnassamme. Miksi sekä hyvään että pahaan oloon otetaan viinaa tai väkevämpiä päihteitä?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- En pidä itseäni parempana ihmisenä sen vuoksi, että käytän vain vähän alkoholia. Mulle tulee vaan niin helvetillisen kauhee krapula.

Sisäinen ristiriita kadonnut

Huittisten vankila-alueen pihalla on grillikatos ja pieni huvimaja, jossa nyt istuu pienellä sateella ihmisiä tupakalla.

- Mä muistan, kun olin täällä aikoinaan sossuna, tunsin ristiriitaa, kun hoidin vankien asioita - oikeastaan taistelin vankien asioiden puolesta - ja mietin, että he ovat tehneet kuitenkin jotain väärää. Sellainen oikean ja väärän ristiriita. Se on kadonnut kokonaan, sanoo Vakkala.

Itse vankien asuinrakennuksessa tulee harvakseltaan vastaan vankeja. Vartijat ovat omassa kopissaan, ja Vakkala huikkasee sisään.

- Kukkaset kukkii, kun pojat hoitaa, vitsailee Vakkala ja koskettaa muovikukkaa ruokailutilan eteisaulassa.

- Että ihan kodikas vankila, hän sanoo.

Ja nauraa päälle.

HANNA TOIVONEN, Huittinen

TS/Timo Jakonen<br />Vakkala ei aio istua vain työhuoneessaan Tarjan kanssa. Hän pitää tärkeänä kiertää siellä missä itse ruohonjuuritason työ tapahtuu, vankila-alueella tapaamassa työntekijöitä.
TS/Timo Jakonen
Vakkala ei aio istua vain työhuoneessaan Tarjan kanssa. Hän pitää tärkeänä kiertää siellä missä itse ruohonjuuritason työ tapahtuu, vankila-alueella tapaamassa työntekijöitä.
TS/Timo Jakonen
TS/Timo Jakonen