Turun nimistöä ruokkivat historia, työ ja meri
- Katujen nimeäminen aihepiirin mukaan on yhtä vanhaa kuin Turun kaavoitus. Jo vuoden 1830 nimistöpäätöksessä on löydettävissä aihepiirejä, sanoo nimistötoimikunnan esittelijänä toimiva kaavoitusarkkitehti Iina Paasikivi .
Keskustasta löytyy esimerkiksi merenkulkuteemaa, kuten Merimiehenkatu ja Laivurinkatu. 1800-luvulta juontavat myös Vuorityömiehenkatu ja Kivenhakkaajankatu. Sataman suulla käytettiin 1920-luvun suunnitelmissa teemoina Wasa-suvun henkilöitä ja nuijasotaa.
Turussa tehtiin nimistöuudistus ja perustettiin nimistötoimikunta vuonna 1890. Se on Turun vanhimpia luottamuselimiä.
Vuonna 1918 Jenny Maria Montin-Tallgren teki Maarian pitäjän nimistöstä seikkaperäisen tutkimuksen, jota on käytetty nimeämisessä laajalla alueella Pitkämäestä Kastuun ja käytetään edelleenkin alkuperäisnimien lähteenä.
Suomen portille historialliset nimet
Mitä aihepiirejä on vireillä juuri nyt?
- Seuraavaan valtuustoon on tulossa Telakkarannan kaava. Sinne tulee Kalmarin unioniin liittyvä sanastoa, Paasikivi paljastaa.
Korppolaismäki, Turun linna ja niiden väliin jäävä Telakkarannaksi kutsuttu rantasiivu ovat valtakunnan historian kannalta niin keskeisiä, että nimeämisen lähtökohdaksi otettiin valtiollinen historia. Siinä sijaitsi muinoin Suomen portti, ja siihen keskittyivät taistelut.
Näitä muistetaan muun muassa nimin Kuningatar Margaretan laituri, Unioninkatu, Eerik Pommerilaisen ranta ja Kaarle Knuutinpojan rantatie.
Yksi kadunpätkä nimetään aihepiiristä poiketen nimellä Viimeinen ropo. Se muistuttaa Korppolaismäessä aikanaan sijainneesta satamakapakasta, johon saaristolaiset jättivät viimeisen roponsa ennen paluuta kotiin.
Skanssin tulevan asuinalueen nimistön aihepiiriksi valittiin historialliset puolustusrakenteet. Siitä on johdettu esimerkiksi Bastioninkatu, Vallikatu ja Kastelli.
- Siellä on sijainnut puolustuslinnake, skanssi, joka on turvannut kaupunkia, Paasikivi perustelee.
Neitsyt Mariasta pyykkäreihin
Paasikiven mukaan hienoa nimistöä on viime vuosina luotu Turun pohjoisosaan, Yli-Maarian kaupunginosaan. Kaupunginosa sai nimensä Ylijoen kylän nimen ja Maarian nimen yhdistämisestä.
Maarian kunnan kanta-alueet liitettiin Turkuun vuonna 1944 ja jäljelle jäänyt "tynkä-Maaria" eli aseman seutu vuonna 1967.
Maarian nimi oli jäämässä unohduksiin, mutta Yli-Maariaan kehitettiin talonpoikaiskalenteriin perustuvan nimistön jatkoksi aihepiiri Jeesuksen äidin nimestä ja hänen elämäänsä liittyvistä paikoista. Metsän henget tuovat suomalaisen mytologian seuraavalle alueelle.
Juuri käsittelyssä on se, miten Yli-Maariaa jatketaan niin sanotun Vakiniityn alueelle. Aihepiiriksi ehdotetaan talonpoikaiselämän naisten töitä. Paasikiven mielestä teema sopisi, koska alue on perinteistä maaseutua ja koska Maaria - nainen - on kaupunginosan nimessä.
Myös Hirvensalossa kaavoitetaan ja nimetään katuja. Kukolassa oli ennestään koulusanastoon pohjautuvia kadunnimiä, ja kouluinstituution vastapainoksi Toijaisten alueelle etsittiin sanoja lapsista, siitä mm. nimet Tenava- ja Pilttikatu. Niiden jatkoksi on tulossa tyttö- ja poikateemaa sekä Marjamäentien tuntumaan perhe- ja sukulaisuusteemaa.
- Naiset - varsinkin naisten työt - ja lapset unohtuvat helposti tällaisissa yhteyksissä, ja nimistöstä muodostuu vallan kuva, Paasikivi huomauttaa.
Toimikunta keksii, valtuusto hyväksyy
Uusien alueiden nimeämisessä lähtökohtana ovat vanhat maantieteelliset ja historialliset nimet. Usein niitä on kuitenkin löytyy vain vähän. Kartassa ei ehkä lue mitään, eikä alueella asu perinnetietoista väestöä.
Kaava-alueen katujen määrää hahmotellaan jo kaavoituksen alkuvaiheessa. Kaupunginhallituksen asettama kymmenhenkinen nimistötoimikunta tutkii kaavaluonnosta, keksii teeman ja miettii, riittääkö teemasta sanoja koko alueelle.
Paasikivi naurahtaa, että Vaalassa meni nappiin, kun aihepiirinä oli suomen sukulaiskielet. Niitä on 22 - niin kuin oli nimettäviä paikkojakin.
Nimeämisen ohjenuorana ovat Kielitoimiston periaatteet. Nimet ovat asemakaavamääräyksiä, joten lopullisesti niistä päättää valtuusto. Asemakaavassa nimetään katujen lisäksi kaupunginosat, puistot, torit ja muut yleiset alueet. Turussa nimet ovat sekä suomen- että ruotsinkielisiä.
- Kokonaan uusia alueita tulee käsittelyyn harvakseltaan. Muulloin tehdään nimistön korjausta ja täydennystä.
Kuntalaiset voivat toimittaa nimiehdotuksiaan toimikunnalle. Nimeäminen kiinnostaa ja keskusteluttaa. Esimerkiksi Varissuon nimistä nousi aikoinaan haloo, kun aihepiiriä, Turun porvarisnimiä, oudoksuttiin.
- Todellisuudessa tämä nimistö toimii hyvin. Nimet ovat niin omituisia, esimerkiksi Nisse Kavon katu, että kaikki tietävät niiden olevan Varissuolta.
Turussakin paljon käytetyt kasvikunnan aiheet sen sijaan alkavat olla jo varsin loppuun kaluttuja.
Nimi tallentaa historiaa
Kuntaliitosten aikakaudella ei kannata antaa samoja nimiä kuin naapurit.
- Pyrimme olemaan yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Meillä on kuitenkin samoja katujennimiä kuin Raisiossa ja Kaarinassa.
Turun nimeäjiä on moitittu liiasta historioimisesta, mutta Paasikiven mielestä historiasta ammentaminen ei ole pahasta. Nimistö tallentaa kaupungin historiaa.
Esimerkiksi Yliopistonkatu pysyy Yliopistonkatuna, vaikkei sen varrella ole yliopistoa ollut vuosikymmeniin.
Nimeämisellä on myös pedagoginen tavoite, ja kadunnimi voi herättää kiinnostuksen alueen historiaan.
Kadun nimi ei saa olla vain tässä hetkessä kiinni.
- Nimi jää henkiin, vaikka maankäyttö muuttuu, Iina Paasikivi sanoo.
RITVA SETÄLÄ
