Käki alkaa kukkua heti, kun kurkien kaukainen trumpettisektio on vaiennut.
Tuulenpuuska pyöräyttää ensimmäisen tuulivoimalan vauhtiin, toinen seuraa kuin kilpasille lähtisi, pian tuuli tavoittaa viimeisenkin. Propellit pyörivät hulluina ja hurisevat tasaisesti kuin rakennusmies ruuanperäisillään.
Kyösti Iitin ihmemaassa Pöytyän Kaitoonmäellä luonto ja tekniikka elävät erikoislaatuisessa sopusoinnussa. Kansantaiteilija ja uudisraivaaja on hierojantyönsä sivutoimena kymmenessä vuodessa muovannut viisihehtaarisen kallion laen mieleisekseen; paikaksi, jonka kaltaista ei ole kenelläkään muulla, ja joka on Kössille ja hänen puolisolleen paikoista armahin.
- Koti ja kapakka, Kyösti naurahtaa jalat tukevasti peruskalliolla.
Kyösti Iitin juuret ovat Pöytyän metsämailla, suonsyrjän siirtolaiskodissa, linnuntietä vain parin kilometrin päässä ihmemaasta. Sieltä juurikasharvennuksen lujittamalla työmoraalilla varustettu 14-vuotias lähti metsätöihin. Kuuden vuoden perästä puu vaihtui metalliin.
- Siitä tuli isoin elämäntyöni - ja se vei terveyteni, Kyösti kuvaa Wärtsilän levyseppäkoulusta alkanutta pitkää pätkää elämästään.
Metallimiehen terveyttä alkoi ruostuttaa astma. Poikasesta asti urheillut Kyösti aloitti taistelun astmaa vastaan juosten.
- Seitsemän vuoden ajan kävin töissä juosten. Lyhimmillään 12 kilometriä, kotiin palasin usein kiertoreittejä.
Kohtuutta juoksija ei tuntenut. Hän juoksi sadan kilometrin kilpailuja ja ahneimmillaan kolme maratonia kahden vuorokauden sisällä kaverinaan satojen maratonien Kalevi Saukkonen .
- Maratonennätykseni on 2.34. Taitaa olla astmaatikkojen maailman kärkiluokkaa.
Kyösti sanoo astman tulleen tavallaan onneksi. Oli pakko miettiä jotain muuta metallityön tilalle. Hän kävi hierojakoulun.
Pian paljastui, että Kössin hyppyset pystyvät komentamaan menestyksellä paitsi puuta ja metallia, myös ihmiskroppaa. YK:n ex-pääsihteeri Kofi Annanin lähettämä kunniakirja kiitoksena hieronnasta kielii, että asiakkaita on ollut aika korkealtakin tasolta.
Mäntyä kasvava kalliopalsta erotettiin Vuorilampi-nimiseksi tilaksi kymmenen vuotta sitten. Naantalilainen palasi pöytyäläiseksi. Teki talon, järven, rantasaunan ja kokonaisen ihmemaan.
- Tämä on minulle jo lapsuudesta tuttu paikka. Täällä oli hyvät rinteet ja jännä maasto, Kyösti muistelee mittaillen katseellaan puolen hehtaarin järveä.
- Kymmenen vuotta olen tehnyt järveä mäen päälle. Siinä se nyt on.
Järvi - tai miniatyyrijärvi, kuten tekijä tarkentaa - on 150 metriä pitkä ja monimuotoinen. Niemeä, notkoa, saarelmaa.
Kumpi lopulta on isompi elämäntyö: vuodet levyseppä-hitsaajana vaiko oman järven tekeminen?
Työ levyseppänä oli rutiinia. Tiesi mitä teki ja tiesi sen hallitsevansa. Toisaalla minulla oli ollut pennusta asti pyrkimys värkätä kaiken näköistä, pikkupojan mäkiautosta lähtien. Mikään työ ei synny sattuman satona. On idea, ajatus ja sitten piirustus päässä. Ja romukauppa on kansantaitelijan tavaratalo.
