Intialaislähtöinen Samuel Lindström , 16, tuli Suomeen kolmen vuoden ikäisenä. Hän on joutunut rasismin kohteeksi jalkapallokentällä jo nuorena.
- Vastustajan pelaajaa saatettiin käskeä vartioimaan neekeriä. Neekeriä huudeltiin myös, jos vaikkapa menin johonkin tilanteeseen liian kovaa, TPS:n B-nuoria edustava Lindström muistelee.
Myös TPS:n liigajoukkueen ranskalaiskärki Armand One , 25, on joutunut huutojen kohteeksi ennen aikuisikää.
- 15-vuotiaana Ranskassa ottelun yhteydessä katsomossa ollut pieni lapsi osoitti minua ja sanoi isälleen: "Isä, hän on musta ja ruma." Lapsen isä käski lapsen olla välittämättä, One kertaa.
Suomi rasistisempi kuin Englanti
Suomen ja Ranskan lisäksi One on pelannut Englannissa ja Skotlannissa. Brittein saarilla One ei ole kohdannut rasismia.
- Englannissa ja Skotlannissa tilanne vaikutti hyvältä. Ranskassa minulle sen sijaan tehtiin apinaääniä 16-vuotiaana. Suomessa taas kohtasin rasismia viime vuonna Kotkassa, kun pelasimme KooTeePeetä vastaan, One sanoo.
- Kotipeleissä omat kannattajamme käyttäytyvät kuitenkin asiallisesti, hän kehuu.
Lindström on käynyt pelimatkoilla Saksassa, Ranskassa ja Virossa. Hän on myös asunut vuoden Yhdysvalloissa. Ulkomailla hän ei ole kohdannut rasismia.
Molemmat pelaajat huomioivat kentällä erityisesti rasistiset kommentit.
- Rasismiin suhtautuu eri tavalla kuin muihin negatiivisiin huutoihin. Toimin tilanteen mukaan. Joskus vain kävelen pois, One kertoo.
Myös Lindström reagoi rasismiin voimakkaasti.
- Suutun, jos kuulen rasistisia huutoja. Yritän kuitenkin pysyä rauhallisena.
Onen mielestä rasismi ei ikinä kohdistu vain yhteen pelaajaan.
- Rasismi vastustajan tummaa pelaajaa kohtaan on rasismia myös oman joukkueen tummaa pelaajaa kohtaan, hän muistuttaa.
Lajin pitäisi yhdistää
Sekä Onen että Lindströmin mielestä rasismi on vakava ongelma.
- Rasismia ei missään nimessä saisi esiintyä. Jalkapallo on laji, jonka pitäisi ennemmin yhdistää kuin erottaa ihmiset, pelaajat toteavat.
Molemmilla on toiveita myös rasismin torjunnan suhteen.
- Pienestä pitäen juniorijoukkueissa saisi olla sekä tummia että valkoihoisia pelaajia. Näin lapset tottuisivat näkemään erilaisia ihmisiä, Lindström ehdottaa.
Onen mielestä ongelmaa pitäisi korjata pelaajalähtöisesti.
- Kannattajat tulevat otteluihin pelaajien takia. Siksi olisi hyvä, jos ensimmäiseksi pelaajat muuttaisivat rasistisia asenteitaan.
One kertoo, että rasismin torjunnassa sanoista tekoihin on pitkä matka. Molemmat pelaajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että esimerkiksi erityiset tapahtumat ovat tervetulleita. Pelaajat muistelevat ilolla muun muassa viime elokuun paikallisottelua, jossa TPS:n ja Interin pelaajat, ottelun tuomarit sekä 8011 katsojaa näyttivät rasismille symbolisesti punaista korttia.
- Tapahtumat ovat hyviä. Tulevaisuudessa punaiset kortit saisivat olla ylhäällä pidempäänkin kuin vain muutaman sekunnin, Lindström toivoo.
- Tempaukset ovat ainakin hyvä alku, One toteaa.
Parempi kentällä kuin kadulla
Onen ja Lindströmin mielestä jalkapallo ei kuitenkaan ole erityisen rasistinen laji.
- Törmään rasismiin useammin vapaa-ajalla kuin jalkapallon yhteydessä, Lindström kertoo.
Myös One kohtaa enemmän rasismia vapaa-ajalla.
- Baarissa joku saattaa kutsua minua neekeriksi. Kun haukkuja tajuaa, että olen Tepsin Armand One, hän alkaa kaveerata kanssani.
One haluaa pysyä rasismista erossa myös isän ominaisuudessa.
- Vaimoni on valkoihoinen, joten lapsemme eivät ole täysin mustia eivätkä täysin valkoisia. He kyselevät, miksi asia on näin. Yritän selittää heille, että se on vain luonnollista, One kuvailee.
Juhavaltteri Salminen
