Itänaapurin kauris
Kuudelle hengelle suunniteltu Volga oli 1960-luvulla yleinen näky niin Suomessa kuin Neuvostoliitossakin, ja auto oli suosittu varsinkin taksina. Idänkauppaa tehnyt Juhani Kanerva kulki Moskovassa usein Volgan kyydissä. Kauppamies ihastui autoon siinä määrin, että itselle oli saatava samanlainen.
Neukkumasinistit Ry:n sihteerinä toimiva Kanerva osti vuosimallia 1966 olevan Volga M-21:n kymmenen vuotta sitten Latviasta. Aiemmin autolla oli kurvaillut paikallinen pastori.
Huonokuntoinen kulkupeli peruskorjattiin Latviassa ja entisöitiin myöhemmin Suomessa. Kulkeminen on sujunut luotettavasti, ja Volga on ollut käytössä esimerkiksi hääautona. Suuria kommelluksia ei ole osunut kohdalle.
- Olimme Hattulassa kokoontumisajoissa ja kiersimme Hämeenlinnaa letkassa. Yhtäkkiä moottori sammui ja muu kulkue meni ohi. Tämä on pahin mitä on sattunut.
Kanervan Volga on siitä harvinainen, että auton nokalla kiiltää kaurista esittävä keulakoriste. Vuodesta 1963 lähtien kauris jäi pois, sillä se oli liian vaarallinen Volgan ja jalankulkijan törmäyksessä. Koristetta kutsuttiinkin maailman tehokkaimmaksi lihakoukuksi.
Ihanteellinen matkanopeus Kanervan Volgalla on 70-80 kilometriä tunnissa. Kovemmassa vauhdissa alkaa tärinä, kun alkuperäiset ristikudosrenkaat joutuvat koville. Autossa on 2,4-litrainen nelisylinterinen moottori, ja huippunopeudeksi Kanerva arvioi noin 110 kilometriä tunnissa. Volgaa valmistettiin aikoinaan 603 kappaletta myös KGB:n käyttöön, jolloin konehuoneessa ärjyi 160 kilometrin tuntinopeuteen yltävä V8-moottori.
Volga-harrastaja kiittää auton yksinkertaista rakennetta. Kun konepellin avaa, kaikki osat ovat heti näkyvillä ja vaihdettavissa. Neuvostoliitossa autot rakennettiin siten, että remontti voitiin tehdä nopeasti tien päällä. Myös Volgan ulkoasu on aitoa venäläistä designiä, eikä tyyliä ole kopioitu amerikkalaisista autoista.
- Uusissa autoissa ei ole sielua, Kanerva toteaa ja käynnistää Volgan moottorin veivillä.
SIMO AHTEE