Sunnuntai

Kielijuttu: Postin jobia

Postin työ eli jobi on toimittaa kirjeet, lehdet ja muut sellaiset lähettäjältä vastaanottajalle. Postin lähettäjä maksaa postilaitokselle siitä, että posti tulee varmasti perille.

Postin toimittaminen perille on aina ollut posteljooneille kunnia-asia. Postinkantajien peräänantamattomuutta ja palvelualttiutta kuvataan muun muassa siinä klassikkosarjakuvassa, jossa Aku Ankka vaaroista ja vaivoista välittämättä toimittaa lähetykset niin vuoren huipulle kuin meren pohjaankin.

Postin idea on nerokas. Periaatteessa kuka tahansa voi missä tahansa kirjoittaa kirjeen kenelle tahansa. Posti kulkee, kun Kusti polkee. Posti on ollut globaali systeemi jo ennen kuin maapalloistumisesta tiedettiin mitään. Suomessa postia polkee nyt perille Itella, tai ainakin sen pitäisi. Nyt on ilmassa merkkejä siitä, että postitteleva kansa voi odottaa huonoja uutisia.

Muuan kansalainen yritti taannoin lähettää pikapakettia susirajan taakse. Hänelle kerrottiin, että ei onnistu yhtä nopeasti kuin ennen, sillä posti on "kehittänyt palvelujaan".

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tänä kesänä moni mokkiläinen on saanut postia Postin Asiakaspalvelulta ja joutunut hieraisemaan silmiään. Tiedotteeksi nimetyssä paperissa seisoo aluksi näin: "Posti haluaa palvella loma-asukkaita parhaalla mahdollisella tavalla ja turvata laadukkaan postinjakelun myös lomaosoitteeseen." Jäljempää käy ilmi, että paras mahdollinen palvelu ja laadukkaan postinjakelun turvaaminen tarkoittavat käytännössä sitä, että postilähetysten vastaanottaja joutuu maksamaan tästä "palvelusta". Pienimmillään kuukausimaksu on 24 euroa, suurimmillaan puolen vuoden maksu 456,50 euroa. Erillismaksua perustellaan sillä, että postinjakaja joutuu poikkeamaan vakituiselta postinjakelureitiltään. Tiedossa on kuitenkin tapauksia, joissa tämä ei pidä paikkaansa. Postinjakajan ei tarvitse poiketa reitiltään, hänen pitäisi vain pysäyttää autonsa ja raottaa sen ikkunaa entiseen tapaan reitin varrella olevan laatikon luona.

Itellan verkkosivuilla hehkutetaan, että yrityksen missio on tyytyväinen asiakas. Myös tiedotteessa kutsutaan vastaanottajaa asiakkaaksi ja postinjakamista palveluksi. Asiakkaasta ja palvelusta puhuminen ilmeisesti oikeuttaa maksujen perimisen. Itellan tiedote on taas hyvä esimerkki siitä, miten kieltä käytetään mustan vänkäämisessä valkoiseksi. On suorastaan kielellinen paradoksi luvata, että palvelua parannetaan, jos siinä ei ole parantamisen varaa.

Oikeasti kyse ei tietenkään olekaan palvelujen parantamisesta. Postiaan odottavan ihmisen vinkkelistä kyse on törkeästä rahastamisesta ja, mikä tärkeintä, posti ei kulje perille asti, kuten kaiken kohtuuden nimissä kuuluisi.

Vesa Heikkinen

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti.