Kotoperäiseen lajistoon ja kotieläimiin painottuvassa Zoolandian eläinpuistossa saa kulumaan mukavasti pari tuntia. Toinen samanlainen vierähtää huvilaitteissa ja vaikkapa mönkijäradalla. Kaikkine eväs- ja pissataukoineen vierailu käy siis kokopäiväretkestä.
Zoolandiaa vuodesta 1995 pyörittänyt Raimo Tuominen kertoo, että paikan linja on tietoisesti rauhallinen ja pienimuotoinen - esimerkiksi äänekkäitä ja massiivisia laitteita ei puistoon edes haluta.
- Haluamme olla ennen kaikkea perhepaikka. Emme kilpaile isojen huvipuistojen ja niiden uutuuslaitteiden kanssa.
Tuomisen mukaan Zoolandia on kerännyt kiitosta myös sillä, ettei jonoja juuri ole edes suosituimpina aikoina. 80 000 vuosikävijämäärästä kolme neljännestä tulee lyhyen kesäkauden aikana. Huvipuisto-osa onkin avoinna vain kesäkaudella.
Suomen ainoan eläinpuisto-toimintakeskus-huvipuisto -yhdistelmän ohella Zoolandian kokonaisuuteen kuuluvat puutarhatalo ja -myymälä, hampurilaiskahvila, ravintola, hostelli sekä camping-alue karavaanareille. Suunnitelmissa on rakentaa samaan yhteyteen vielä pieni vesipuisto.
Liedossa Suomen ainoat davidinhirvet
Zoolandian eläinpuistossa on kaikkiaan nähtävillä pari sataa eläintä ja noin 70 lajia. Nisäkkäät, kuten hirvet, porot, kauriit, kamelit, muflonit, alpakat ja metsäsiat ovat tilavissa ulkoaitauksissa alueen reunoilla. Kotieläinten tallit ovat pihapiirissä. Matelijat ja linnut asustavat omissa taloissaan.
Eräänlaisena erikoisuutena voi pitää sitä, että eläinpuistossa ei ole petoeläimiä lainkaan. Linjaus on johtajan mukaan syntynyt kuin itsestään, sillä puiston tasainen maasto ei sovellu esimerkiksi karhujen ja susien elinympäristöksi.
Puiston uusimmat asukkaat ovat Suomen ainoiden davidinhirvien keväällä syntyneet kaksi vasaa. Viime vuosisadan alussa katoamassa ollutta hirvilajia koitetaan nyt elvyttää luomalla uutta kantaa eurooppalaisissa eläintarhoissa, ja myöhemmin on tarkoitus palauttaa niitä luontoon.
Matelijatalossa riittää jännitystä
Matelijatalon varsinainen kuningatar on viisimetrinen tiikeripython Lyyli.
Eräs pieni tyttö on kuitenkin koko käärmetalosta sitä mieltä, että se on sen verran ällöttävä paikka, että hän kieltäytyy tulemasta sisään. Niinpä tyttö lampsii sen sijaan katselamaan ponia ja hevosia pihalle - siinä jäävät pythonit ja alligaattorit näkemättä isältäkin.
Eläinpuiston johtajan mukaan matelijatalo onkin kokemusten mukaan ehdottomasti pikkuvieraille puiston jännittävin paikka, varsinainen urheuskoe. Kolmevuotiaalle pojalle kilpikonnan kohtaamisesta ja sen oudoista silmistä riittääkin puhuttavaa useiksi päiviksi.
Varsinkin kun vielä edellisellä vierailukerralla terraarioiden äärestä palattiin juosten, mutta kauhusta kankeana.
KALLE KIRSTILÄ