Osa teoksista on syntynyt jo Naantalissa. Uusimmasta päästä on eläinperhe, jonka äkkinäinen katsoo karhuksi. Kyösti korjaa, että kyseessä on Kaitoonmäen gepardi. Isä kuntoilee painoja nostaen, äiti loikoilee rantasaunan verannan ylishirren päällä ja pentu leikittelee korkealla männyssä.
Järven yllä merikotka on iskenyt kyntensä loheen.
Veistos on Naantalin-ajoilta.
- Merikotkan nimi on Bush, lohen Saddam, hän sanoo ja paljastaa samalla veistoksiin sisältyvän monimielisyyden ja -tasoisuuden. Tässä se tarkoittaa vähintäänkin puolipirullisuutta.
Portinvartija Täällä vartioin minä ei piruile, mutta puhuttelee, varsinkin kun keksii mistä aineksista se koostuu.
- Aitoa Karjalan kannaksen tavaraa, kunnianosoitus veteraaneillemme. Käsivarret kiväärin piipuista. Kylkiluut, reidet ja pohkeet hakuista. Päässä 30 kirvestä.
Järven pohjoispäässä seisoo pitkien jalkojen päässä ufo. Se on tieteiskuvitelmien lentävistä lautasista vaikutteensa saanut litteänpyöreä rakennus, jollaisia 1970-luvulla pystyteltiin myymälöiksi ja kioskeiksi. Sen Kyösti vaihtoi EMW-moottoripyörään ja vinttasi omin neuvoin yläilmoihin. Ufon huipulla hyrrää tuulivoimala, totta kai. Yksi yhdeksästä.
- Ufo painaa kolme tonnia. Sen nosto kesti neljä päivää, Kyösti tiivistää. Enempää hän ei viitsi urakasta kertoa, kun kukaan ei kuitenkaan uskoisi.
Sitäkään ei uskoisi, että Kyösti Iitti täyttää kahden viikon päästä 60 vuotta. Mutta niin mies väittää ja papinkirjat todistavat samaa.
Syntymäpäivänään, kesäkuun toisena sunnuntaina, Kössi toivoo tapaavansa vuosien mittaan läheisiksi tulleita asiakkaitaan kerrankin muualla kuin hieromapenkissä.
Hän on tähän asti varjellut ihmemaataan uteliailta. Muutama vammais- ja päiväkotiryhmä on saanut tehdä poikkeuksen, samaten hieronnassa käyvät ovat voineet silmäillä pihan ihmeitä isännän käsittelyyn tullessaan.
Nyt hän miettii tapaa, jolla avaisi ihmemaansa katsojille. Kokemus kertoo, että kiinnostusta on. Kun Lordi -patsaat seisoivat portinpielessä, oli metsätiellä trafiikkia jopa öisin nuorten pyrkiessä tervehtimään idoleitaan.
- Katsotaan nyt, miten se järjestyy. Kuitenkin minun ehdoillani, ei yöaikaan.
Kyöstiä varmasti nauratti, kun hän eräänä päivänä tunnisti pihamaalla maanneen kivenlohkareen sisimmän olemuksen. Perhana, kaskelotti! Hän leikkeli ja muokkasi ruostumattomasta pellistä pyrstön ja liitti sen järkäleeseen. Järven rannalle oli syntynyt valas.
Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää ilakointia. Kyösti kutsuu ihmemaataan enkelipuistoksi. Sisääntuloportin päällä turvaa tulijoita levollinen enkelihahmo, kuolleesta veljestä muistuttava.
Sorapolun päässä odottaa toinen, elämän lokikirjaa selaillen. Siellä on kivipaasien rajaama uurnalehto, virallisesti tarkoitukseensa siunattu. Aikanaan sinne ripotellaan kansantaitelijan tuhka.
JORMA PIHLAVA
